Klassikkoni: Taattua kesäfiilistä

Maalaiskomedia: Vain muutaman huijarin tähden, Yle TV2, 1998. Käsikirjoitus: Heikki Luoma, ohjaus: Jukka Mäkinen

"Ihminen on terve silloin, kun hän ei tarvitse pappia eikä lääkäriä. Ei kolota sielua, eikä ruumista. Totuuden nimissä pitäisi kai toivoa, että sinulla ei kävisi sanankuulijoita, eikä minulla potilaita."

Kunnanlääkäri Holger Voivalin (Pekka Lukka) esittelee itsensä omalla värikkäällä tavallaan pitäjän uudelle kirkkoherralle Matias Pohdolle (Jarkko Tiainen) Vain muutaman huijarin tähden -televisiosarjassa, joka aloitti Heikki Luoman suositut maalaiskomediat. Ensimmäistä osaa seurasivat 2000-luvulla Peräkamaripojat, Mooseksen perintö ja Turvetta ja timantteja, jotka kuvaavat kaikki kuvitteellisen Kuusniemen kunnan elämää.

Sarjassa Kuusniemeä itsevaltaisesti johtava Urmas Hakkarainen (Matti Tuominen) ajaa virastotalon rakentamishanketta hämärin keinoin. Hakkarainen myötäjuoksijoineen saa kuitenkin vastaansa nuoren pastori Pohdon. Pohto saa tukea ihastukseltaan kulttuurisihteeri Suvi Aaltoselta (Miia Nuutila).

Sarjassa on kaikkea, mitä hyvään suomalaiseen kesäkomediaan kuuluu: jännitystä, romantiikkaa, kunnallispoliittista kähmintää, juoruilua ja kauniita maalaismaisemia.

Vain muutaman huijarin tähden on täynnä toinen toistaan hulvattomampia hahmoja. Tom Lindholm esittää juoppoa kanttoria Piiparista, joka käyttää Koskenkorvaa ulkoisesti pitääkseen päänahkansa kurissa. Risto Salmi on omimmillaan rehevänä huoltoasemayrittäjä P. A. Turpeisena, ja Ilkka Korhonen näyttelee hyytävästi puolihullua hauturi Kylmälehtoa.

Hyväntuuliset maalaiskomediat tuovat minulle kesäfiiliksen yhtä varmasti kuin Junnu Vainion Käyn ahon laitaa ja superpesisottelut Etelä-Pohjanmaalla.