Tiivis elokuvahistoria

Juri Nummelin: Valkoinen hehku - Johdatus elokuvan historiaan. Vastapaino 2005, 420 sivua.

Juri Nummelinin Valkoinen hehku vastaa alaotsikkonsa lupaukseen olemalla kelpo johdatus elokuvan historiaan. Se etenee aikajärjestyksessä taikalyhdystä kotiteattereihin ja Lumièren veljeksistä Coenin ja Wachovskin veljespareihin. Kirja on tiivis, selkokielinen ja ulkoasultaan tyylikäs mutta pelkistetty.

Ongelmaton tällainen perusteos ei tietenkään voi olla. Kirjoittajan suhde käsittelemiinsä elokuviin vaihtelee luvusta toiseen; esimerkiksi nyky-Hollywoodia Nummelin käsittelee paikoin hyvin kriittisesti omien katsomiskokemustensa pohjalta, kun taas monien vanhempien ja muuten harvinaisempien elokuvien kohdalla hän tukeutuu yksinomaan muihin kriitikoihin ja tutkijoihin.

Valkoisen hehkun ansioksi voi laskea melko kattavat selvitykset vähän käsitellyistä elokuvatyypeistä kuten dokumentista ja kokeellisesta elokuvasta.

Yhtä hyvin voi tosin kysyä, olisivatko tällaiset useimmille lukijoille triviaalit aiheet voinut jättää vähemmälle ja käyttää niukasta sivumäärästä suuremman osan valtavirtaelokuvan ruotimiseen.

Se on tietysti makuasia, kuten myös se, mitä elokuvia ja ohjaajia Nummelin käyttää esimerkkeinään. Varsin kattavasti hän joka tapauksessa saa nimiä mahtumaan reiluun neljäänsataan sivuun ilman, että teos tuntuu pelkältä hakemistolta.