Piknikillä kampuksella

1. Etupihalla

Väinö Voionmaan patsaan äärellä on hyvä korkata piknik-kori. Aurinko paistaa tähän koko päivän ja ohikulkijoissa riittää ihmettelemistä.

Ohikulkijat puolestaan tuntuvat ihmettelevän meitä liikaakin, sillä kukaan ei uskaltaudu liittymään seuraamme.

Yliopistolle saapuvilta hyväksyttäköön selitykseksi kiire luennolle, mutta pois lähteville luulisi koulupäivän päätteeksi kelpaavan herkkukorin ilmaiset antimet.

Lopulta Tamyn edustajiston puheenjohtaja Elina Vainikainen sentään saapuu maistamaan leipätikkuja ja simaa. Siideriin hän ei suostu koskemaan.

Musikaalinen puheenjohtaja tiivistää vielä tunnelmaa lurittelemalla uudella tenorinokkahuilullaan kotimaisia pop-sävelmiä sekä Paranoidin. Monet katselevat suuntaamme kaihoisasti, mutta emme jaksa enää väen vängällä houkutella ihmisiä seuraamme.

Eväät tekevät kauppaansa, mutta tovin retkeiltyämme joudumme toteamaan, että vuodenaika ei suosi tätä piknik-kohdetta. Nurmi on kuollutta vielä kaikkialla muuallakin ja vanhat Aviisit kelpaavat pefleteiksi, mutta keväiselle katupölylle ja liikenteen melulle ei edes musisoiva Vainikainen voi mitään.

Ihmisetkin näyttävät niin kiireisiltä, ettei heidän seuraamisestaan saa lohtua. Sen sijaan silmää voi lepuuttaa ihastelemalla paikallista Sacré Coeuria, Tampere-taloa. Mieleen tulee 1980-luku, Kalervo Kummola ja rekrymessujen karkkitarjoilut.

2,5/5

2. Juhlasalin edessä

Miksi pikniköidä aina vain ulkona? Muurahaiset könyävät pullalle, ampparit pistävät ahteriin, aurinko häikii ja tuuli tuivertaa trendikkäät hiukset sekaisin. Ei tule mitään, mennään sisälle.

Päätalon juhlasalin edessä on meidän mesta. Aurinko paistaa lämpimästi muttei kuumasti isoista ikkunoista, ihmisiä liikkuu ympärillä ja mikä parasta, pääsemme trooppisen palmun katveeseen.

Paikka osoittautuu hitiksi. Etnomusikologiaa opiskeleva Eeva Rissanen ja kieli- ja käännöstieteiden laitoksen lehtori Kaarina Hietanen istuutuvat seuraan ensimmäisten joukossa.

"Minusta tämä oli niin yllätyksellinen näky, että oli pakko liittyä mukaan. Tulee mieleen opiskeluajat Zürichissä 1970-luvulla. Kun oli tällainen kaunis ilma, luentojen vaihtoehtoisena suoritusmuotona otimme viltin mukaan ja menimme järven rannalle. Seuraavana päivänä hiivimme huonolla omallatunnolla takaisin luennoille", Hietanen muistelee.

Hänen mielestään täälläkin pitäisi olla enemmän pikniköintiä kampusalueilla.

"Tampereella ei oikein ole sellaista traditiota. Turkulaiset ja hesalaiset käyvät vappunakin ihan kunnon piknikillä. Niillä on korit, tuolit ja pöydät mukana. Sitä on ilo katsella."

Viltille asettuvat istumaan myös Tamyn hallituksen jäsen Mikko Kähkönen, saksan käännöstiedettä opiskeleva Sanna Joenperä, historiaa opiskeleva Johanna Koivisto, matematiikkaa opiskeleva Jani Ilomäki sekä filosofiaa opiskelevat Lauri Polvivaara, Aleksi Rantanen ja Sanna Rinkinen sekä toimittajanalut Touko Hujanen ja Jantso Jokelin.

"Ihan mieletön idea. Täydellinen simulaatio ulkopiknikistä. Tuntuu, että tästä sai oikeutuksen lähteä kesken pois luennolta", Hujanen hehkuttaa. Jokelin on yhtä hyvissä fiiliksissä. "Täydellistä. Ette tiedäkään, kuinka vähällä mä elän."

Päätämme rekrytoida hänet Tamyn seuraavaksi siviilipalvelumieheksi.

4/5

3. Takapihalla

Päätalon takapihalla on kuin lähiössä. Joka suunnassa maisemaa koristaa arjenharmaa betoniseinä. Mieleen tulee lapsuus ja patterin taakse juuttuneet legot. Alkaa itkettää.

