Teatterimontusta löytyy kampuksen kovin emäntä

Teatterin ja draaman tutkimuksen professori Pia Houni on taekwondon Euroopan mestari, joka ihailee Johnny Deppiä, pitää juhlimisesta ja liikuskelee mielellään yöpuvussa.

Viuh! Pienen ja hennon naisen jalka nousee korkealle ilmaan. Potkun nimi on dolloy-chagi, ja oikeaan paikkaan osuessaan se voi tappaa.

"Arvaa vaan monestiko olen saanut kuulla miehen suusta, ettei minun kanssani uskalla ruveta millekään", Pia Houni hymähtää kyllästyneesti.

Pia on harrastanut korealaista kamppailulajia taekwondoa jo 18 vuotta. Pia kilpaili aikoinaan aktiivisesti kuusi vuotta ja hänellä on hallussaan Euroopan mestaruus vuodelta 1992. Professori Houni on edelleen yksi niistä harvoista suomalaisnaisista, jolla on neljän danin musta vyö.

"Olin monta vuotta ainoa. Yhdeksän dania on korkein mahdollinen, mutta sellainen on ehkä yhdellä ihmisellä maailmassa."

Taiteen ja huippu-urheilun yhdistämisessä Pia ei ole koskaan nähnyt ristiriitaa.

"Taekwondo on opettanut minulle pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä, joita tutkimustyössä tarvitaan. Sitä paitsi voin paljastaa, että urheilijat juovat viinaa siinä missä teatterintekijätkin."

Usko tärkeä osa arkea

"Jos haluaa elää tasapainossa, on huolehdittava kehostaan, mutta myös älyllisistä ja sielullisista tarpeistaan", Pia muotoilee elämänohjeensa.

Pia kääntyi ortodoksiksi pian tultuaan täysi-ikäiseksi. Karjalaiset
sukujuuret polttelivat taustalla ja valinta tuntui oikealta. Silti Pia liittää ortodoksisuuden pikemminkin kreikkalaisuuteen kuin "ryssän kirkkoon".

"Kreikassa, joka on yksi suurista kiinnostukseni kohteista, ortodoksisuus näkyy ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Eikä uskosta puhumista tarvitse varoa. Luterilaisuudesta muodostuu helposti sellainen kuva, että se on kuin politiikka, aihe, josta ei mielellään sanota mitään."

Taekwondosta ja ortodoksisuudesta tuli Pialle tärkeitä vasta aikuisena, mutta teatteritaiteelle hän menetti sydämensä jo kolmevuotiaana. Isoäiti toimi Savonlinnan kaupunginteatterin tarpeistonhoitajana, ja pikku-Pialle oli aina eturivistä paikka varattuna.

"Lapsuuteni teatterimuistoihin liittyy ensisijaisesti hajuja, ääniä, valoja ja värejä. Teatteri oli minulle kokonaisvaltainen elämys. Ihminen muistaa aisteillaan."

Ennen pitkää reipas ja innokas tyttö löysi itsensäkin lavalta.

"Näyttelin Pekka Töpöhännässä Amerikkaan lähtevää kissaa."

Näyttelijää Piasta ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan hän haihatteli lukion jälkeen vuoden verran Limingan taidekoulussa, otti balettitunteja ja kuvanveistokursseja.

"En ole kuvataiteellisesti lahjakas, mutta se oli kasvattavaa aikaa."

Pia aloitti yliopisto-opinnot Tampereella, missä luki muun muassa kasvatustiedettä ja kirjallisuutta. Rakkaus teatteriin kyti kuitenkin vielä rinnassa, eikä Pia saanut rauhaa ennen kuin aloitti teatteritieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Jatko-opinnot Pia suoritti teatterikorkeakoulussa. Tohtorinhatun Pia painoi päähänsä vuonna 2000. Lopputyön aiheena oli näyttelijä-identiteetti.

Iloinen itäsuomalainen etsii seuraa

39-vuotiaan Pian runoja on julkaistu muutamissa antologioissa. Lisäksi hän on dramatisoinut tekstejä näyttämölle. Mielessä kytee myös haave pitkän proosan kirjoittamisesta

"Mutta työ vie niin paljon aikaa", vuoden 2004 Hyväksi Opettajaksi valittu Pia toteaa.

"Sitä paitsi en näe isoa eroa tieteen tai taiteen tekemisen välillä. Molemmissa on kyse luovasta prosessista."

Pia asuu Hämeenlinnassa kaksin teini-ikäisen Ina-tyttärensä kanssa. Pia ei ole jaksanut muuttaa Tampereelle, koska professuuri on vain määräaikainen. Myös tyttären koulu on vielä kesken.

Pia erosi tyttärensä isästä vuosia sitten, eikä uutta suurta rakkautta ole vielä kävellyt vastaan.

"Voisinko tässä jättää seuranhakuilmoituksen? Ei vaiskaan, mutta haluaisin tietää, kuka liimasi ilmoitustaululleni karaokekupongin, jossa luki biisin kohdalla Elämäni nainen. Saa tulla tunnustamaan."