Tampereen valtuustossa nyt peräti seitsemän opiskelijaa

Tampereen kaupunginvaltuustossa istuu tulevalla kaudella peräti seitsemän opiskelijaa. Alle 30-vuotiaita nuoria pääsi valtuustoon yhteensä kahdeksan, mikä on kaksi enemmän kuin viime kaudella. Myös varavaltuutettuiksi pääsi opiskelijoita ja jo valmistuneita nuoria.

Kokoomus onnistui haalimaan eniten valtuustopaikkoja nuorille ehdokkaille. Kokoomuksen valtuustoryhmässä istuu kaksi opiskelijaa, Ilkka Sasi ja Jouni Markkanen. Lisäksi puolueen ääniharava Sofia Vikman on niukasti alle 30-vuotias.

Sasi ei ehtinyt juhlia valtuustopaikan uusimista pitkään, sillä hänen piti olla heti maanantaiaamuna valtuustoryhmien välisessä neuvottelussa virastotalolla.

"Kilistelin lasillisen vaali-iltana, mutta paluu arkeen koitti heti maanantaina."
Aktiivisesti kampanjoinut Markkanen juhli valtuustopaikkaa kaveriporukalla ja Aamulehden vaalivalvojaisissa.

Vihreiden listalta valtuustoon nousi kaksi opiskelijaa, Jaakko Mustakallio ja Hanna Hakko.

"Vihreät ovat tehneet kovaa duunia yhdessä. Nyt on aivan huikea fiilis", Mustakallio kuvailee.

Vasemmistoliitto sai valtuustoon yhden opiskelijan, Varpu Jutilan, 31. Vasemmiston valtuustoryhmän ainoa alle 30-vuotias edustaja on lähihoitaja ja sosionomi Minna Minkkinen.

"Mieli on hyvä, vaikka minulla on rankat univelat. Olen iloinen, että niin moni punavihreä feministinainen pääsi valtuustoihin ympäri Suomea", Jutila sanoo.

Perussuomalaisista ja demareista pääsi kummastakin läpi yksi opiskelija. Perussuomalaisten Tiina Elovaara uusi valtuustopaikkansa 1 043 äänellä.

"Olen kiitollinen valtavasta äänimäärästä, jonka keräsin pienellä budjetilla. Tämä oli opiskelijan ja köyhän voitto", sanoo Elovaara.

Hän on tyytyväinen, että hän saa luovuttaa valtuuston juniorin tittelin 24-vuotiaalle Hanna Hakolle.

Sanna Marin puolestaan on ainoa alle 30-vuotias valtuutettu demareiden ryhmässä.

Jaakko Mustakallion (vihr) mielestä korkeakouluopiskelijoiden muodostama Ryhmä 35 000 vaikutti siihen, että valtuustoon saatiin paljon nuoria.

"Tampereelle on muuttanut paljon opiskelijoita, jotka eivät tunne kaupungin asioita. Uskon, että tempauksemme saivat ihmisiä liikkeelle."

Puoluetoveri Hakko on eri linjoilla kuin Mustakallio. Hän antoi nimensä Ryhmä 35 000:n julisteisiin, mutta varsinaiseen kampanjaan hän ei osallistunut.

"En kokenut ryhmän kampanjatyyliä omakseni. Läpi päässeet opiskelijat vetivät vahvan itsenäisen kampanjansa", Hakko tähdentää.

Opiskelijat aikovat tehdä yhteistyötä valtuustossa, sillä suurin osa tuntee toisensa jo ylioppilaspolitiikasta. Marin ja Jutila kuitenkin korostavat, että valtuustossa ei ole yhtenäistä opiskelijapuoluetta.

"Opiskelijoilla on varmasti yhteisiä näkemyksiä tietyistä asioista", Marin myöntää.

Nuoret valtuutetut ovat yksimielisiä siitä, että Tampereella tarvitaan lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja opiskelijoille ja muille pienituloisille.

"Opiskelijat joutuvat turvautumaan kalliisiin yksityisiin vuokra-asuntoihin, koska he eivät saa kämppää Toasilta", Marin harmittelee.