Lohdun tuo aina tyhjillään oleva yliopiston tenniskenttä, jolle voi kuvitella Uuno Turhapuron. "Verkolle nousu, verkolta lasku."

Heidi Älli, Sandra Uitto ja Päivi Valli myöhästyvät piknikkimme ansiosta pohjoismaisten kielten luennolta ammatillinen opettaminen.

"Enpä ole ennen tällaista kokeillut yliopistolla. Olen opiskellut myös Tukholmassa, ja siellä pikniköinti oli kampuksen isolla nurmikolla yleistä", Älli kertoo.

"Siellä opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta saada Kela-tuettua ruokaa, joten he ottavat eväitä mukaan", jatkaa Uitto.

Hän keksii Alakuppilaa pyörittävälle Juvenekselle uudistusidean.

"Tässä olisi aika luonnollinen paikka ulkokahvilalle. Mikä estäisi vieressä olevaa kahvilaa tuomasta ulos penkkejä ja pöytiä?"

Varsin tyhjentävän kuvauksen piknikpaikasta antaa tiedotusopin opiskelija Ville Juutilainen.

"Tämä on samalla urbaani mutta maanläheinen. Paikka sopii hyvin nykyihmiselle: ympärillä on vähän luontoa, mutta silti ollaan turvallisesti kaupungissa. Sellainen asennemuutos on tapahtumassa, että pienikin määrä vihreyttä riittää luonnoksi", Juutilainen innostuu.

Ja on lähellä jotain sellaista, mitä luonnonläheisistä piknikpaikoista ei yleensä löydy: vessa. Ovesta sisään ja oikealle niin ei tarvitse puskiin pissata.

Takapiha on sopivan suojainen, niin että tuulenvirettä tuskin edes aistii. Väki vaihtuu, ja eväät hupenevat.

Kirjallisuuden opiskelija Anniina Laurila empii hetken, mutta kaivaa kuitenkin iPodinsa korvistaan ja liittyy seuraamme. Hän päätyy lopulta Aviisin kanteen.

Piknikkaajien yleinen mielipide on, ettei Tampereen yliopiston kampusalue houkuttele hengaamiseen. Haluamme viihtyä kampuksella!

5/5

4. Kulkuputkessa

Päivän viimeinen kohde on päätalon ja uuden Pinnin yhdistävä opintoputki.

Pohdimme hetken porrastasanteen ja putken välillä, mutta putki tuntuu intiimimmältä.

Eväskori alkaa olla täydennyksistä huolimatta tyhjillään, joten putken autius ja autuus tuntuvat hyvältä. Itse pärjäämme vähemmälläkin, mutta vieraille olisi nolo esitellä tyhjää koria.

Piknikkimme aikana putken läpi kulkee vain kaksi yliopiston henkilökunnan edustajaa, joista kumpikin torjuu kohteliaisuudesta esitetyn kutsun kiireisiinsä vedoten.

Meitä ei häiritse edes salaperäinen kampusmasturbaattori, jonka huhutaan joskus opintoputkeakin käyttäneen.

Lasipötkö tuo mieleen scifisarjojen avaruusalukset. Jos putken juoksisi oikein kovaa päästä päähän, pääsisiköhän Spockin kaveriksi tulevaisuuteen?

Pisteitä opintoputkelle täytyy antaa siitä, että liian pieni vilttikään ei täällä haittaa. Putken lattia on putipuhdas, vaikka ihmekös tuo, kun kukaan ei sinne pölyä ja kuraa kengissään kanna.

Myös näköala on tässä piknik-paikassa omaa luokkaansa. Etelässä häämöttävät Hervannan betonitornit ja Iidesjärvi, pohjoisessa yliopiston uusi kirjasto.

Istualtaan ulos ei näe, mutta toisaalta on ihan hyvä, että näkösuojaakin löytyy - jos seura on tärkeämpää kuin paikka.

Kuuma putkessa kuitenkin tulee. Vaikka ulkona puhaltaakin vielä viileä kevättuuli, sisällä auringon lämmittämässä putkessa on suorastaan tukalaa. Homma ei mene putkeen.

Pois lähtiessämme kuitenkin tajuamme , että putkessa on tasaisin välimatkoin ilmanvaihtohormeja, joista puhaltaa viileää ilmaa. Pienellä ennakkotiedustelulla tästäkin piknik-kohteesta olisi löytynyt parempi paikka eväskorin purkamiseen.

2/5

Juha Honkonen
Ilkka Pernu
Tuomo Tamminen