Kuumottava toinen kotimainen

Ruotsin ja Suomen valtiollinen yhteys katkesi 200 vuotta sitten. Silti joudumme hikoilemaan ruotsin kielen kanssa peruskoulussa, lukiossa ja vielä yliopistossakin.

On sellainen olo kuin olisin väärässä paikassa. Opettaja puhuu kiivaaseen tahtiin kieltä, jota en kerta kaikkiaan ymmärrä.

"Mitä pitikään tehdä", kysyn vaivihkaa vierustoveriltani, muttei hänkään ole täysin perillä tehtävänannosta.

Olen vihdoin päätynyt ruotsin kurssille. Kuusi vuotta olen onnistunut välttelemään kurssia, mutta nyt on tullut aika katsoa totuutta silmiin.

Lehtori Kaisa Alasen mukaan en ole mikään harvinainen tapaus.

"Termi ruotsia vaille maisteri on monille tuttu. Kyllä ryhmissä on usein graduvaiheessa olevia opiskelijoita, vaikka se taitaa olla pikku hiljaa harvinaistumassa."

Lehtori Riitta Marikaisella on parinkymmenen vuoden kokemus ruotsin kielen opettamisesta Tampereen yliopistossa. Tänä aikana opetus on muuttunut paljon.

"Esimerkiksi oppimiskäsitys on muuttunut täysin. Nykyinen tavoite on oppia toimimaan vieraalla kielellä, kun aikaisemmin korostui kieliopin oikeellisuus. Moni jännittää turhaan kielivirheitä, kun tarkoitus on kehittää viestinnällistä kielitaitoa."

Sekä Alasen että Marikaisen mukaan opiskelijoiden kielitaito on vuosien kuluessa parantunut. Opiskelijoilla on nykyään paremmat valmiudet puhua ja kirjoittaa ruotsin kieltä Â— siitäkin huolimatta, ettei toista kotimaista ole enää vuodesta 2005 lähtien tarvinnut kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa.

"Tampereen yliopistossa se ei kuitenkaan ole vielä suuri ongelma. Sisäänotetuista 60 prosenttia on kirjoittanut magnan tai sitä paremman arvosanan", Alanen kertoo.

Ensimmäinen ruotsin tunti saa minut nöyräksi. Olen unohtanut kaiken sen vähänkin, minkä kouluaikoina opin tuolilla keinumisen ja jörndonnermaisen laiskan lausumisen ohessa. Kiukuspäissäni soitan Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle. Dosentti Heikki Talalta heruu sympatiapisteitä rämpimiselleni toisen kotimaisen hetteikössä.

"Pakollisen virkamiesruotsin ei pitäisi kuulua akateemiseen tutkintoon. Suurin osa opiskelijoista ei edes koskaan päädy virkamiehiksi. Todennäköisesti sinäkään et tule koskaan tarvitsemaan ruotsin kieltä urallasi", Tala argumentoi.

Tala korostaa, ettei hänellä ole mitään ruotsin kieltä vastaan. Sen sijaan pakkoruotsi pitäisi poistaa ja suomesta tulisi tehdä virallisesti yksikielinen maa. Ruotsin kieli tulisi muuttaa kansalliseksi vähemmistökieleksi.

"Kyllä meillä riittäisi ruotsin kielen opiskelijoita ilman pakkoakin."

Tala kutsuu pakkoruotsia simputukseksi, joka turhaan kasvattaa ärtymystä kieltä ja kielivähemmistöä kohtaan. Hän perustaa argumenttinsa viimeaikaisiin tutkimuksiin. Esimerkiksi Magman taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan vain yhdeksän prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että suomalaisten tulisi puhua pohjoismaalaisten kanssa englannin sijaan ruotsia.

Tala muistuttaa, että lukiolaisten vuonna 2004 järjestämä yli neljänkymmenentuhannen ihmisen suurmielenosoitus auttoi poistamaan pakkoruotsin ylioppilastutkinnosta. Sama pitäisi tapahtua myös yliopistossa.

Pitäisikö yliopiston ruotsinkursseille siis järjestää ulosmarssi?