"Voisimme tehdä valtuustossa yhteisen aloitteen opiskelija-asuntojen lisäämisestä", Elovaara ehdottaa.

Joukkoliikenteen ja pyöräteiden kehittäminen yhdistää myös monia opiskelijavaltuutettuja.

"Lentävänniemen ja Hervannan välillä kulkeva ratikka yhdistäisi kaksi yliopistoa", Jutila tuumii.

He ovat varsin samanmielisiä siitä, että jyrkkä hallitus-oppositio-asetelma ei sovi Tampereen kaupunginvaltuustoon. He haluavat mieluummin tehdä päätöksiä asiakohtaisesti.

Minkkinen toivoo hartaasti, että porvaripuolueiden muodostama XL-ryhmä putoaisi Tampereella vallankahvasta.

"On demokratialle nauramista, että pieni suljettu ydinryhmä päättää asioista, Minkkinen laukoo.

Puoluetoveri Jutila rakentaisi Tampereelle punavihreän koalition, johon sopisivat demarit, vasemmistoliitto, skp ja vihreät. Hän on valmis yhteistyöhän myös keskustan kanssa, mutta perussuomalaiset saavat täystyrmäyksen.

"Vähäväkisten puolustaminen yhdistää perussuomalaisia ja vasemmistoliittoa, mutta minä en voi tehdä yhteistyötä muukalaisvihamielisen puolueen kanssa."

Elovaara uskoo, että perussuomalaisten vaalivoitto ravistelee Tampereen valtarakenteita. Hän seuraa mielenkiinnolla, tuleeko demareiden ja kokoomuksen huhutusta aseveliakselista mitään.

Sasin mukaan opiskelijat eivät saa Tampereelta töitä, joten hänen mielestään kaupunkiin tarvitaan lisää yrityksiä. Hänestä tähän tavoitteeseen päästään hyvällä kaavoituksella ja tonttipolitiikalla.

Markkanen toivoo, että nuoret kehittäisivät opiskelijoiden tutorointia valtuustossa yhteistuumin.

"Kaupunki voisi osallistua vahvemmin tutorointiin. Tampereelle on tärkeä juttu, että korkeakouluopiskelijat integroituvat kaupunkiin.

Marin haluaa kehittää osallistuvaa demokratiaa ja ottaa kuntalaiset mukaan vahvemmin valtuustoaloitteisiin.Hakko aikoo keskittyä valtuustossa ilmastoasioihin, tasa-arvokysymyksiin ja eläinten oikeuksiin.Jutila nopeuttaisi toimeentulotuen käsittelyä ja poistaisi terveyskeskusmaksut.

Minkkinen haluaa, että Tampereen kirjastoista voisi vuokrata tulevaisuudessa urheiluvälineitä kuten suksia, kävelysauvoja ja kahvakuulia.

"Opiskelijan ei kannata ostaa kalliita suksia, jos hän hiihtää vain kaksi kertaa vuodessa."

Kaikki valtuutetut ovat järkyttyneitä alhaisesta äänestysaktiivisuudesta, joka jäi Tampereella vain 56,2 prosenttiin.

Marinin mielestä surkea äänestysinto johtuu siitä, että kuntalaisia ei kuunnella tarpeeksi vaalien välillä.

"Joku tässä mättää pahasti."

Juho Mäkelä

Valitut

Korkeakouluopiskelijoiden muodostamassa Ryhmä 35 000:ssa oli mukana 65 ehdokasta, ja heistä pääsi läpi seitsemän.

Tampereen valtuustossa
2012-2016 istuvat opiskelijat:

Kokoomus:

Ilkka Sasi 707 ääntä, 25 vuotta, hallintotieteiden ylioppilas.

Jouni Markkanen 547 ääntä (uusi), 25 vuotta, kauppatieteiden ylioppilas.

Vihreät:Jaakko Mustakallio 500 ääntä (uusi), 25 vuotta, kauppatieteiden ylioppilas.

Hanna Hakko 355 ääntä (uusi), 24 vuotta, ympäristötieteiden ylioppilas.

Sdp:Sanna Marin 826 ääntä (uusi), 26 vuotta, hallintotieteiden ylioppilas.

