Varo! Elitismiansa!

Eka kerta on aina haparoiva. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, koska muistan omani hyvin. Siitä ei ole vielä vuottakaan. Hieman minua jännitti täytyy myöntää, mutta näyttelin itsevarmaa. Onneksi pokerinaamani on täydellinen.

Eka kertani oli ja meni, ja nyt olen opiskellut yliopistossa lähes vuoden. Olen oppinut paljon paitsi opiskelemistani oppiaineista, myös yliopistosta ja sen ihmisistä. Oppimani voisin tiivistää yhteen lauseeseen: akateemisuus ei ole kovin kummallista.

Yliopistossa opiskelee ja työskentelee aivan tavallisia ihmisiä, joista jotkut ovat erittäin fiksuja ja jotkut (sanotaan se nyt suoraan) eivät. Yliopisto-opinnot ovat vaativampia kuin lukio-opinnot, mutteivät ydinfysiikkaa - paitsi, jos sattuu opiskelemaan ydinfysiikkaa. Haastavin tentti, jonka omalla yliopistourallani tulen kohtaamaan, oli luultavasti pääsykoe.

Olen ennen yliopisto-opintojani päätynyt kerran työni takia erään ylioppilaskunnan vuosijuhliin. Juhlat olivat ihan kivat siihen saakka, kunnes eräs juhlivista opiskelijoista aloitti hassunhauskan juomalaulun ammattisurkeakoulusta. Siinä istuessani rehtorin pöydässä olisin voinut vajota maan alle, koska olin juhlasalin ainoa ei-akateeminen. Opiskeluni ammattikorkeakoulussa olivat tuolloin vielä kesken.

Saman tyyppistä "hyväntahtoista" vitsailua olen saanut kuulla vanhemmilta opiskelijoilta myös fuksivuotenani. He ovat laukoneet vitsinsä luultavasti tietämättöminä ammattikorkeakoulutaustaustani.

Kokemusteni perusteella haluaisin antaa teille, tuoreet fuksit, (ja miksei muutkin) yhden neuvon: älkää ylpistykö. Älkää kasvako kuvittelemaan, että yliopisto-opintojenne vuoksi olisitte älyn ultimaattisia tiivistymiä tai ylipäätänsä parempia yksilöitä. Yrittäkää säilyttää viattomuudestanne sen verran, ettette väheksy muita ihmisiä heidän akateemisuutensa tai sen puutteen perusteella. Avarakatseisuus ei voi ainakaan haitata opiskelujanne.

Yliopistossa oppii paljon monista tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista, mutta elämää luentosaleissa ei juuri opeteta. Elämää oppii elämällä ja etenkin muilta ihmisiltä riippumatta siitä, ovatko he putkimiehiä, medianomeja, teoreettisesta filosofiasta väitelleitä tohtoreita vai Keskustorin spurguja. Tätä varten kannattaa astua aina joskus yliopiston ulkopuolelle.

Laura Myllykoski

Kirjoittaja on Aviisin vt. päätoimittaja