Sanoja taiteesta

Nähtyäni Jadesoturin pressinäytöksessä ennen varsinaista ensi-iltaa olin pettynyt, mutten kovin yllättynyt.

Elokuva oli ulkoasultaan hieno, mutta sisällöltään sekava, kömpelö ja tylsä. Säälin ohjaaja AJ Annilaa, kun ajattelin, kuinka kunnianhimoinen esikoisohjaaja tullaan perjantain elokuvakritiikeissä lyttäämään.

Kun perjantain lehdet ilmestyivät, olin pettynyt ja yllättynyt. Jadesoturi oli saanut lähes joka lehdessä kiitteleviä arvioita. Sekavaa tarinaa oli ihmetellyt minun lisäkseni moni muukin, mutta sen pikku ongelman käsittely jätettiin suosiolla sivulauseeseen.

Aamulehdessä Markus Määttänen totesi, että "oli tarinasta mitä mieltä hyvänsä, niin Jadesoturi antaa heti ensimmäisillä kuvillaan varmuuden siitä, että AJ Annila on seuraava kansainvälisen läpimurron tekevä suomalaisohjaaja".

Näinköhän liian moni kriitikko on tavannut sympaattisen oloisen Annilan kasvotusten, ja päättänyt sitten antaa vähän aloittelija- ja suomalaisalennusta tähtiä jakaessaan.

Toisaalta, pitäisikö Määttäsen lausahdusta "seuraavasta kansainvälisen läpimurron tekevästä suomalaisohjaajasta" edes ottaa kehuina? Kuka se edellinen mahtaa olla - Renny Harlin?

Jadesoturissa on aika paljon samaa kuin parin vuoden takaisessa venäläisessä Night Watchissa. Molemmat ovat maansa ensimmäisiä vakavia yritelmiä toimintaelokuvan saralla - hienoja, mutta kovin kömpelöitä. Molemmat ovat myös saaneet kotimaassaan suursuosion.

Yleisön elokuvamaun moittiminen on tietenkin typerää, mutta kriitikoilta olisin odottanut objektiivisempaa käsittelyä. Ei yksikään Hollywood-elokuva saisi suomalaiskriitikoilta kolmea neljää tähteä pelkän ulkokuorensa perusteella.

On Jadesoturi silti sen verran ammattimaisesti tehty elokuva, että se ansaitsee tulla kohdelluksi samalla tavalla kuin muutkin.