"Totta kai. Se on teistä opiskelijoista kiinni, milloin pakkoruotsi poistetaan akateemisesta tutkinnosta."

Suomalaisuuden liiton kapinahenki huvittaa Pohjoismaisen kansalaisyhteistyön keskusliiton eli Pohjola-Nordenin tiedottajaa Kaarina Airasta. Hän ei kuitenkaan halua millään tavalla sekaantua kielipolitiikkaan.

"Pohjola-Norden ei ota mitään kantaa tähän kielikysymykseen. Kannustan sinua kuitenkin jatkamaan ruotsin ryhmässä. Pohjoismaiden välinen kommunikaatio on tärkeää, ja siinä ruotsin kieli on tärkeä väline."

Suomalaisuuden liiton radikaalit näkemykset mietityttävät Kielikeskuksen lehtoreita. Marikainen ei tunnusta opettavansa pakkoruotsia.

"On opiskelijoiden oma asia, jos he haluavat pakkoruotsia opiskella. Se vain tekee opiskelusta hankalaa."

"Eikä me opeteta virkamiesruotsiakaan, kun me ei tiedetä, mitä ruotsia ne virkamiehet puhuvat", Alanen naurahtaa.

Vastoin Talan ohjeita lehtorit kehottavat minua jatkamaan sinnikkäästi ruotsin kurssilla. Keskeyttämisiä ei toivota, koska kursseille on enemmän pyrkijöitä kuin paikkoja. Valitettavan moni jättää ruotsin kurssin kesken.

Alanen myöntää, että aiemmin keskeyttämisistä on syyllistetty liikaa opiskelijoita. Keskeyttämisten taustalla saattaa olla aitoa kielipelkoa tai muita vaikeuksia.

"Olemme kiinnittäneet asiaan huomiota ja tehneet erikoistoimenpiteitä sekä yhteistyötä opintopsykologien kanssa", Alanen kertoo.

Kielikeskuksen kyselyn mukaan keskeyttämiset johtuvat useimmiten muista opiskeluista tai työelämästä. Harvoin syy löytyy puutteellisesta kielitaidosta.

"Onhan se totta, että muutamalla prosentilla opiskelijoista on todellisia vaikeuksia kielitaidon kanssa. He ovat opiskelleet koulussa laiskemmin, eivätkä yleensä ole kirjoittaneet ruotsia ylioppilaskokeissa", Alanen kertoo.

"Monet heistä katuvat katkerasti", Marikainen huomauttaa.

Nyökkäilen liiankin selkeästi. Ruotsin kurssi olisi huomattavasti mukavampi ja vähätöisempi suorittaa, jos olisin silloin joskus jaksanut tehdä läksyni.

Kaikille ruotsin kieli ei ole samanlainen kompastuskivi kuin minulle. Viime vuonna maisteriksi valmistunut Maija Mattila suoritti pakolliset ruotsin opinnot jo yliopistouransa alkuvaiheessa.

"Opiskelin silloin Vaasan yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Minulla oli pakollisia ruotsin kursseja muutaman opintoviikon verran."

Mattila muistelee ruotsin kurssien sujuneen vaivattomasti. Hän ei kuitenkaan usko syyksi sitä, että hän kasvoi kaksikielisessä Vaasassa.

"Monet ulkopaikkakuntalaiset luulevat, että kaikki vaasalaiset osaavat ruotsia, mikä ei ole totta. Siellä on eri koulut ruotsin kielisille ja suomen kielisille, eikä esimerkiksi minulla ollut ruotsinkielisiä kavereita."

Toisen tunnin jälkeen huomaan, että ruotsin kieli on jonkin verran palautunut mieleen. Ehkä olen sittenkin oppinut jotakin kouluaikoina, ja nyt täytyisi vain herättää nuo uinumaan jääneet tiedonmuruset.

"Moni kokee osaavansa ruotsia huonosti, koska on viimeksi käyttänyt sitä kauan sitten. Aika nopeasti kielitaito kuitenkin palautuu. Kieli täytyy vain aktivoida", Alanen miettii.

