Nyt puhuu opettaja

Epäilys lukemisenymmärtämisvaikeudesta hiipii mieleen, kun en saa täyttä selvyyttä muistiotekstistä. Olen ymmärtänyt niin, että muistio kirjoitetaan lyhyeksi ja selväksi tekstiksi tukemaan työryhmässä mukana olleiden muistia, mutta myös jaettavaksi niille, joita asia koskee.

Asia koskee nyt yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan väkeä, mutta laajemminkin yliopistoväkeä, vallankin kun odotettavissa taitaa olla samaa laitosrakenteiden uudistamista muuallakin. Työryhmä, jonka kokoonpanoa ei kerrota, toivoo, että laitoksilla keskustelujen (!) jälkeen päätetään siitä, kannattaako laitos laitoksetonta vai nykyisenlaista, laitoksellista mallia.

Nykyisessä, hajoita ja hallitse -henkisessä yliopistomaailmassa on pakko kysyä, millainen epämääräinen joukkio väkeä on passiivimuotoisen laitoksilla päätetään -ilmauksen takana ja saavatko esimerkiksi lehtoriopettajat tai laitosten opiskelijat sanallensa valtaa. Laitoskahvittelun yhteydessä laitosrakenneasiasta käydyssä keskustelussa opiskelijoiden huolestuneisiin kysymyksiin vastattiin paljolti hallintojargonia käyttämällä.

Pidän muistion lauseen "hallintoa järkeistämällä opettajakunnan aikaa säästyy mahdollisimman paljon tutkimukseen ja opetukseen" loppuosasta. Alusta en saa tolkkua. Jää rautalangasta vääntämättä, mitä tuo hallinnon järkeistäminen arkielämässä tarkoittaa. Muistiossa näet puhutaan esimerkiksi siitä, että laitosmallissa laitostason hallinto säilyy, mutta että liian pienistä laitoksista pyritään eroon.

Otsikon loppuun, tärkeimmälle paikalle on sijoitettu sana uudistaminen. Otsikosta lähtien muistio ohjaa lukijaa suhtautumaan uudistamiseen myönteisesti. Tuo yleisesti myönteissävyinen uudistaa-sana on jossakin muodossa lähes parikymmentä kertaa. Muitakin myönteissävyisiä sanoja on käytetty.

Muistio puhuu selvää kieltä laitoksettoman mallin puolesta. Sen eduista puhutaan moneen otteeseen ja jatketaan puhumalla vielä hyvistä puolista. Voiko asian puolesta enempää olla? Koska laitosten budjetit ovat miinuksella, tarvitaan siis laajaa ja moninaista yhteistyötä.

Mutta miten käy yliopistodemokratian, kun laitosneuvoston ja -johtajan tehtävät siirretään dekaanille, opiskelijoiden edustus laitostason päätöksenteosta poistuu, ulkopuolisen rahoituksen lisääntymistä pidetään suotavana...

Sirkka Wahlstén
journalistisen kielen lehtori