Vasemmistoliitto: Varpu Jutila 364 ääntä (uusi), 31 vuotta, käännöstieteiden opiskelija.

Perussuomalaiset:Tiina Elovaara 1 043 ääntä, 25 vuotta, kasvatustieteiden ylioppilas.

Lisäksi valtuustoon pääsi kaksi alle 30-vuotiasta ehdokasta, jotka ovat valmistuneet vastikään.

Kokoomus:Sofia Vikman 2413 ääntä, 29 vuotta, kansanedustaja.

Vasemmistoliitto:

Minna Minkkinen 419 ääntä (uusi), 28 vuotta, sosionomi.

Kommentti: Ei se tiedottamisesta ole kiinni

Miten saada kansalaiset äänestämään innokkaammin? Niinpä. Samaa kysymystä toistellaan jokaisten vaalien jälkeen noin viikon ajan.

Politiikot ovat kerta toisensa jälkeen "yllättyneitä ja pettyneitä" äänestysaktiivisuuteen. Heillä on "aidosti peiliin katsomisen paikka", kun jokainen mökin muori ja kerrostalon nuori ei sännännytkään piirtelemään numeroita lappuihin, vaikka vaalimökeillä oli hyvä pössis, yhteisistä asioistahan on kysymys, monessa maassa äänioikeutta ei ole ja kansalaisvelvollisuus ja kaikkien ääni kuuluviin, jokainen ääni ratkaisee ja syrjäytymisestäkö tämäkin nyt kertoo.

Aamulehden päätoimittajalla Jorma Pokkisella on omasta mielestään vastaus, ainakin jos kykenen ymmärtämään hänen kolumninsa (Aamulehti 30. 10). Perinteisen median olisi Pokkisen mielestä pitänyt kailottaa vaaleista vielä enemmän. Patistella kansalaisia ymmärtämään oma etunsa, joka on tietysti äänestäminen.

Kuulepas Jorma, minä väitän, että äänestysaktiivisuus ei ole jäänyt yksissäkään 2000-luvun vaaleissa kiinni puutteellisesta tiedottamisesta, uutisoinnista ja kehoituksista. Suomalaiset perinteiset ja uudet mediat ovat viikkokausien ajan täynnä hurskaita puheita, mainoksia ja muita avauksia, joilla perustellaan äänestämisen merkitystä.

Mutta saattaisi olla hedelmällistä ylipäätään miettiä, millaisten kanavien kautta kansalaiset itse haluavat kertoa mielipiteensä, eikä ainoastaan pauhata siitä, miten saada äänestäjä koppiin piirtämään numero lappuun sata vuotta vanhan tradition mukaan kerran neljässä vuodessa.

Suurin osa ihmisistä on kiinnostuneita arkisista, omaa ja lähimmäistensä elämänpiiriä koskettavista asioista. Luultavasti he tahtoisivat vaikuttaa niihin muutenkin kuin joka neljäs vuosi, mutta äänestämisen tai puoluepolitiikan kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.

Jorma, minulla on konkreettinen esimerkki, eikä se liity painettuun paperilehteen. Tampere laati syyskuussa verkkokyselyn kaupungin pyöräilyolosuhteista. Menivätpä vielä lupailemaan, että vastaukset saattavat oikeasti vaikuttaa johonkin. Monet innostuivat, kysely lähti kiertämään Facebookissa: "Kerrankin näistä kysytään. Hienoa!"

Formaalin demokratia-aktivistin mielestä verkkokyselyt eivät tietenkään ole oikeaa demokratiaa, mutta mitä sitten. Jos tälläisten välineiden avulla syntyy kokemus siitä, että kaupunkilainen voi vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin, tuskin se äänestysaktiivisuuttakaan laskee.

Rakas kotikaupunkini Tampere, laita ihmeessä verkkokyselysysteemisi uuteen uskoon. Mieti toimivuutta, käytännöllisyyttä ja ulkoasua - ja mainosta sitä asukkaille kunnolla. On muitakin tapoja osallistua kuin äänestäminen.

Seppo Honkanen