Lehtoreiden mukaan lähes kaikki opiskelijat arvioivat oman kielitaitonsa alakanttiin. Monet vertaavat sitä esimerkiksi englannin taitoon, vaikka samaa taitotasoa ei vaadita. Harva tulee käyttäneeksi ruotsin kieltä vapaa-ajalla, joten kieli tahtoo unohtua. Todellisuudessa ruotsin kieli on vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässämme.

"Ruotsin kieleen törmää esimerkiksi, kun ottaa maitopurkin jääkaapista", Alanen huomauttaa.

Aivan totta. Ennen kouluun menoa opettelin kirjaimia maitopurkista. Nyt täytyy kääntää näkyviin purkin ruotsalainen puoli.

Juho Hakkarainen, teksti
Tero Koskela, grafiikka

Yliopistoruotsia voi opiskella erityisryhmässä

Viime vuoden keväästä lähtien ruotsin kielen kirjallisen ja suullisen viestinnän kurssin on voinut suorittaa erityisryhmässä. Erityisryhmä on tarkoitettu opiskelijoille, joille kynnys opiskella tavallisessa ruotsin ryhmässä on liian suuri. Taustalla saattaa olla esimerkiksi esiintymisjännitystä tai vieraan kielen oppimisvaikeuksia.

"Monilla on alentunut itsetunto oppijana tai huonoja kokemuksia aiemmasta ruotsin kielen opetuksesta", kertoo erityisryhmän opettaja Katri Eerola.

Ruotsin kielen kirjallisen ja suullisen viestinnän vaatimustaso on erityisryhmässä sama kuin muissakin ryhmissä, mutta opetuksessa on suuria eroja.

"Erityisryhmän opetus riippuu paljon ryhmän koostumuksesta. Turvallisen ilmapiirin luominen on tärkeää, ja esiintymisjännitystä käsitellään paljon", Eerola sanoo.

Erityisryhmälle on selvästi tilausta yliopisto-opetuksessa. Kaikki halukkaat eivät edes mahdu ryhmään.

"Tänä keväänä ilmoittautuneita oli 28, vaikka ryhmäkoko on 18 opiskelijaa. Lisäksi ilmoittautumisajan jälkeen tuli useita kyselyjä", Eerola kertoo.

"Opiskelijat kokevat erityisryhmän helpottavana, koska kaikki tuntevat olevansa jollakin tapaa samassa veneessä."

Erityisryhmiä järjestetään ruotsin kielen lisäksi myös englannin kielessä.

Juho Hakkarainen, teksti
Tero Koskela, grafiikka

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (15)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Comment Kirjoittaja (10.02.09, kello 17:07)
Missä on kommenttiosaston kuumotus? Missä armottomat ideologiset taistot? Hiljaisuus on laskeutunut taistelukentän ylle, lumi peittää hylätyt juoksuhaudat. Vain kaukaisuudessa kumisee tykkituli, kun maahanmuuttokeskustelun osapuolten armeijat käyvät kamppailuun netin herruudesta.
Majsteri Rantaluola (13.02.09, kello 2:03)
Periaatteessa kannatan venäjän kielen professori Arto Mustajoen ajatusta siitä, että Suomi jaettaisiin neljään etupiiriin kielten mukaan ja täällä opiskeltaisiin yhtä naapurikieltä asuinpaikasta riippuen. Lappilaisille kieli olisi norja, länsirannikolla koko aktuaalisen Ruotsi-Suomen rajan ja suomenruotsalaisen väestönosan asuttaman alueen laajuudelta se olisi ruotsi, itärajalla venäjä ja Etelä-Suomen (kaikista vallakkain) väestö saisi opiskella saksaa, puolaa tai viroa riippuen siitä, mihin hansakaupan maahan se tuntisi eniten vetoa.

