Suurtehosuorittaja - tee se itse

Minulla tuntuu olevan koko ajan kiire. Mitään en kuitenkaan ehdi tekemään kunnolla, koska seuraava tehtävä huohottaa jo niskaan. Vapaa-ajastakaan en oikein pysty nauttimaan, kun takaraivossa jomottaa tieto töistä, jotka ovat edelleen tekemättä. Sen vuoksi mukavat ja kiinnostavatkin tehtävät muuttuvat epämiellyttäväksi pakkopullaksi. Se taas johtaa vitkasteluun ja aloittamisen välttelyyn. Hommat hoidan viimeisellä mahdollisella hetkellä. Se saa ne tuntumaan entistä epämiellyttävämmiltä. Kierre on valmis, minua ahdistaa ja hommat eivät etene.

Ovatko edellä kuvatut tunteet tuttuja? Useimmat opiskelijat törmäävät näihin ongelmiin, jos eivät yliopistossa, niin viimeistään vaatimuksiaan kasvattavassa työelämässä. Suurin osa selviää tilanteesta omin avuin ilman kummempia seuraamuksia. Joillekin nämä haasteet saattavat syystä tai toisesta kasautua ja johtavat stressiin, burnoutiin ja opintojen keskeyttämiseen. Tästä kertoo esimerkiksi se, että opintopsykologin keväällä järjestämälle Otetta opintoihin -ryhmään olisi ollut kolme kertaa enemmän tulijoita kuin siihen mahtui.

Itse olen vitkastelija Jumalan armosta. Opintoni ovat muutaman tekemättä jääneen työn takia polkeneet lähes paikallaan jo useamman vuoden, vaikka säädyllisen valmistumisajan puitteissa minulla pitäisi kohtapuoleen olla takataskussa paritkin maisterin paperit. Jatkuvasta kiireestä ja stressistä huolimatta saan aikaan varsin vähän.

Vian ei pitäisi olla kognitiivisissa kyvyissäni, sillä olenhan useamman seulan läpäissyt yliopistoon päästessäni. Aikaa ja elämää suvereenisti hallitsevat monitehoihmiset kirjoittavat väitöskirjoja, hoitavat ministerin tehtäviä, maistelevat maltaita, perustavat perheitä, juoksevat maratonin ja nukkuvat kunnon yöunet kaiken päälle siinä ajassa, missä minä murehdin seuraavan artikkelin kirjoittamista. Miten nämä tehopakkaukset saavat kaiken aikaan? Tätä lähdin kaikkien kaltaisteni oman elämänsä alisuorittajien puolesta selvittämään.

Tutkimus alkaa tunnetusti tiedonhankinnalla. Kirjastossa ajanhallinnan suosio käy ilmeiseksi: tunnetuimpien kirjoittajien opukset ovat lainassa. Nappaan pari umpimähkään valittua opasta mukaani. Myös netti on pullollaan erilaisia ajanhallintaan liittyviä sivustoja.

Ajanhallinnan oppaat tuppaavat olemaan varsin työelämäpainotteisia. Minua opastetaan tehokkaan palaverin järjestämisessä, vanhentuneiden tietokoneohjelmien käytössä ja työpöydän puhtaana pitämisessä. Elämälle kehotetaan luomaan yrityksen tapaan visio, missio sekä arvot ja rohkaisevia anekdootteja viljellään taajaan. Opukset sisältävät myös hyviä vinkkejä muun muassa aikatauluttamisesta ja töiden aloittamisesta. Mutta lopulta ohjeet jäävät varsin yleisiksi, eivätkä ne tunnu omaan tilanteeseeni sopivilta. Pian käy selväksi, että pelkän luetun ymmärtämisen pohjalta eivät portit tehokkuuden taivaaseen minulle aukene. Tarvitsen henkilökohtaisempaa otetta.

"Voi vitsi, minä niin rakastan työtäni", life coach Jenny Heinonen hihkuu aloittaessamme valmennussessiota.

Energinen Heinonen on valmentamisen ammattilainen. Hän on valmistuntu Tampereen yliopistosta 2009 pääaineenaan Suomen kirjallisuus ja sittemmin perustanut oman valmennusalan yrityksen. Nyt hän on lupautunut auttamaan minua ongelmassani, toimimaan henkisenä personal trainerinani.

Periaate valmennuksen taustalla on yksinkertainen ja perustuu Heinosen mukaan kognitiiviseen käyttäytymistieteeseen. Toiminta riippuu tunteesta. Jos jokin asia tuntuu epämiellyttävältä, sitä ei todennäköisesti tee tai ainakin tekee tehottomasti. Tunteen takana on kuitenkin aina ajatus, ja tähän ajatukseen me voimme vaikuttaa.

"Minkälaisia ajatuksia ihmisillä on gradusta? Hirveä projekti, iso G, siinä menee vuosia ja miten tästä nyt selvitään. Ihmiset ovat ahdistuneessa mielentilassa valmiiksi, joten onko ihme, että gradut jäävät tekemättä tai niitä väännetään kolme vuotta", Heinonen kysyy.

