Ainejärjestödemokratia, onko sitä?

Tämä kirjoitus sopinee aloittaa lyhyellä oppimäärällä ainejärjestötoiminnan arkeen. Tampereen yliopiston ylioppilaskunnassa toimii yli kolmekymmentä ainejärjestöä, jotka vastaavat opiskelijoiden edunvalvonnasta ruohonjuuritasolla ja järjestävät tapahtumia, joihin jäsenistö mielellään osallistuu. Ainejärjestön päätöksenteosta vastaa tyypillisesti hallitus, mutta on soveliasta kuunnella myös sen ulkopuolisten opiskelijoiden näkemyksiä ainejärjestön toiminnasta. Ainejärjestössä tulisi vallita demokratia eikä harvainvalta. Näinhän sen pitäisi mennä, eikö vain?

Olipa kerran keskisuuri ainejärjestö, jonka hallitus päätti osallistua pornobileiden järjestämiseen. Hallitus valmisteli asiaa kaikessa hiljaisuudessa, kunnes eräs ainejärjestön jono-opiskelija huomasi asian ainejärjestön internet-sivuilta. Häntäpä tämä suuresti sapetti, sillä opiskelijan näkemyksen mukaan pornobileet eivät missään nimessä olleet soveliasta toimintaa vaan lähinnä mautonta ja ajattelematonta naisten alistamisen valtavirtaistamista.

Opiskelija avautui asiasta ainejärjestön sähköpostilistalla saaden ensin niskaansa täyslaidallisen, niin, sanotaan nyt vaikka biojätettä. Myöhemmin hän sai myös puoltajia, erityisesti vanhempien ja hallituksen ulkopuolisten opiskelijoiden keskuudesta. Keskustelun tuoksinassa ainejärjestö jakautui kahtia: bileiden puoltajiin ja vastustajiin. Lyhyen oppimäärän päättökokeen kysymys: mitä ainejärjestön hallituksen tässä tilanteessa olisi tullut tehdä? Kysyn, en vastaa, vaan kerron että tosielämässä hallitus päätti edelleenkin olla bileiden järjestelyssä mukana.

Tapaus herätti minut pohtimaan ainejärjestön perusolemusta. Onko oikein, että järjestön hallitus järjestää jäsenistönsä rahoilla tapahtumia, joita iso osa jäsenistöstä ei kannata? Lisäksi aloin pohtia ainejärjestödemokratian mahdollisuutta ja mahdottomuutta. Ainejärjestöt ovat usein jäsenmäärältään varsin suuria, ja yleinen keskustelu kaikista akuuteista asioista lienee mahdotonta.

Niinpä näkemykseni mukaan järjestön tulisi harrastaa itsereflektiota. Mikäli keskustelua jostain kysymyksestä, kuten vaikka teemaltaan raflaavien bileiden järjestämisestä, herää, ei hallituksen kannata käpertyä siilipuolustukseen (kuten tässä tapauksessa kävi) vaan kuunnella, argumentoida fiksusti oman näkemyksensä puolesta ja ottaa huomioon päätöksenteossaan kentältä kantautuneet äänenpainot.

En halua kirjoituksellani syyllistää mitään tiettyä ainejärjestöä enkä ottaa kantaa pornobileisiin (vaikka mieli tekisi) vaan herättää keskustelua järjestötoiminnan raameista. Paras ainejärjestö on itsestään ja toimintansa oikeutuksesta tietoinen ainejärjestö. Miettikääpä sitä vaikkapa seuraavassa hallituksenne kokouksessa.