Siis tällä hetkellä asia on näin. On kuitenkin todennäköistä, että pikkuhiljaa koko kielikeskustelu menettää hohtonsa, kun ruotsalaiset puhuvat kanssamme englantia ja suomenruotsalaiset suomea. Totuus ruotsinkielestä on se, että se on suhteellisen helppoa - ja suhteellisen hyödytöntä. En usko sen koommin niitä, jotka väittävät ruotsin olevan vaikeaa ja hyödytöntä kuin niitäkään, jotka väittävät sen olevan helppoa ja hyödyllistä.
Juha Lehtonen (15.02.09, kello 9:43)
Mitä järkeä on pitää yllä illuusiota kaksikielisesta Suomesta ?
Kaikki ruotsinkielisethän osaavat suomea.
Suomen valtion tulisi jo vapautua alemmuudentunnostaan Ruotsin siirtomaaisännyyttä kohtaan ja alkaa hoitaa asioita suomeksi ja englanniksi pohjoismaisissa yhteyksissä.
Lopettakaa nöyristely. Tala on oikeassa.
EUssa suomen kieli on virallinen, Skandinaviassa ei. Euroopassa me suomenkieliset siis olemme kielemme puolesta tasa-arvoisempia kuin pohjoismaissa..
Kapteeni Kirk (15.02.09, kello 14:36)
Jälleen tyypillistä nenänvartta pitkin katsomista pakkoruotsittajilta: turhan ruotsin väkisinopetukseen kielteisesti suhtautuvia haukutaan osaamattomiksi ja laiskoiksi.

Ruotsin kielen opetus Suomen kouluissa yleensäkään, vapaaehtoisenakaan, on asetettava kyseenalaiseksi, koska ruotsia ei enää tarvita ollenkaan. Ei ole mitään sellaista "ruotsalaista" tilannetta, josta suomalainen ei selviäisi joko suomeksi tai englanniksi.

Ruotsalaiset tietenkin tarvitsevat pakkoruotsia, sillä sen (ja koko virallisen valtakunnallisen kaksikielisyyden) suojissa hoidetaan miljardien eurojen vuosittaista tulonsiirtoa suomalaisilta ruotsalaisille ja ylläpidetään ruotsalaisten etuoikeuksia esim. koulutusjärjestelmissämme.
Pakkoruotsi.net (15.02.09, kello 16:15)
Artikkelissa tarkastellaan ruotsin pakollisuutta yksilön näkökulmasta, mikä on väärä lähtökohta silloin, kun puhutaan koulutuksesta. Asiaa tulee tarkastella ennen kaikkea yhteiskunnan näkökulmasta eli mm. siitä, mitkä ovat kouluopetuksen, tässä tapauksessa yliopiston, tehtävät ja mikä on pakkoruotsin tuottavuus.

Lainsäädännössä todistus virkamiesruotisista vaaditaan - ei kaikilta virkamiehiltä, kuten yleisesti luullaan - vaan ainoastaan valtion kaksikielisiin(!) viranomaisiin, tehtäviin joihin vaatimuksena on korkeakoulututkinto.

Helsingin yliopiston kielikeskuksen vuonna 2005 tekemän selvityksen mukaan suomenkielisistä akateemisesti koulutetuista työntekijöistä 70 %(!) ei tarvitse työssään ruotsia.

Virkamiesruotsi halutaan pitää pakollisena sen vuoksi, että olisi jokin peruste lukion pakkoruotsille ja näin edelleen peruste peruskoulun pakkoruotsille. Kyseessä on siis kehäpäätelmä.

Jotta virkamiesruotsi voi olla pakollinen, tulee pakollisuudelle pystyä esittämään rationaaliset perustelut. Poliittisia aineita ei pitäisi olla millään kouluasteella, muta yliopistot itsehallintoina ovat viimeisin paikka, joissa pitäisi olla pakollisia poliittisia aineita. Kouluopetuksen tehtävät eivät voi olla poliittisia vaan ne ovat yhteiskunnallisia.. "Toinen kotimainen" on poliittinen termi, puoluepolitiikkaa (Rkp on ollut hallituksessa melkein yhtäjaksoisesti 1960-luvulta, jolloin peruskoulu tuli Suomeen). Kieltä "toinen kotimainen" ei ole olemassa.

Mikä on hyvinvointivaltion ja Suomen ero? Hyvinvointivaltiossa viranomaiset palvelevat ihmisiä, Suomessa ihmiset palvelevat viranomaisia.

