Uuden opiskelijan kannattaa mennä mukaan mahdollisimman moneen

Yliopisto tuhansine opiskelijoineen on niin paljon suurempi opinahjo kuin lukio, että itsensä kaltaisen seuran etsiminen on huomattavasti helpompaa. Kavereita voi löytyä myös kotipaikkakunnallaan olosuhteiden takia yksin jääneille.

"Varmaan olisi hyvä mennä mukaan kaikkiin tilaisuuksiin, mitä järjestetään uusille opiskelijoille", Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) yhteisöterveyden vastaava psykologi Henriette Hämeenaho kannustaa.

Uusia kavereita voi etsiä yliopistolta oman oppiaineen ainejärjestöstä, erilaisista harrastekerhoista ja järjestöistä. Harrastekerhoja löytyy niin oluen, liitokiekon, eläintensuojelun kuin poliittisten puolueidenkin ympäriltä. Erityisen tärkeää uusien kavereiden löytäminen on niille opiskelijoille, jotka tulevat kaukaa.

"Kaikilla ei suinkaan tule tuttuja opiskelemaan tänne. Mitä kaukaisempi ja maaseutumaisempi kotiseutu on, sitä hankalammalta tietysti tuntuu tulla Tampereelle. Jos puolestaan on Helsingistä, voi olla hankaluuksia tulla tänne pieneen kaupunkiin."

Kuitenkin myös tamperelaisten uusien opiskelijoiden kannattaa olla aktiivisia.

"Tamperelaiset monesti kuvittelevat, että koska he ovat tamperelaisia, kaikki sujuu jotenkin itsestään. Voi olla, että ne omat lähimmät kaverit lähtevät jonnekin ihan muualle opiskelemaan, joten tamperelaistenkin pitäisi päästä kiinni uusiin ympyröihin. Ei kannata kuvitella tamperelaisena, että minähän tunnen kaupungin, joten miksi menisin tähän tutustumaan. Siinä on kuitenkin se ihmisyhteisö, mihin samalla saa kontaktin."

Alku puhtaalta pöydältä

Osa muuttaa Tampereelle opiskelemaan suoraan lapsuudenkodistaan.

"Nyt kun opiskelijat pyritään valitsemaan niin, että olisi myös nuorempia ihmisiä joukossa, harva on vielä tottunut itsenäiseen elämään. Pitäisi pärjätä yksin, eikä koko ajan ole joko sukulaisia tai luokkakavereita ympärillä", Hämeenaho sanoo.

Opintotuen varaan jättäytyminen vaatii totuttelua.

"Monella on opettelua siinä, että kaikki pitää ostaa itse ilman äidin huoltoapua. Ensin tuntuu, että on paljon rahaa, kun sitä saa kerralla. Sitten huomaa, että se ei riitä mihinkään", Hämeenaho sanoo.

Kaikki itsenäistymisen muutokset kertarysäyksellä kokevat uudet opiskelijat voivat huomata itsekin muuttuvansa hiukan ihmisinä.

"Moni tulee uuteen elämäntilanteeseen ajatellen, että on mahdollisuus päästä irti vanhoista rooleista ja kaavoista. Aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä. Ihan niin helppoa se ei tietenkään ole, miltä se haaveissa vaikuttaa. Se on kuitenkin mahdollisuus, johon kannattaa tarttua."

Sinä et ole enää tähti

Koulussa hyvin menestyneet opiskelijat voivat joutua arvioimaan menestystään uudestaan.

"Kaikki muutkin ovat läpäisseet pääsykokeet ja ovat todennäköisesti melko älykkäitä ja lahjakkaita tyyppejä. Jos on omalla paikkakunnalla ja omassa luokassa tottunut olemaan joku tähti, se ei todennäköisesti toteudu yliopistossa, vaan ainakin joissain asioissa on hyvinkin keskinkertainen. Se on monen itsetunnolle kova paikka."

Lukiossa voi vielä menestyä pelkästään kuuntelemalla opetusta, mutta yliopistossa on pakko työskennellä myös itsenäisesti.

"Pelkällä fiksuudella ei pärjää, vaan pitää tehdä töitä. Täällä tunnit eivät kata koko oppialuetta."

Sopeutumisongelmat hoituvat kuitenkin yleensä kaveriporukan löydyttyä.

"Vertaiskokemukset ovat aina hyviä. Porukassa tietää, ettei ole ainoa joka kärsii, vaikka kaikki näyttävät kuitenkin suhteellisen itsevarmoilta."

Tuutoritoiminnasta huolimatta kaikki opiskelijat eivät löydä massaluentojen keskeltä yhtään kaveria.

"Yksinäiset ihmiset ovat sillä tavalla yksinäisiä, että ei heitä missään näy."

Joskus uuden opiskelijan sopeuttamiseen yliopistomaailmaan tarvitaan ammattiapua.

"Mielenterveyspalveluissa on hirveästi ruuhkaa, joten en kauheasti innosta ihmisiä tulemaan. Jos on samassa elämäntilanteessa olevia lähimmäisiä, ensin kannattaa puhua heidän kanssaan. Jos ystäviä alkaa ahdistamaan, koska mistään muusta kuin minun ongelmista ei puhuta, ehkä sitten on hyvä hakea ulkopuolista apua. Ystävien kanssa voi silloin viettää vähän toisenlaisia aikoja ja keskusteluja."

