Ei elämää yliopiston ulkopuolella

Saavun maanantaina puolitapäivin yliopistolle mukanani reppu, makuupussi ja -alusta sekä lätkäkassi täynnä vaihtovaatteita, kirjoja ja kuivaruokaa.

"Matkalta tulossa?"

"Ei, menossa."

"Minne?"

"Tänne."

Vietämme koko kouluviikon kampuksella, Kalevantien, Ratapihankadun ja Viinikankadun kolmiossa. Kahden hengen seurueemme testaa oppilaitoksen ja itsensä.

Tuskinpa tämä tästä enää pahenee. Olkapäät ovat mustelmilla miljoona kiloa painavan laukun raahaamisesta. Jätän kantamukset naulakkoon päiväksi.

Koulutyöt loppuvat kahdelta. Alkaa tutkimusretki yliopiston käyttämättömiin mahdollisuuksiin.

Lepohuone 0-kerroksessa vaikuttaa lupaavalta. Sängyn jousitus on kimmoisa, ja ovessa on vessan koppi -mallinen lukitus. Emme osaa vielä arvata, kuinka elintärkeäksi paikka myöhemmin osoittautuu.

Koemme ensimmäisen takaiskun, kun lastenhoitohuoneesta löytyy mikroaaltouuni. Kiroamme pussikeittojen menetettyjä mahdollisuuksia.

Hengailen harjoitustoimituksessa. En erotu joukosta, sillä paikalla häärii vielä opiskelijatovereita, vaikka luennot loppuivat neljä tuntia sitten.

Ihmisvirta harvenee. Puoli kuudelta päätalon aulassa istuu meidän lisäksemme enää sähköpostittelijoita.

Käytämme Atalpan tarjoamat mahdollisuudet hygienian ylläpitoon. Tuoreina ja hyvävoimaisina, täynnä aiheetonta optimismia odotamme yötä. Mieleen tulevat kaikki ne partioretket, joilla en ikinä ollut, kun en ikinä ollut partiolainen.

Puoli yhdeksältä meidät heitetään ulos päätalosta. Suuntaamme kohti yösijaamme eli tietopinniä ja sen 24h-mikroluokkaa, jonne yliopiston opiskelijoilla on ympärivuorokautinen kulkuoikeus.

1. yö: Lattian kosketus

Asetumme piknikille porraskäytävän ylimpään kerrokseen ja tarkkailemme tilannetta. Evääksi ostettu salsa on liian tulista minun makuuni. Jossain vaiheessa valot naksahtavat pois, ja torkun hetken aikaa.

Minusta salsa on juuri sopivaa. Mies alkaa sammua, ja pimeässä on vaikea lukea. Siirryn valoon ja valvontakameran näköpiiriin. Mies ryömii pian perässä.

Nojaamme lasioviin, kun yhtäkkiä putkesta putkahtaa kaksi huvittunutta vartijaa.

"Eikö yliopisto ole hankkinut teille asuntoa?"

Alkuhämmennyksen jälkeen vartijat osoittautuvat joviaaleiksi tyypeiksi.

Miehet nauttivat työvuoroistaan rauhallisella yliopistolla. He eivät osaa kertoa meheviä tapauksia yliopiston öistä. Professorikunta kuuluu kuitenkin aiheuttaneen yövahdeille enemmän harmia kuin opiskelijat.

Vartijat eivät ole varmoja tietopinnin yöpymiskäytännöistä. He kehottavat meitä etsiytymään virastomestarin puheille aamulla. Meidän ei tarvitse, sillä aamukierroksellaan hän yllättää meidät housut kintuissa.

"Eiköhän olisi ylösnousun aika."

Virastomestari epäilee yöpymismahdollisuuksiamme. Jutustelun jälkeen hän passittaa meidät eteenpäin työsuojelupäällikkö Juha Mäkisen pakeille.

Mäkinen tyrmää meidät:

"Yliopisto on virastorakennus, jonka tehtävät on laissa säädetty. Yöpyminen ei ole mahdollista ilman erityisjärjestelyjä." Piste.

Meiltä on riistetty yöunet. Huviretki muuttui juuri selviytymistaisteluksi.

2. päivä: Akateeminen vankeus

Muotoilemme uuden toimintasuunnitelman: yöt valvotaan, päivisin nukutaan.