"Viranomainen" on olemassa demokraattisessa yhteiskunnassa, jotta voisi olla yksilöitä - ts. viranomaisille lainsäädännöllä annetut tehtävät kuuluvat viranomaisille, jotta jokaista yksilöä ei tarvitse pakottaa viranomaisten tehtävien suorittajiksi, toisin kuin diktatuureissa tehdään

Tämä periaate toimii Suomessa kaikkien muiden viranomaisten kohdalla - ts. viranomaiset ovat vastuussa siitä, että henkilökuntaa on riittävästi, samaan aikaan, kun yksilöt voivat itse valita, mitä he elämässään opiskelevat.

Tämä on niin oleellinen periaate demokratiassa, että siitä pidetään kiinni jopa tapauksissa, joissa kunnissa ei ole riittävästi lääkäreitä, jolloin puhutaan jo mahdollisista henkien menetyksistä. Emme pakota yksilöitä opiskelemaan lääkäreiksi tai pakota lääkäreitä johonkin tiettyyn kuntaan töihin, koska vastuu viranomaisten palveluista kuuluu viranomaisille itselleen, ei koskaan yksilöille.

Suomen kielipolitiikka poikkeaa täysin tästä periaatteesta. Suomessa kaksikielisille viranomaisille kuuluva vastuu ruotsin kieltä taitavien henkilöiden riittävyydestä on ulotettu suomalaisille yksilöille. Tämä ei ole demokratiaa vaan diktatuuria, jossa diktaattori on ruotsin kieli, ruotsinkieliset sekä joidenkin politiikkojen alemmuuskompleksi ruotsinkielisiä kohtaan.

Näiden epäobjektiivisesti ja kompleksisesti ruotsin kieleen suhtautuvien poliitikkojen ajatuksissa ei riitä se, että valtaosassa Suomea on ”vain” suomen kieli ja suomenkielinen kulttuuri, vaan heidän ajatuksissaan koko maa tulee pitää kaksikielisenä. Tämä tapahtuu pakottamalla suomenkieliset ylläpitämään ruotsin kieltä sielläkin, missä ei ruotsinkielisiä ole.

Siellä missä ruotsinkielisiä taas on Suomessa, vastuu tulee ajatella kuuluvan kaksikielisten viranomaisten jälkeen ennen kaikkea ruotsinkielisille itselleen – ja näin puhtaasi vain järkisyistä. Tämän suhteen asiat ovat Suomessa mainiosti: ruotsinkielisiä asuu vain kapealla rannikkokaistaleella (Uusimaa, Turunmaa ja Pohjamaa), eli siellä missä todellisuudessa ruotsinkielisiä julkisia palveluita tarvitaan, asuu ruotsinkielistä työvoimaakin paljon.

PS. Vihoviimeisin taho, jolta pakoruotsin järkevyyttä tai oikeutusta voidaan kysyä, on ruotsinopettajat. Heille subjektiivisesti pakkoruotsi on järkevää, koska se tarkoittaa varmaa työpaikkaa..
Majsteri Rantaluola (15.02.09, kello 16:16)
Komppaan edellisten kirjoittajien melko nihilistisiä käsityksiä ruotsin kielen asemasta. Haluan kuitenkin tuoda esille, että se piilossa oleva argumentti, jota ruotsin kielen puoltajat eivät paljasta, on se, että ruotsin kielen katsotaan olevan ehkä jonkinlainen harjoituskapula "junteille" suomalaisille, jotka eivät "osaa" tehdä diilejä ulkomaalaisten kanssa, jos he eivät ensin pääse harjoittelemaan "suhteellisten helppojen" vastustajien, kuten ruotsalaisten kanssa.

Katselin vasta Extreme Duudsonit -ohjelmaa, jossa vieraana oli Bam Margera jenkeistä. Molemmat slapstick-komedian tekijätiimit siinä vetivät maitoa nenäänsä ja paukuttivat hiirenloukkuja kivespussiensa nahkaan. Hyvin siinä näytti kansainvälinen kommunikaatio toimivan, sikäli että pelkkä puhuminen ei riitä vaan pitää myös todistaa olevansa "mies". Jos jenkkien juntit viihtyvät omien junttiemme kanssa elekielellä, englannilla tai urahdellen, ruotsinkielisen sivistyksen omaksuminen saattaa vain hidastaa globaaleja pyrkimyksiämme (fy, man kan inte spy, på bordet).
Pakkoruotsi.net (15.02.09, kello 16:54)
Majsteri Rantaluola (13.02.09, kello 2:03):
"Periaatteessa kannatan venäjän kielen professori Arto Mustajoen ajatusta siitä, että Suomi jaettaisiin neljään etupiiriin kielten mukaan ja täällä opiskeltaisiin yhtä naapurikieltä asuinpaikasta riippuen."

