Karsisiko pakkojäsenyydestä luopuminen opiskelijaetuuksia?

Ruotsissa poistetaan ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys kahden vuoden sisällä. Suomessa yliopistolain muuttamisen yhteydessä saatetaan ottaa kantaa myös ylioppilaskuntien asemaan. Ylioppilaskuntien pakollinen jäsenyys nousee säännöllisin väliajoin tapetille, koska sen voi tulkita loukkaavan opiskelijoiden perusoikeudellista vapautta valita, kuuluvatko he yhdistykseen vai eivät.

"Pakkojäsenyys loukkaa perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia", aktiiviopiskelija Aleksi Heikkilä sanoo.

Hämmennystä asiassa herättää se, että ylioppilaskunta ei ole varsinainen yhdistys vaan lakisääteinen julkisyhteisö, kuten kunta.

"Ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys ei ole laiton. Euroopan Ihmisoikeustoimikunnan kannan mukaan pakkojäsenyys ei riko kansainvälisiä sopimuksia", Tamyn vuosien 2001-2004 pääsihteeri Touko Berry sanoo.

Pakkojäsenyys nousi viimeksi kunnolla esille, kun ammattikorkeakoululakia muokattiin kaksi ja puoli vuotta sitten. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini teki pakkojäsenyydestä hallitukselle kirjallisen kysymyksen, joka ei johtanut jatkotoimiin. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin ei tullut pakkojäsenyyttä, mutta ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyttä ei poistettu.

"Asiantuntijoiden mukaan pakkojäsenyyttä ei voinut poistaa ylioppilaskunnista vain siksi, koska sillä on niin pitkät perinteet", Heikkilä sanoo.

Tamyn viimevuotisen jäsenkyselyn mukaan noin 80 prosenttia Tampereen yliopiston opiskelijoista ei eroaisi Tamysta, vaikka se olisi mahdollista. Vain noin viisi prosenttia eroaisi. Lopuilla ei ole mielipidettä asiasta.

Toimintaa supistettaisiin, työntekijöitä karsittaisiin

Automaatiojäsenyydestä on tehty viime vuosina kaksi lisensiaattityötä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan entinen puheenjohtaja Juha Viertola puolustaa automaatiojäsenyyttä, koska ylioppilaskunnat hoitava julkisoikeudellisia tehtäviä, kuten järjestävät terveydenhuollon.

Lisensiaattityössään kriittisesti pakkojäsenyyteen suhtautuva Matti Muukkonen miettii uusimmassa Tiedepolitiikka-lehdessä eri vaihtoehtoja, mitä pakkojäsenyydestä luopumisesta seuraisi. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön maksu voitaisiin hänen mielestään kerätä suoraan opiskelijoilta.

"Ilman ylioppilaskuntia YTHS:n palvelut eivät olisi mahdollisia. Jos osa jäsenistä lähtisi pois ylioppilaskunnista, YTHS:n rahoitus heikkenisi entisestään", Berry sanoo.

Muukkosen mukaan hallinnon opiskelijaedustajat voitaisiin valita suoralla vaalilla, kuten Helsingin yliopistossa jo tehdään.

"Se merkitsisi opiskelijademokratian loppua. Voi kuvitella, kuinka hankalia pienten yksiköiden vaalit olisivat", Tamyn keväällä väistynyt pääsihteeri Mikko Aaltonen sanoo.

Muukkonen kannattaa ylioppilaskuntien yksityistämistä, koska jäsenetujen tavoittelu olisi tällöin hänen mielestään tehokkaampaa.

"Mitään ei ole saatu ilman, että opiskelijat ovat itse neuvotelleet edut itselleen. Eduista kiinnipitäminen on myös vaatinut työtä. Opiskelijaetujen jatkuminen ja niiden parantaminen olisi hankalaa ilman automaatiojäsenyyttä. Pitkällä tähtäimellä opintotukea ja asumislisää olisi yhä helpompi leikata. Yhteisö neuvottelee edut aina vain jäsenilleen, joten ainakin opiskelija-alennukset tulisivat koskemaan vain jäseniä", Berry sanoo.

Ylioppilaskunnat joutuisivat todennäköisesti karsimaan työntekijöitään.

"Ainejärjestötuet pienenisivät", Aaltonen uskoo.

Jäsenmaksujen pienennettyä toimintaa olisi supistettava.

"Tamyn pitäisi keskittyä jäljelle jäävien jäsenten toiveiden mukaisesti keskeisimpään toimintaan. Mielestäni keskeisintä toimintaa on kopo- ja sopo-edunvalvonta. Esimerkiksi kehy- ja kulttuuritoiminnasta voitaisiin luopua, koska Tampereella on paljon muita vastaavaa toimintaa järjestäviä järjestöjä", Heikkilä sanoo.

Hertta-Mari Kaukonen