Usko, toivo ja hakkaus

Amnestyn kuntakyselyn mukaan useasta Suomen kunnasta puuttuu poliittisesti hyväksytty toimenpideohjelma naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.

Kyselyssä selvisi, että kuntien palvelut rakentuvat yleensä vain perheen ja lastensuojelun ympärille, vaikka väkivalta koskettaa myös lapsettomia naisia.

Tampereella on naisiin kohdistuva turvallisuusohjelma, mutta ongelman poistamiseen tarvitaan myös nimenomaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen ohjelma. Tästä on tehty kaksi aloitetta kaupunginvaltuustossa.

Miljoonien eurojen
kulut vuosittain

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi marraskuun lopussa raportin, jonka mukaan lähisuhdeväkivalta on maailmanlaajuisesti yleisin naisten kohtaama pahoinpitelyn muoto.

Kaikista länsimaista Suomessa kuolee suhteessa asukaslukuun toiseksi eniten naisia väkivaltaan, kun kärkipaikkaa pitää Yhdysvallat.

Joka viides parisuhteessa elävä suomalainen nainen on joutunut väkivallan tai sen uhan kohteeksi puolisonsa taholta. Yli puolet naisista on joutunut sukupuolisen ahdistelun kohteeksi.

Amnestyn kyselystä selviää, että naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttaa merkittäviä kustannuksia kunnille ja valtiolle. Väkivallan välittömät kustannukset Suomessa ovat arviolta vuodessa 50 miljoonaa euroa ja välilliset kustannukset 60-111 miljoonaa euroa.

Vaikka suomalaiset ovat kansainvälisten sopimusten kautta sitoutuneet toteuttamaan ja parantamaan tasa-arvoa ja naisten ihmisoikeuksia, useassa kunnassa ilmeni puutteita.

Miksi naisten oikeudet eivät toteudu?

Amnestyn mielestä valtion riittämättömät resurssit ja puuttuva kiinnostus ja viranomaisten tietämättömyys naisten ihmisoikeuksista ovat osasyitä huonoon tilanteeseen.

Myös vallitsevat yhteiskunnalliset ja kulttuurilliset käytännöt, jotka sallivat eriarvoisen kohtelun, nimenomaan sukupuoleen perustuen, ovat voimakkaasti vaikuttavia tekijöitä.

Sopeutuminen
usein hidasta

Kyselyn perusteella varsinkin pakolaisnaisten asema on Suomen kunnissa kehno.

Lähisuhdeväkivalta tai jo olemassa olevien ongelmien ja pelkojen kasautuminen jatkuu usein Suomeen tulon jälkeenkin.

Seurauksena on vaara masentumiseen tai traumaperäisiin mielenterveysvaikeuksiin, jotka voivat johtaa esimerkiksi ulkomaailmasta eristäytymiseen. Minkäänlaisen sopeutumisprosessin on tällöin mahdotonta alkaa.

Amnestyn kanta on, että Suomessa ei ole varauduttu riittävästi pakolaisnaisten mahdollisten ongelmien hoitamiseen.

Monta kertaa ongelmat saattavat alkaa vasta silloin, kun sopeutuminen yhteiskuntaan on jo näennäisesti ohi ja elämässä kaikki näyttää valoisalta.

Pakolaisnaisille pitäisi olla tarjolla mahdollisuus terapiaan, vertaistukeen, ryhmäterapiaan tai tukihenkilöön.

Kun ongelmat ovat vakavia, ne varjostavat kaikkia perheenjäseniä, etenkin lapsia.

Pienimmissä kunnissa pakolaisnaisille ei ole tarjolla mitään apua tai tukea.

Kosovossa
naiskauppaa

Pakolaisnaiset ovat monesti ennen Suomeen tuloaan kärsineet vakavista ihmisoikeusloukkauksista kotimaassaan tai ollessaan pakolaisena toisessa maassa.

Mielenterveysongelmien lähde voi olla perheen hajoaminen ympäri maailmaa eri pakolaisleireille, mahdolliset sukulaisten ja perheenjäsenten menetykset ja kodissa tai sodassa tapahtunut väkivalta.

Kun koetut traumat kasaantuvat, turvattomuus, erilaiset pelot ja tietämättömyys ovat joka hetki läsnä naisen mielessä.

Vuonna 2003 Kosovon alueella epäiltiin, että yli 200 ravintolassa harjoitetaan naiskauppaa ja salakuljetusta pakkoprostituution tarkoituksiin.

Noin 15-20 prosentin ihmiskaupassa myytävistä naisista on raportoitu olevan alle 14-vuotiaita.

Naisia salakuljetetaan Kosovon kautta koko Euroopan alueelle. Ensisijaisesti uhrit ovat Moldovasta, Bulgariasta ja Ukrainasta. Osaa naisista on houkuteltu mukaan väärillä lupauksilla paremmasta elämästä ja toisia on suoraan siepattu.

Todistetusti myös YK:n työntekijöitä on sekaantunut naiskauppaan, joko asiakkaina tai jopa osallistumalla salakuljetuksiin ja niiden toteutumiseen.

Kauppiaiden
armoilla

Naiskaupan uhrit ovat lainsuojattoman asemansa takia lähes täydellisesti kauppiaittensa ylivallassa ja omistuksessa.

Määränpäässä paikalliset poliisiviranomaiset saattavat palauttaa uhrit takaisin kauppiaalle tai voivat karkottaa heidät pidätysajan jälkeen kotimaihinsa.

Ihmiskauppiaat kuuluvat järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja sitä kautta naiset ovat suorannaisessa hengenvaarassa, varsinkin jos haluavat todistaa oikeudessa kauppiaita vastaan.

Yksikään naiskaupan uhri ei ole saanut tähän mennessä minkäänlaisia korvauksia kärsimyksistään.

Myös Suomessa epäillään olevan Viron ja Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden maahantuomia seksityöläisiä.

Ivanka Capova, Silja Lehtinen ja Mika Malinen
Kirjoittajat ovat mukana Amnestyn toiminnassa