Face to face -kampanjointi tuottaa tulosta ja närästystä

Tampereen keskusta on välillä tuntunut yhdeltä kansalaisjärjestöjen markkinapaikalta. Järjestöjen face to face -työntekijät keräävät rahaa ja jäseniä kadulta.

Tuoreen yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan hyväntekeväisyyskeräyksen saldoon vaikuttaa kerääjän ulkonäkö.

Viehättävä kaupittelija voi lisätä lahjoitusten määrää. Yhtä hyvin kauniilla "feissarilla" on paremmat mahdollisuudet saada jäseniä järjestölleen.

Siitä huolimatta face to face
-työntekijät tiedostavat itsekin, että joitakin he saattavat ärsyttää - oli työntekijä kuinka komea tahansa.

"Yllättävän vähän on tullut suoraa palautetta. Tampereelta on tullut kaksi sähköpostia muutaman kuukauden sisällä. Ihmiset ovat häiriintyneet, kun on pysäytetty työmatkalla. Kaikille palautetta antaneille on vastattu, mikäli ovat jättäneet yhteystietonsa", kertoo kampanjapäällikkö Susanna
McGlynn Unicefilta.

Järjestöillä on varsin yksimielinen linja siitä, ettei kaikkien kannata rynnätä yhtä aikaa samoille apajille, vaikka Tampereella onkin huikeimmillaan ollut yhtä aikaa viiden eri järjestön työntekijöitä kaduilla. Tällainen tilanne nähdään epätoivottavana järjestöissä, ja niitä pyritään jatkossa välttämään.

"Olemme tavanneet vähintään kerran vuodessa kaikkien niiden järjestöjen kanssa, jotka tekevät katukampanjoita. Päällekkäisyyksiä pyritään välttämään kertomalla muille, milloin olemme missäkin liikkeellä", toteaa Greenpeacen varainhankkija Kati Ketola.

Ketola myöntää, että ärsytyskynnys saattaa ylittyä, jos joka päivä työmatkallaan kohtaa samoissa kadunkulmissa järjestöjen työntekijöitä. Haastatellut ovat yksimielisiä siitä, että kaikilla pitää olla mahdollisuus kieltäytyä keskustelusta.

"Ei" on aina ei. Jos joku sanoo "ei" ja työntekijä ei kuuntele sitä, vaan yrittää jatkaa keskustelua, se on väärin. Ihmisten tahtoa tulee kunniottaa", Unicefin McGlynn korostaa.

Järjestöissä myös korostetaan, että feissareilla tulisi olla aina nimilappu näkyvillä ja jos joku kysyy, tekeekö työtä vapaehtoisesti vai palkattuna, kerrotaan rehellisesti mistä on kyse.

Feissarit toimivat
tunti- tai provisiopalkalla

Järjestöille face to face -kampanjat ovat tuoneet runsaasti näkyvyyttä ja lisää varoja toimintaan. Järjestöjen jäseniltä on haastateltujen mukaan tullut hyvin positiivista palautetta näkymisestä kaduilla.

"Ihmisiä on muuten vaikea tavoittaa. Ihmiset eivät ole tulleet aiemmin tukijoiksemme, koska ei ole pyydetty. Face to face -menetelmä on vastannut hyvin tähän tarpeeseen", Kirkon Ulkomaanavun keräyspäällikkö Johanna Karjalainen sanoo.

Greenpeacen varainhankkijat ovat haalineet lahjoittajien lisäksi nimiä metsävetoomukseen. Ketolan mukaan liikaa ei voi näkyä ja pitkäaikaiset tukijat ovatkin kiitelleet sitä, että järjestö on ollut aktiivisesti esillä kaupungeissa. Greenpeace on myös pystynyt palkkaamaan lisää väkeä Itämeri-kampanjaansa uusien tukijoiden myötä.

Face to face -työntekijät ovat useimmiten opiskelijoita tai muita, jotka ovat väliaikaisen työn tarpeessa. Palkatuilta työntekijöiltä vaaditaan toisenlaista tulosta, kuin voitaisiin edellyttää vapaaehtoistyövoimalta. Järjestöjen tarjoamat työsuhteet vaihtelevat, osalla on kiinteä tuntipalkka, toiset maksavat provisiopalkkaa.

"Täytyy ajatella, että meillä on vastuu jokaiselle lahjoittajalle tuen päätymisestä perille. Face to face -varainkeruun täytyy olla dynaamista ja toimivaa, siksi jokainen saa tuntipalkkaa työstään ja on tulosvastuussa. Siihen pitää pystyä mihin on palkattu. Työ ei näin ollen välttämättä sovi kaikille", Unicefin McGlynn pohtii.

McGlynn suhtautuu kriittisesti ajatukseen provisiopalkasta. Hän näkee, että se voisi johtaa tilanteisiin, joissa ei enää kunnioiteta ihmisten kieltäytymisiä. Greenpeacella palkkaus perustuu osittain provisioon, mutta Ketola korostaa, että heidänkin työntekijöilleen on tehty selväksi soveliaisuuden rajat työssään. Greenpeacen Ketola pitää tärkeänä, että työntekijät ovat omilla palkkalistoilla.

"On työntekijän ja meidän etu, että työntekijät ovat mukana järjestössä ja tuntevat kuuluvansa siihen. Omia työntekijöitä voimme kouluttaa jatkuvasti ympäristöasioissa, mikä motivoi heitä työssään."

"Monista feissareista on tullut itsekin järjestömme aktiiveja. "

Useimmat feissaavat
muutaman kuukauden

Kirkon Ulkomaanapu ostaa face to face -palvelut ulkopuolisilta. Taloudellinen riski on näin pienempi ja ainakin toistaiseksi ostopalvelun käyttö on ollut edullisempaa kuin palkata omia työntekijöitä. Tilanne voi muuttua, mikäli lahjoittajamäärät kasvavat suuremmiksi.

Omat työntekijät tuovat etuja.Heidän koulutuksensa voidaan järjestää juuri sellaisena kuin järjestö sen haluaa, ja palaute kantautuu tehokkaasti järjestöille.

Järjestöissä ollaan yksimielisiä siitä, että työ kadulla on rankkaa ja vaatii oikeanlaista asennetta. Ketola kertookin, että useimmat työntekijät ovat heidän listoillaan muutaman kuukauden, mutta on yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä jo vuosia.

Mikko Huikkonen