Asioiden oikea laita

Uusille opiskelijoille postitse lähetettävä fuksinumero on toimituksemme vilpitön yritys toivottaa uudet ihmiset tervetulleiksi Tampereelle, Tampereen yliopistoon ja Tampereen yliopiston ylioppilaskuntaan.

Ensimmäinen opetus: Tampereen yliopisto ei ole nimestään huolimatta alisteinen Tampereen kaupungille, eikä ylioppilaskunta Tampereen yliopistolle.

Tämä on myös hyvä tilaisuus harrastaa aivopesua ja kertoa jotakin ylioppilaskunnastamme, kun lukijoiden mielet ovat vastaanottavaisimmillaan.

On nimittäin hyvin todennäköistä, että ellet satu kiinnostumaan ylioppilaskunnasta ensimmäisen opiskeluvuotesi aikana, et kiinnostu siitä ollenkaan. Tästä kertoo muun muassa se, miten harva vaivautuu äänestämään edustajistovaaleissa, ja se miten vaikea on löytää opiskelijajäseniä vastuullisille paikoille yliopiston hallintoon.

Se on sääli ainakin meistä Tamyn työntekijöistä, jotka saamme palkkamme teidän jäsenmaksuistanne.

* * *

Ylioppilaskunnassa on tiettyjä puheenaiheita, jotka nousevat pinnalle tasaisin väliajoin.

Toinen opetus: asian nouseminen pinnalle tarkoittaa ylioppilaskunnassa sitä, että siitä napistaan edarikaljoilla tai Yo-talon kahvihuoneessa.

Yksi vakioaiheista on juuri jäsenistön passiivisuus. Se harmittaa, koska me tamylaiset haluamme kokea itsemme tarpeellisiksi siinä missä kuka tahansa muukin. On turhauttavaa järjestää tapahtumia ja koulutuksia tai toimittaa opiskelijalehteä, jos kukaan ei tule paikalle tai anna ikinä palautetta.

Ensimmäisestä puheenaiheesta päästään luontevasti seuraavaan, joka on jäsenistön kiittämättömyys. Aina välillä joku kyseenalaistaa koko ylioppilaskunnan tarpeellisuuden, ja silloin meitä kiukuttaa.

Suurin osa tamylaisista on itse entisiä opiskelija-aktiiveja ja yhä idealistisia maailmanparantajia, vaikka työ ylioppilaskunnassa onkin omiaan luomaan mustaa huumoria ja kyynisyyttä. Sen takia ylioppilaskuntainstituutioon kohdistuvalle kritiikille napistaan välillä vähän liikaakin.

* * *

Voimme kuitenkin lohduttautua sillä, että kehitys on ollut samanlaista kaikissa Suomen ylioppilaskunnissa. Poliittisesti aktiivisten opiskelijoiden aika jäi 1960- ja 1970-luvuille - todennäköisesti onneksi - ja keskimäärin opiskelijat tuntuvat olevan onnettomasta opintotuesta huolimatta aika tyytyväisiä oloihinsa. Ehkä passiivisuuskin kertoo eniten siitä, että opiskelijoilla riittää muutakin tekemistä.

Kolmas opetus: kenenkään ei ole pakko uhrata ylioppilaskunnalle minkäänlaista mielenkiintoa.

Lailla säädetty pakkojäsenyys tarkoittaa sitä, että Tamyn työntekijät ja luottamushenkilöt Yo-talolla ajavat niidenkin opiskelijoiden asiaa, jotka eivät itse jaksa, ehdi tai halua ottaa osaa. Ja pieni valitus vain pitää meidät vireinä.

Tuomo Tamminen
Aviisin päätoimittaja