Professori Arto Mustajoen ehdotuksessa naapurikielen opiskelusta ei ole mitään järkeä, sillä se lisäisi niistä kielistä, joita Suomessa tarvitaan, ainoastaan venäjän osaajia.

Ne kielet, joita Suomessa eniten tarvitaan:

pakkoruotsi.net/kielten_t...

Kielet: englanti, ruotsi, venäjä, saksa, ranska, espanja, italia ja kiina. Vaikka seuraavia kieliä ei em. sivulla mainita, tarvitaan Suomessa varmaankin myös japanin, portugalin ja arabian osaajia.

Em. kielten opetusta löytyy monista yliopistoista. Kieliä ei kuitenkaan juuri opiskella alemmilla kouluasteilla, ei varsinkaan perusopetuksessa, ja kiitos kuuluu ennen kaikkea pakkoruotsille, jonka tilalla oppilas ei voi lukea muita kieliä, vaikka koulu pystyisi muita kieliä tarjoamaan.

Kyse on myös siitä, mitä kieliä Suomessa tulisi tarvita, ei vain siitä, mitä tällä hetkellä tarvitaan. Suomen kilpailukyvyn, ja näin koko Suomen hyvinvoinnin, kannalta lyhyesti sanottuna tärkeimmät kielet tulisivat olla suuren BKT:n omaavien maiden kielet.

Em. kielistä kaikki muut kielet paitsi ruotsi ja arabia ovat kymmenen maailman suurimman BKT:n omaavan maiden virallisia kieliä.

List of countries by GDP:

en.wikipedia.org/wiki/Lis...(nominal)
Pakkoruotsi.net (15.02.09, kello 17:31)
PS. Ettei vain venäjän kielen professori Arto Mustajoella olisi oma lehmä ojassa tässä asiassa.
suomalainen (15.02.09, kello 19:26)
Pakkoruotsi on todellista simputusta.
Pakkoruotsittajat pitäisi kai haastaa kansainväliseen oikeuteen.
Majsteri Rantaluolassa (15.02.09, kello 20:08)
Pohjimmiltaan ruotsin suvaitsemisessa ja promotoimisessa lienee kyse suomettumisen syövän etäispesäkkeestä: Ruotsin lip-lap-lipomisesta. Paasikiven--Kekkosen-linja, jota Haloskakin edustaa, junttasi tonniurpojen päähän sen ultimaatumin, että jos täällä ei ajeta naapurimaiden etuja, vientikauppa loppuu ja sen päälle voi tulla sotilaallinen inkursio/interventio. Sen kanssa tässä kai elellään, ties jo monennettako vuosikymmentä. (Olen käynyt armeijan, joten tiedän kuinka pa**a armeija Suomella on.) Onhan asialla joitakin todellisuuspohjaisia porkkanoita: esim. nytkin internet-trafiikkimme kulkee Ruotsin kautta, ja se voipi loppua se trafik, om vi vänder vårt rygg mot Mamma Svea. Tosiasiassa en usko, että maailmassa on montakaan maata, joka olisi näin pyrstöllään naapurimaidensa edessä. Ehkä pistän piilosuomettumiseni piikkiin ed. kommenttini naapurikielten opiskelemisesta.

Pistän toivoni Googlen maajohtaja Petri Kokkoon, joka on sijoittamassa googelin myllyjä Summan vanhaan paperitehtaaseen ja sieltä käsin ohittaa Ruotsin liikenteen. Pistetään Summaan valtava mokkula, 3g-mokkula, ja opiskellaan kiinaa etänä!
Suomalaisuuden liiton uhri (16.02.09, kello 4:37)
Talallako ei mitään ruotsin kieltä vastaan? Hah! Tala on kirjoittanut Suomi24:n foorumille, että ruotsin kieltä, suomenruotsalaista, ruotsalaisia ja Ruotsia on syytä vihata.

