Aleksanteri Pitkä

Aleksanteri (Alexander, USA/Iso-Britannia 2004). Ohjaaja: Oliver Stone. Pääosan esittäjät: Colin Farrell, Angelina Jolie, Val Kilmer, Jared Leto, Anthony Hopkins, Rosario Dawson. Kesto: 2 h 58 min. K-15. Plevna.

Ohjaaja Oliver Stone on valinnut Aleksanteri Suuresta kertovan elokuvan tunnuslauseeksi lentävän lauseen "Onni suosii rohkeaa". Varsinaisesta rohkeudesta - tai varsinkaan innovatiivisuudesta - elokuvan yhteydessä ei muuten juuri voikaan puhua.

Aleksanteri on tavanomainen historiallinen paisuttelu. Pitkä, kankea ja heikkenee loppua kohti kuin Aleksanterin ura. Ja tietenkin umpitotinen. Maailmanvalloitus ei ole leikin asia.

Aleksanterin lapsuutta kuvaava alku on ihan pätevä. Aleksanterin yrmeää isää Filipposta esittävä Val Kilmer ja äiti Olympiasta ylinäyttelevä Angelina Jolie ottavat yhteen niin että helisee ja riepottavat tulevaa maailmanvalloittajapoloista omiin suuntiinsa.

Teinivuosista ja valtaantulosta hypätäänkin suoraan Gaugamelan taisteluun. Väliin jäävät viisi vuotta sekä Vähä-Aasian ja Egyptin valtaukset sun muut kertojana toimiva, Aleksanteria muisteleva farao Ptolemaios (Anthony Hopkins) kuittaa parilla lauseella.

Kertojan käyttö tuntuu kankealta ratkaisulta; Ptolemaioksen tehtävä on muistuttaa välillä, että Aleksanteri on pelkkä myytti, ja vihjailla myös valloittajan pahoihin tekoihin. Sitten myyttiä vahvistava kertomus pääsee taas jatkumaan.

Gaugamelan taistelu on tehty komeasti, ilmeisesti suurella avustajajoukolla. Loppujen lopuksi niin Gaugamela kuin myöhemmin esitettävä Bukefalan taistelu menevät aika sekavaksi mätöksi, jossa Aleksanteri säntäilee sinne tänne. Kypärä sentään on komea.

Gaugamelan jälkeen leffasta loppuu veto. Aleksanteri maleksii ympäri maailmaa, patsastelee ja riitelee vanhojen kavereidensa kanssa. Ja menee tietenkin naimisiin barbaariprinsessa Roxanen (Rosario Dawson) kanssa.

Aleksanterin haaveilut ja epäilyt tai henkilöiden kohtalot eivät herätä suuria - tuskin edes pieniä - tunteita. Ylipitkän kolmituntisen elokuvan viimeisen tunnin ajan alkaa oikeastaan vain odottaa, että Aleksanteri pääsisi Babyloniin kuolemaan.

Löysyyden ja suoranaisen tylsyyden lisäksi yksi suurista ongelmista on pääosan esittäjä. Colin Farrell on väärä valinta Aleksanterin rooliin. Farrellin valkokangaskarisma on yksinkertaisesti liian pieni. Hän alkaa vakuuttaa vasta elokuvan lopussa, kun Aleksanteri kohtaa suurempia vastoinkäymisiä. Valitettavasti itse elokuva heikkenee samaa tahtia, kuin Farrellin suoritus paranee.

Myös Aleksanterin parasta ystävää ja rakastettua Hefaistionia esittävä Jared Leto on eksyksissä. Pahin ongelma on se, että Leton ja Farrellin välillä ei ole kemiaa. Ei riitä, että kaksi kankeaa näyttelijä tuijottelee toisiaan kostein silmin, kun kipinä puuttuu kokonaan.

Statistit nousevatkin leffan tähdiksi. Anthony Hopkinsin lisäksi maininnan arvoinen on John Kavanagh kenraali Parmenionina.