Äiti, veli ei kiusaa!

Trendi-lehden tekijöiden uusi Veli änkeää hankalaan markkinarakoon. Suomalaisten miestenlehtien lähihistoria on yhtä epäonnistumisten sarjaa. Cosmos, Men´s Health, Miesten Gloria, Slitz ja Suomen Kuvalehti Mies sinnittelivät aikansa, kunnes ne kuopattiin vaivaantuneen hiljaisuuden saattelemana.

Velin elinikäennuste ei ole yhtään edeltäjiään toiveikkaampi. Jo ennen kuin lehdestä oli ilmestynyt ensimmäistäkään numeroa, se leimattiin menetetyksi tapaukseksi.

- - -

Kun ei odota mitään, ei voi myöskään pettyä. Velin maaliskuussa ilmestynyt ensimmäinen numero pelaa varman päälle.

Lehti sisältää juttuja muodista, musiikista, elokuvista, peleistä, urheilusta, viihde-elektroniikasta ja autoista - kaikesta siitä, mitä "nuorten miesten tyylilehdeltä" osasin odottaakin.

Jutut ovat höyhenenkevyitä. Kymmensivuinen kansijuttu Don Johnson Big Band -yhtyeen vokalistista Tommy Lindgrenistä koostuu pääasiassa komeista kuvista. Pamela Tolan lyhyessä haastattelussa kirjoittaja keskittyy rehvastelemaan tekstiviesteillä, jotka näyttelijä on hänelle lähettänyt. Sen verran hataraa höttöä Niklas Thesslundin juttu on, että epäilyttää, onko hän edes päässyt Tolaa tekstareita lähemmäksi.

Toinen nolostuttava haastattelu löytyy lehden ehtoopuolelta: Kalle Kinnunen jututtaa Hollywood-tähti Natalie Portmania. Lukija vaivaantuu yhtä paljon kuin haastateltava, joka ymmärrettävästi kiertää "Natalie, onko sinulla poikaystävää?" -kysymyksen.

Lehden päättävät kolumnit jättävät sentään hyvän maun. Jostain syystä jutut potkujen saamisesta, miesten pornon katselemisesta, urheilijoiden kännäämisestä ja ympärileikkauksesta kiinnostivat.

- - -

Kosmeettisesti Veli näyttää nuorekkaalta naistenlehdeltä. Hyperaktiivisen taiton lisäksi lehden välistä pursuaa mainosliitteitä kuin Cosmopolitanista konsanaan. Miesten ihonhoito-opas ja Hydra Energetic Soin Hydratant Anti-Fatigue Vitamin C -kosteusvoiteen näytepakkaus ovat osoituksena, että miehille voi häpeilemättä tarjota muitakin aistinautintoja kuin tissiäpyllyäreittä, kiiltävää kromia ja sikarinkäryä.

Veli ei ole edesmenneiden kollegojensa tapaan silkkaa herrapornoa vaan ennemminkin jätkämäistä jutustelua. Lehti opastaa meitä äijänköriläitä veljellisesti, kuinka eri tilanteissa kuuluu halata tai miten paita silitetään. Vaikka kädestä pitäen neuvovat jutut voi ohittaa huumorilla, en voi olla ajattelematta, millaisille uusavuttomille lehteä toimitus mielestään tekee.

Lehden kohderyhmä todellakin askarruttaa: kenelle Veliä kaupitellaan? Voisi kuvitella, ettei Suomen kokoisesta maasta löydy tarpeeksi potentiaalisia lukijoita, joita lehden markkinoima elämäntapa oikeasti koskettaa.

Lehti markkinoi itseään reteästi, ettei se ota itseään vakavasti. Olisiko liikaa pyydetty, että suomalaiset nuoret miehet saisivat lehden, joka ei pelleile tai aliarvioi lukijaa? Juhannuksen alla ilmestyvä kakkosnumero - ja sen myyntiluvut - ratkaisevat, kuinka vakavasti lukijat Velin ottavat.

Ainakin debyyttinumero oli liian kiltti ollakseen uskottava veli. Me ei tapeltu kertaakaan.