Euroopan pääteasemalla

Andrzej Stasiuk: Matkalla Babadagiin. Suomentanut Päivi Paloposki. Like 2006.

Matkalla Babadagiin on kuin autioituneen kaupungin raunioista löytyvä valokuva-albumi, joka kertoo, mitä joskus on ollut.

Andrzej Stasiukin kirja kertoo matkustamisesta, mutta ei millään tapaa sovinnaisesti tai romantisoiden. Teemaksi se nostaa katoavaisuuden: toisaalta mahdollisuuden kadota maailmaan, toisaalta sellaisen maailman katoamisen, jota emme koskaan edes oppineet tuntemaan. Stasiukin totuuspohjaisessa romaanissa kuljetaan itäisen Euroopan ennen kuvaamattomien maalaiskylien ohi taakse tai eteen vilkaisematta, läsnä ainoastaan vallitsevassa hetkessä, jos siinäkään.

Päähenkilö matkustaa haikeana läpi seutujen, joiden vaatimaton maalaisarki vetelee viimeisiään. Kaikkialla on jäljellä vain hitaasti hiipuvaa elämää. Kuin ulkopuolisen sairauden tartunnan saaneina kylät ja ihmiset unohtuvat sijoilleen, tyhjenevät ja kuolevat.

Kaupungistuminen kuvataan kirjassa vastenmielisenä alistumisena elämänmuotoon, joka ei ole kotoisin mistään. Päähenkilö pyrkii välttämään suurkaupunkeja matkoillaan niiden muistuttaessa pelottavalla tavalla toisiaan ja yhtenäiskulttuurin suurta kompromissia, jonka halpaan koukkuun olemme jääneet. Ja kuitenkin me kaipaamme menneeseen.

"Tänään ei enää ole mihin mennä alkaakseen kaiken alusta, ja siksi elämme uponneina menneisyyteen, jonka läpi imeytyvät meidän alueemme niin kuin eläinten makuupaikkoihin on imeytynyt niiden tuoksu", Stasiuk kirjoittaa.

Matkalla Babadagiin saa väistämättä palan kurkkuun sille, jolla on sydäntä syrjäisille kulttuureille. Se ei herätä matkakuumetta, vaan halun tehdä jotain, aktivoitua ja kerätä perinnettä niin kuin se vain yksilöltä onnistuu.

Kirjan ansio on sen vetoavassa tavassa kasvattaa ymmärrystä muusta maailmasta. Sen suomentaminen kuuluu vuoden tärkeisiin tekoihin.

Jantso Jokelin