Vaihtoehto ei tunnukaan hullummalta, sillä edellisen yön rentoutusaste vastasi pitkälti kuritushuonetta. Kylmä, kova lattia ja kirkkaat valot ovat omiaan ajamaan naisen kuin naisen sekavaan tilaan.

Matkatavaraongelmaan löytyy ala-aulan käytävästä lukittavia säilytyslokeroita. Harmi vaan, että lainaus toimii ilman panttia, aikarajoja tai valvontaa. Kaikki lokerot on hamstrattu, yhdessäkään ovessa ei ole avainta.

Kiltti neuvonnan täti kertoo, että osaa kaapeista ei todennäköisesti ole käytetty vuosiin. Kun henkilökunta edellisen kerran tyhjensi ne, yhdestä löytyi sata purkkia hernekeittoa. Neuvonnan täti lainaa yhden vierailijoille tarkoitetun lokeron opiskelija- ja puhelinnumeroitamme vastaan.

Salsa hupenee. Nainen ostaa Juveneksen mukavalta tädiltä kaksi purkkia curry-jalapenokastiketta. Jääkaappia ei opiskelijakäyttöön löydy, joten hautaamme toisen purkeista takapihan lumihankeen. Toivon, etteivät sudet saa vainua.

Illalla nukumme ensimmäisen kerran perhetapaamishuoneessa. Joustinpatja tuntuu aivan untuvapatjalta. Aah.

2. yö: "Herrajumala, pullaa"

Ensimmäinen yö mikroluokassa. Nukahtaminen on kiellettyä, paitsi jos sammuu näppäimistölle ankaran työnteon uuvuttamana. Kiitän mielessäni naista kahvinkeittimestä.

Katselen webbikamerasta Rovaniemen keskustaa. Kello on puoli yksi, eikä siellä tapahdu mitään. Ei täälläkään.

Väsyttää jo, mutta ei tämä vielä ylitsepääsemätöntä ole. Armeijassa pärjättiin ainakin viikko tunnilla yöunta ja rasialla rusinoita.

Puoli kolmelta lähdemme ulos tutkimaan rajojamme. Kävelemme pitkin valtakuntamme reunoja. Näemme kaupungin valot. Kaipuu valtaa mielen. Alakuppilan suklaapatukka-automaatti tuntuu tuovan jonkin herkullisen tuoksun sieraimiin lasi-ikkunankin läpi. Voikohan sadantuhannen neliön laitoksessa tulla mökkihöperöksi?

Pulla ei olekaan pelkkä aistiharha. Sulotuoksut leijailivat oviaukossa jäähtymässä olleista rullakoista. Yllätämme Juveneksen leipurin uunin äärestä.

Leipomotyöntekijä Jaana Sarkola säikähtää meitä, sillä hänen autonsa on hajotettu jo kahdesti öisellä yliopiston parkkipaikalla. Tänään hän tullut töihin kahdeksi.

"No, onhan tämä aika erikoinen aika tulla töihin, mutta ensimmäinen kuljetuskin lähtee jo puoli viideltä."

Päätalolta toimitetaan leivonnaiset ympäri kaupunkia Juveneksen toimipisteisiin.

Tungettelusta saamme palkaksi paistolämpöiset viinerit. Mies sotkee kameran vaniljakremeen.

Päätin viettää valvotun yön hyödyllisesti tehden espanjan läksyjä. Aloitin puolen yön maissa paikkaamalla housuni, ja lopulta kaadan kastiketta kirjan päälle klo 06.11. ¡Fantástico!

3. päivä: Verestävä silmämuna

Kun yliopisto avaa ovensa aamuseitsemältä, olemme jo päätalon ovella jonottamassa. Yöuni typistyy kahdeksi tunniksi lepohuoneessa. Herätessäni en tiedä missä olen.

Koulumatka on lyhyin ikinä. Nousen kymmenen minuuttia ennen oppituntia, hoidan aamutoimet ja ehdin luokkaan ennen opettajaa. Ensimmäiset tunnit kuljen kylläkin niin sumussa, etten ole aivan varma heräsinkö vai en.

Väsymys raastaa. Mies vittuilee naiselle, nainen vittuilee opettajalle, opettaja vittuilee kaikille.

Ajatukset ovat kääntyneinä ruokaan ja nukkumiseen. Unen puute kylvää nälän tunnetta ja yksityisyyden puute aiheuttaa seksuaalista turhautumista. Sekin on helppo purkaa syömiseen.

Elämä keskittyy nukkumisen ja luentojen ympärille. Epäinhimilliset olosuhteet rusikoivat ihmissuhteita. Ajaudumme parisuhdekriisiin.