Hertta-Mari Kaukonen

"Suurimmat muutokseni koin lukiossa, jolloin alkoi muodostua eettinen ajatusmaailmani. Yksilön vapaus ja erityisesti sananvapaus ovat minulle tärkeitä. Lukiossa aloin hahmottaa, mitä mieltä olen, mutta yliopistossa aloin hahmottaa itseäni poliittisella kentällä. Huomasin, että omat ajatukset eivät mutkattomasti mahdu vain yhteen ideologiaan, koska olen toisaalta liberaali, toisaalta taas punavihreä. Suuri osa kaveriporukastani on tullut yliopistosta. Yliopistossa ei ole samanlaista mahdollisuutta törmätä ihmisiin kuin lukiossa, koska opiskelijoita on niin paljon ja kaikki menevät eri luennoille. Sen takia kannattaakin mennä mukaan ainejärjestön tai jonkun järjestön toimintaan. Harrastejärjestöt tarjoavat hyvän vaihtoehdon ainejärjestöille tai voivat täydentää vapaa-ajanviettoporukkaa. Itse en ole juuri ollenkaan ainejärjestössä mukana. Olen löytänyt saman henkisiä ihmisiä erityisesti TYR:ssä eli Tampereen yliopiston roolipelaajissa, jossa harrastetaan tavallisten roolipelien lisäksi lautapelejä ja larppausta."

Ilari Kajaste, 26
tietojenkäsittelytiede

"Yliopistoaikana turha glooria on karissut tieteestä ja olen oppinut ihmisen rajallisuuden. Itsestä on tullut aika pohdiskeleva ja kriittinen kaikkea kohtaan, vähän liiankin. Olen tullut myös aktiivisemmaksi. Olen ollut mukana järjestötoiminnassa kristityissä opiskelijoissa. Olen havainnut itsestä sellaisen aktiivisen tekijän. Kristitty ajatusmaailma on ollut tuttua, mutta uskoon olen tullut yliopistoaikana ja löytänyt ystäviä järjestöstä. Vanhoja ystäviä mulla ei ole oikeastaan yhtään Tampereella. Kaikki ovat opiskeluaikaisia ja suurin osa pääaineesta. Ekasta vuodesta on pysynyt samana suurin osa porukasta. Tietysti nyt ne alkaa olla hajallaan, kun viisi vuotta on opiskeltu. Nyt kun sain töitä opiskelijaopinto-ohjaajana, olen huomannut, että opettajat eivät ole niin kaukana kuin alun perin kuvitteli. Tiedekunnan hallinnossakin ne ovat erittäin kiinnostuneita opiskelijasta. Se ei ole sellaista, kun alun perin kuvitteli, että täällä nyt yksin palloillaan. Ne on myös meitä varten."

Ville-Matti Erkintalo, 24
matematiikka


"Lukiossa olin ysin oppilas ja melko kouluorientoitunut. Aloitin ammattikorkeakoulun suoraan lukion jälkeen ja koin ensimmäisen "murrosikäni". Viihdyin hyvin tutussa ryyppyporukassa ja kantabaarissamme. Menin opinnoissa monesti sieltä, mistä aita oli matalin. Olin vähän aikaa töissä, ennen kuin hain yliopistoon. Yliopistossa olen rauhoittunut ja käynyt ainejärjestöbileissä vain kahden ensimmäisen vuoden ajan. Olen keskittynyt opinnoissani siihen, mikä minua kiinnostaa. Lukiossa olin liian ujo kärhämöimään. Jos törmään epäkohtiin, tuon ne herkemmin esille. Ryhmätöissä olen huomannut, että minussa on jopa johtaja-ainesta. Uskon, että muutokseni johtuu siitä, että yliopistossa on annettu vastuuta ja luotettu. Kuvajournalismissa otettiin sisään vain kuusi opiskelijaa, joten meistä tuli tiivis porukka. Opiskeluajan olen ollut kaukosuhteessa, koska poikakaverini jäi kotipaikkakunnalleni. Olen alkanut arvostaa aika yksinkertaisia asioita, kuten yhdessä tehtyä ateriaa."

Erika Juutinen, 29
kuvajournalismi

“Lukioaikana kilparatsastus oli elämässäni ykkösjuttu, mihin kaikki liikenevä aikani kului. Ajattelin ratsastuksesta tulevan myös ammattini ja abivuoden jälkeen lähdin Ranskaan töihin. Vähitellen vahvistui käsitykseni, että hevostouhujen sijaan halusin yliopistoon. Täytyi tehdä valinta opiskelun ja kunnianhimoisen kilparatsastuksen välillä.

Aloittaessani opiskelut syksyllä 2005 olin ainejärjestötoiminnassa aktiivisesti mukana ja pääsin hallitukseen. Saman lukuvuoden keväällä menin myös aktiivijäseneksi Tykoon, Tampereen Yliopiston Kokoomusopiskelijoihin, jonka puheenjohtajana toimin. Olen saanut paljon uusia kavereita yliopistolta ja viettäessäni lukukauden opiskelijavaihdossa Britanniassa. Mielipiteeni olen aina pyrkinyt tuomaan rohkeasti esille. Toivon, että yliopistossa pystytään arvostamaan eri näkökulmia ja keskustelemaan asioista rakentavasti, vaikka oltaisiinkin erimielisiä.

Ainejärjestöissä on hyvin eri tavoin ajattelevia ihmisiä, mikä on rikkaus. Kokoomusopiskelijoissa on virkistävää, että poliittisena järjestönä sillä on suhteellisen yhtenäinen arvopohja, josta lähtien voidaan ottaa kantaa. Jokainen jäsen pääsee vaikuttamaan ja näyttämään osaamisensa."

Sofia Vikman, 24
valtio-oppi