Tyypillinen paras elokuva

Million Dollar Baby (USA, 2004). Genre: Draama. Ohjaaja: Clint Eastwood. Pääosan esittäjät: Clint Eastwood, Hilary Swank, Morgan Freeman, Jay Baruchel. Kesto: 2 h 15 min. K-11. Plevna.

Ei ole mitään syytä ihmetellä, että Million Dollar Baby voitti parhaan elokuvan Oscarin. Clint Eastwoodin uusin teos on virheettömästi kuvattu ja näytelty tarina elämää suuremmasta aiheesta.

Lisäksi elokuva ei tunnu kovinkaan omaperäiseltä eikä muutenkaan juuri miltään.

Parhaan elokuvan tittelin pokkaamiseen ei viime vuosina ole kummoista käsikirjoitusta tarvittu. Kuninkaan paluu, Chigaco ja Gladiator ovat ihan viihdyttäviä filmejä, mutta katsomiskokemuksina ne ovat peruskamaa. Sama pätee Million Dollar Babyyn.

Vaihtoehtona olisi nyt ollut tunnelmaltaan omaperäinen Sideways, joka paranee vanhetessaan kuin viini. Sen voisi katsoa pian uudestaankin. Million Dollar Babya seuratessa taas on koko ajan olo, että olen nähnyt tämän jo.

Elokuva lentää kanveesiin myös verrattaessa Eastwoodin aiempaan, Menneisyyden otteeseen.

Roskasta
rikkauksiin

Million Dollar Babyn alkupuoli on hyvin tehtyä urheiluelokuvaa. Kun Hilary Swankin näyttelemä white trashin kasvatti alkaa treenata nyrkkeilyä saavuttaakseen arvostusta, ei voi olla tulematta mieleen Rocky. Sinnikkäällä yrittämisellä kuka tahansa voi nousta kurjistakin oloista maineeseen ja mammonaan. American dream.

Kaava on tuttu monesta muustakin saman genren elokuvasta. Ei ole vaikea arvata, miten käy urheilijanoviisille, jolle alussa naureskellaan. Kovan työn hedelmiä poimiessa meneekin sitten puoli elokuvaa. Pahin vastustajakin ottelee luonnollisesti epäreiluin keinoin. Vastoinkäymisiä on toki tultava myös ennen mestaruutta, ja niin käy Million Dollar Babyssäkin.

En paljasta, mikä tuo vastoinkäyminen on, mutta se pelastaa elokuvan. Million Dollar Babyyn tulee kaivattu uusi ulottuvuus, mikä ei tosin sekään aivan omaperäinen ole. Tähän asti syvältä olleeseen tarinaan tulee syvyyttä.

Syvällä
rintaäänellä

Plussaa elokuvassa ovat myös näyttelijät. Käheä-ääniset papparaiset Eastwood ja parhaan sivuosapystin pokannut Morgan Freeman muodostavat vakuuttavan duon elämää nähneistä nyrkkeilyveteraaneista. Kaksikon rinnalla yliarvostettu Swank kalpenee. Million Dollar Baby on ylistyslaulu kokemukselle.

Ei, älkää kuvitelko, että leffassa seurattaisiin kahta vanhaa sankaria. Luusereita he ovat, mutta katuvia sellaisia. Varsinkin ohjaaja-Eastwoodin näyttelemä vanha koira Frankie oppii uuden tempun. Välittämisen.

Hän näyttelee roolin tapansa mukaan vähäeleisesti, lähes pelkästään silmillään. Freemankaan ei dramatisoi liikaa kertojanäänenä.

Elokuva on loistavasti kuvattu. Kontrasti on suuri, mutta valon ja varjon raja on pehmeä, nostalginen. Tunnelma sopii vanhalle nyrkkeilysalille, sitruunapiirakkaa tarjoavalle tienvarsikahvilalle ja vanhalle kunnon Clint Eastwoodille. Kyllähän sitä katsoo.