Lisäksi Tala on kertonut sivujensa vieraskirjassa ostaneensa ruotsin kieltä puolustaneiden henkilötietoja. Nämä samat henkilötiedot ovat sitten päätyneet sinnikkään nettihäirikön käyttöön. Niitä levitetään jatkuvasti törkein herjauksin säestettyinä eri foorumeilla.
Majsteri Rantaluola (16.02.09, kello 20:39)
Pidän ruotsin kielestä jossakin määrin, mutta katson, että on kestämätöntä ympätä se kansakunnan agendalle, vaikka oma suhde siihen olisikin positiivinen. Subjektiivinen katse ei kestä objektiivista katsetta.

Haluan sanoa, että en ole huono ruotsin kielessä. Kirjoitin yo:na aikoinaan 292 pistettä (/300). Mitä se tarkoittaa käytännössä? Sitä, että tein vaikka kaikki monivalinnat prikulleen oikein ja sitten kirjoitin vielä päälle 92 pisteen aineen, vaikka oikeasti pistejakauma oli jotenkin eri. Englannista sain 248 pistettä, siihen aikaan sekin riitti laudaturiin. Ruotsini on siis parempaa kuin englantini, mutta symppaan enemmän englantia, ymmärrettävistä syistä. Ruotsilla ei voi saada kansainvälisiä ystäviä. Virkamiesruotsista pääsin sillä verukkeella, että suoritin ruotsin appron. (Jos vm-ruotsi on 8 ov tai jotain, tein tuplasti enemmän sen eteen töitä, lähinnä vanhoilla pohjilla.) Tässä voisi nyt muutkin keskustelijat avautua ja kertoa, paljonko sitä pipaa on rassattu, että tiedetään, kenen kanssa tapellaan. Älkääkä please valehdelko, siitä ei kukaan kostu mitään.
mika (20.02.09, kello 13:43)
- Suomi ja englanti pakollisia
- Muut kielet vapaaehtoisia.

En edes ymmärrä miksi suomalaisten pitäisi opiskella useita kieliä? Miellyttämisen tarve? Kielten opiskelu on aina raskasta, rikkaus sana ei aina toimi, jos tarvetta ei ole. Suurin massa pärjää suomella ja englannilla.
www.vapaakielivalinta.fi (10.04.11, kello 18:20)
Vapaa kielivalinta ry:n sivuilta löytyy aiheesta asiaa ja sieltä vielä linkkejä muille sivuille. -- Elinkeinoelämän keskusliitto kertoo sivuillaan, että tulevaisuuden liike-elämässä/tieteessä/taiteessa/tekniikassa tärkeitä kieliä ovat jo nykyään ykköskieli ENGLANTI ja "uusina" PORTUGALI, VENÄJÄ JA KIINA. .. Siihen, kun vielä lisää EU:ssa ja pohjois-Afrikassa tärkeän kielen RANSKAn, niin ihan tarpeeksi kieliä yhdelle ihmiselle. Ruotsalaiset tekevät kauppaa muidenkin kuin suomalaisten kanssa ja politiikkaa Brysselissä.
Virkamiestutkinto - ajan hukkaa (10.04.11, kello 18:25)
Olen tehnyt gallup-kyselyjä virkamiesruotsin suorittaneilta ja heistä kukaan ei pysty hoitamaan virkaansa ruotsiksi. Ajan tuhlausta. -- Elävä esimerkki on Henna Virkkunen, joka ei kyennyt vastaamaan toimittajan kysymykseen, koska halusi sanoa asian tarkasti. -- Virkamies hoitaa virkaansa virkavastuulla ja siinä pitää sanoa asiat tarkasti, joten yksi ruotsinkoe ei siihen riitä. Vain aidosti ruotsinkielinen voi tehdä virallisia asiakirjoja esim. juridiikkaa ruotsiksi - siihen ei kouluruotsi riitä. --