Kolumni: Jyväskyläläinen on ihminen

Yksi tyyppi sanoi, että Vostok lämpiää sisäänpäin. Se oli kateellista valhetta.

Viime lukuvuonna tiedotusoppilaiset ryömivät toistuvasti ulos kohdustaan. Heitimme Rajaton Rakkaus -kyykkäturnauksen iltakoululaisten ja patinalaisten kanssa ja lähetimme bileministerimme tunnustelevalle valtiovierailulle boomareiden sitsikouluun.

Mutta mikä tärkeintä, emme pysähtyneet Tampereen rajoille.

Vostok teki Baltian-matkan Jyväskylän journalistiikan opiskelijoiden kanssa. Jo pelkästään tuon reissun perusteella haluan suositella kaikille ainejärjestöille lähentymistä toisen kaupungin kollegaopiskelijoiden kanssa.

Ennen matkaa jyväskyläläisistä liikkui paljon huhuja. He olivat tiukasti työorientoituneita tai muuten kummallisia. Viimeistään Liettuan Kaunasissa ennakkokuvat rapisivat kuin hotellimme seinien maali. Jyväskyläläinen on ihminen!

Maaliskuussa Vostok kävi ottamassa rannikon asukeista mittaa Vaasan viestinnänopiskelijoiden järjestämässä sählyturnauksessa. Voitimme, hävisimme, menetimme malttimme, lähennyimme.

Kahden opiskelukaupungin välille syntyy helposti jännitteitä. Vaikka koko porukka on tutissut samoissa pääsykokeissa, kuilu kasvaa tulevien työkavereiden välille jo fuksisyksynä.

Siellä toisessa kaupungissa ne vain opiskelevat enemmän kuin me. Tietävät vievänsä työmme. Nauravat.

Ekskursiot eivät vaadi valtavaa rahallista panosta. Riittää, kun sopii yhdessä, millä junalla lähdetään. Vostokkien kuuluisa avoimuus on tähän mennessä kestänyt jopa omakustannelipun.

Urakiipijät puhuvat verkostoitumisesta. Kyllä, toisen kaupungin opiskelijoiden tapaaminen voi olla sitäkin. Itse puhuisin tutustumisesta.

On kamalan mukava kävellä maisterina uudelle työpaikalle ja tavata vanha Baltian-kaveri. Jos hyvin käy, työpaikalla on myös sählyporukka, jossa vihdoin saat revanssisi.

Petja Pelli
Vostok (tiedotusopin opiskelijoiden ainejärjestö)