Valmennuksessa keskitytään tähän taustalla olevaan ajatukseen sen sijaan, että tartuttaisiin suoraan toiminnan muuttamiseen. Tähän pyritään ratkaisukeskeisyyden avulla, eli ongelmassa märehtimisen sijaan ajatus siirretään ratkaisun seurauksiin.

"Ihmiset keskittyvät liikaa asioihin, joita he eivät halua tehdä. Kun fokus on siellä, mitä ei halua, miten voisi koskaan löytää oikeaan paikkaan", Heinonen valottaa ratkaisukeskeisyyden saloja.

Valmennuksessa käy ihmisiä eri elämänalueilta: urheilijoita, laihduttajia, työelämäänsä muutoksia kaipaavia ja myös opiskelijoita. Yleensä sessioita on ainakin neljä. Heinonen on luvannut vetää minulle yhden valmennustunnin. Pikakurssin aiheeksi valikoituu pitkään mieltä painanut koulutyö.

Ensin Heinonen pyytää miettimään työtä. Pitkään pöydällä ja päässä pyörinyt homma ahdistaa, usko sen valmistumiseen on alkanut hiipua. Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Sitten valmentajani pyytää keskittämään ajatukset toiseen suuntaan. Minkälainen on olo, kun työ on valmis? Itse läpyskän kirjoittaminen ei olekaan se tärkein asia, vaan tavoitteen saavuttaminen ja siitä kumpuava hyvä olo, helpotus ja energisyys.

Sitten mietimme käytössä olevia voimavaroja, jotka auttavat työn tekemistä. Kirjoitustaito on kohtuullinen, siitä on apua. Samaten pitää muistaa, että kyseessä on vain harjoitustyö, täydellistä tieteellistä tutkimusta tuskin kukaan odottaa. Valmennukseen kuuluu myös muutama fyysinen harjoitus. Heinonen laittaa kaksi tuolia vastakkain, ja istuttaa minut toiselle. Vastakkaiselle tyhjälle paikalle pitää kuvitella itsensä loppuvuodesta, kun työ on tehty. Minkälainen mies siinä istuu? Myös välitavoitteet lopullisen työn valmistumiselle tehdään kirjaimellisesti astumalla jokainen askel. Valmennuksen jälkeen olo on tarmokas, pelkkä ajatus työn valmistumisesta on antanut uskoa sen tekemiseen.

Elämänhallintaan pätee kuitenkin sama kuin dieetteihin: nopeat muutokset myös palautuvat nopeasti. Niinpä tätäkin juttua naputetaan kasaan yöllä deadlinen jo oikeastaan mentyä ohi. Tehosuorittajaa ei minusta yhdellä istunnolla leivottu. Mutta ajatus on tiukasti jo siinä tyytyväisyyden tunteessa, joka ottaa vallan, kunhan saan työn tehdyksi.

Muutoksen pitää tapahtua hitaasti, jotta se olisi pysyvä.

Juho-Matti Paavola, teksti
Seppo Honkanen, kuva

Viisi askelta, joita ottamalla voi pyrkiä oman elämänsä sankariksi

1. Aseta tavoite

Aseta itsellesi päämäärä, johon pyrit. Päämäärän on oltava selkeä ja ajallisesti rajattu. Keskity päämärän saavuttamiseen. Menestyneet ihmiset myös ajattelevat ja puhuvat siitä, mitä he haluavat. Silloin keskittyy ratkaisuihin, eikä jää märehtimään ongelmissa.

2. Aikatauluta

Tee itsellesi konkreettiset aikataulut. Iso tavoite kannattaa jakaa pienempiin osatavoitteisiin, joille jokaiselle on oma aikataulu. Näin voit seurata edistymistäsi, eikä työ tunnu niin valtavalta kokonaisuudelta.

3. Aloita

Pelkkä ajatus ei riitä, vaan työ pitää myös aloittaa. Aloittaminen onkin hankalin vaihe; sen jälkeen työ edistyy yleensä helpommin. Pitää myös pystyä tekemään valintoja ja sanomaan toisinaan ei. Jos on asettanut itselleen päämäärän, jota todella haluaa, näiden valintojen tekeminen on helpompaa.

4. Varaa aikaa

Elämänhallinta vie aikaa, mutta oikein tehtynä siihen käytetty aika maksaa itsensä takaisin. Muista myös vapaa-aika, sillä se on edellytys tehokkaalle työskentelylle. Elämänhallinnan tarkoitus on käyttää työtunnit tehokkaasti hyödyksi, jotta vapaa-aikaa jäisi enemmän.

5. Jaa ajatuksesi

Et paini asioiden kanssa yksin. Surut ja ilot kannattaa jakaa kavereiden tai kumppanin kesken. Kaupallisten valmennuspalveluja tarjoavien yritysten lisäksi myös yliopistolta löytyy opintopsykologi, jonka kanssa näistä asioista voi keskustella.