Pakollisten iltaunien jälkeen pyykkäämme reissussa rähjääntyneitä vaatteita Atalpassa. Seuraamme vaitonaisina rummun ikkunaan liimaantunutta pesutablettia.

Pesukone ja kuivausrumpu eivät pese vain puhtaiksi, vaan jättävät vaatteet myös kosteiksi ja ummehtuneen hajuisiksi. Pesuhuoneessa käyty keskustelu kuitenkin puhdistaa ilmaa enemmän kuin kahden euron edestä.

Punttitreeni Atalpan illassa. Nolo olo miehisellä salilla. Kilon painot saavat hauikseni kramppaamaan, mutta eristäytyminen tekee terää. Mies luikkii punaisena ja häpeissään salin ohi.

Pelasin sählyä väsyneenä ja aliravittuna. Lihaksiin koskee, oksettaa. Tyhmä idea. Saunan jälkeen olen freesi ja väsynyt.

3. yö: Olemisen turhuus

Jo tutuksi tulleet vartijat tulevat käymään. He ovat saanet käskyn tarkastaa kaikkien paikallaolijoitten opiskelijakortit. Mikroluokassa on noin viisi ihmistä.

Absurdiin vuorokausirytmiin on ehtinyt tottua. Aamu- ja iltaunilla tuntuu pärjäävän ihan hyvin. Jaksan pelata hassuja nettipelejä koko yön. Suoritamme onnistuneen virtuaalipolvileikkauksen.

Miehen suosikki on selvästi hassu trampoliinipeli, jossa jamppa pomppii spagaatissa. Pelkkä sivusta seuraaminen saa minut hysteeriseksi. Harkitsen hetken työntekoa.

Klubilla olisi ollut illalla Cleaning Womenin keikka. Me kohtaamme oikean siivoojan.

4. päivä: Kalkkiviivoilla

Aamulla nukumme ruhtinaalliset, mutta riittämättömät neljä tuntia. Aivot ovat nuhruiset, hermot kireällä ja aikataulu falskaa. Mikään ei tunnu onnistuvan. Vittuilen toisellekin opettajalle.

Opintojen jälkeen hortoilen ympäriinsä. Käyn kurkkaamassa kappelin ikkunasta sisään. Joku soittaa pianoa.

Kielikeskuksen itseopiskelustudiossa e 218:ssa voi katsella omia videoita tai dvd-levyjä. Ei sattunut mukaan, mutta satelliitin kautta tarjolla on enemmän tv-kanavia kuin kukaan on vaivautunut laskemaan. Katson italiaksi dubattua Zorroa. Alan vieraantua todellisuudesta.

Yliopistolla on lastenteko- ja hoitohuoneet sekä kappeli. Vielä kun löytyisi synnytyssali ja krematorio, niin täällä voisi viettää koko elämänkaaren. Hautausmaakin on lähellä.

Kampuksella ei ole baaria, mutta juhlistamme viimeistä iltaa kotiinkuljetuspizzalla ja Juvenes-oluella. Loppu on lähellä. Riemu kiiluu silmissä.

4. yö:
jarkevaa.tekemista@uta.fi

Saamme vieraita tukikohtaamme. He tuovat pullaa, me tarjoamme kahvia. Pyyteetöntä tukea riittää aamukahteen asti.

Nettitestien perusteella naisen äo on 145, ja hän on 46-prosenttisesti epähetero. Eläköön.

Nukuttaa, mutta ei voi nukkua. Olo on kuin Julmahuvin sketsissä, paitsi etten tiedä taisteleeko henki vai liha.

Mies nyppii virtuaalinenäkarvoja ja suunnittelee jättävänsä aamuluennot väliin. Minä ajattelin sinnitellä.

Siivooja saapuu kuudelta. Se on varmaan ollut sama täti joka aamu.

5. päivä: Ei koskaan enää

Katkerat hyvästit luentosalin edessä. Hän lähtee, minä jään. Kaksi tuntia tärinää, hermoromahdusta ja päänsisäisiä ääniä.

Poistun pääovista. Tunnen itseni rintamakarkuriksi. Nainen jää vielä luennolle, mutta minä olen menossa kotiin nukkumaan. Ylitän Kalevantien. Lumisateessa vastaan kävelee katumainos: “Ulkona on enemmän ihmisiä."

Kaisa Myllylä, Teemu Hotti