EU kutsui kylään

Europarlamenttiin valitaan kesäkuussa 13 suomalaisedustajaa. Aviisi perehtyi vallan kolosseihin Strasbourgissa rouva Anneli Jäätteenmäen opastuksella.

Etualalla europarlamentaarikko, matkaopas Anneli Jäätteenmäki. Taustalla Euroopan neuvoston rakennus Strasbourgissa Ranskassa. Neuvosto täytti 5. toukokuuta pyöreät 60 vuotta.

"Mä olen ollut Anneli-fani aina!", hehkuttaa varttunut rouva linja-auton mikrofoniin. Ulkona vilisevät valokuvaukselliset Moselin viinialueen maisemat. Olen soluttautunut Anneli Jäätteenmäen tukiryhmään, joka on matkalla Hahnin lentokentältä Strasbourgiin.

Europarlamentaarikot saavat kuljettaa joka vuosi joukon vierailijoita tutustumaan parlamentin toimintaan. Unioni maksaa vierailijaryhmien viulut.

Itselleni rouva Jäätteenmäestä tulee mieleen lähinnä lyhyt pääministerikausi ja surullisen kuuluisa lausahdus "pyytämättä ja yllätyksenä" tulleista fakseista.

Jopa minä tajuan, että sutkautukset pyytämättömistä yllätyksistä eivät saisi tässä seurueessa aplodeja. Koe-tan pitää kieleni keskellä suuta.

"Erotan teidät nyt, jos sopii", naurahtaa Anneli Jäätteenmäki vierustoverilleni ja sujahtaa istumaan. Takana on katkonainen yö vetoisassa hotellihuoneessa Strasbourgin laitamilla. Istumme jälleen linja-autossa, nyt matkalla tutustumaan Euroopan neuvoston rakennukseen.

"Joko sinulla on kysymykset valmiina?"

Ei, kysymykset eivät ole valmiina. Ne ovat jossain laukun pohjalla. Olen uninen ja minua jännittää. Improvisoin keskustelun europarlamentaarikkojen jaksamisesta.

"Jos on tunnin lenkillä, saa kaksi tuntia lisäaikaa työntekoon", pohtii Jäätteenmäki ja nauraa tarttuvasti.

"Mulla on aina lenkkivaatteet mukana. Viimeksi juoksin Hyde Parkissa. Heräsin jo aamukuudelta ja juoksin katsomaan prinsessa Dianan muistomerkkiä."

Europarlamentaarikon pitää hänen mukaansa olla paitsi hyväkuntoinen myös innostunut ja valmis paiskimaan kovasti töitä.

"Mutta kyllä me poliitikot ihan tavallisia ihmisiä olemme."

Hän on juuri edellisessä lauseessa kertonut kärsivänsä armottomasta vaalikiireestä mutta ehtineensä silti käydä kuukauden aikana 13 kertaa pitkällä juoksulenkillä. Tavallisia ihmisiä, totta tosiaan.

"Tietysti minustakin joskus tuntuu, että ei huvittaisi lähteä minnekään. Mutta sitten pitää nukkua ja levätä. Kai se on lopultakin niin, että kun on unelmia, ne antavat siivet."

Liikunnan lisäksi Jäätteenmäki korostaa lukemisen merkitystä.

"Erittäin tärkeää on, että lukee kirjoja. Jos ei ehdi lukea, toimii vanhoilla tiedoilla."

Kasvokkain kohdattuna 54-vuotias entinen pääministeri on pieni ja hyvin hoikka, lähes heiveröinen. Hän on myös yllättävän sympaattinen, terävä ja maanläheinen.

Anneli, kuten hän haluaa itseään kutsuttavan, innostuu linja-auton penkillä muistelemaan omaa opiskeluaikaansa.

"Bileet olivat parasta! Yöunet jäivät usein väliin. Silloin sellaista jaksoi vielä. Juotiin viiniä ja parannettiin maailmaa."

Kysyn, olisiko peräti niin, että yksi tunti juhlintaa antaa kaksi tuntia opiskeluaikaa.

"Sepä oli hyvin sanottu! Kyllä se niin taitaa olla", Jäätteenmäki nauraa.

Hän kertoo pitävänsä tärkeänä, että opiskelijoiden elämä maistuu elämältä ja he saavat monipuolisia kokemuksia. Hän itse työskenteli oikeustieteen opintojen ohella monissa Helsingin Fazerin kahviloissa.

"Tietysti mieluiten viikonloppuisin, sillä silloin työstä sai kaksinkertaisen palkan."

Mutta kun hän luki tenttiin, hän luki täysillä.

"Silloin en paljon muuta tehnytkään. Luin tunnin ja sitten pidin tauon, jolloin puuhailin vähän aikaa."

Taukojen ansiosta Anneli Jäätteenmäen asunto kiilteli tenttien jälkeen putipuhtaana.

Istumme Europarlamentin jättimäisessä ruokalassa. Turvatarkastusten jälkeen saamme liikkua rakennuksessa hämmästyttävän vapaasti. Lapioin pahvilta maistuvaa ruokaa suuhuni niin nopeasti kuin pystyn, sillä Jäätteenmäki on luvannut jatkaa haastattelua lounaspöydässä.

Olemme jo kiertäneet Euroopan neuvoston pytingissä ja tutustuneet myös ihmisoikeustuomioistuimeen. Molemmat olivat vaikuttavia taloja, mutta vain taloja. Kumpikaan ei henkinyt elämää suurempaa inhimillistä oikeudenmukaisuutta, vaikka Jäätteenmäki sitä korostikin.

"Euroopan unionille ihmisoikeudet ovat toisen ja kolmannen luokan asioita. Talous ajaa siellä aina kaiken sellaisen edelle. Mielestäni ihmisoikeuskysymykset voitaisiin siirtää kokonaan Euroopan neuvoston käsiteltäviksi. Se on järjestö, jossa ihmisoikeuksia todella valvotaan."

Taidan olla hiukan huono ihminen, sillä istuntosalin kaareileva lautakatto on päällimmäinen mielikuva, joka neuvostosta minulle jäi.

Ihmisoikeustuomioistuimessa tuomari Päivi Hirvelä paljasti, että tuomioistuin hukkuu oikeustapauksiin. Jonossa on noin 96 000 käsittelemätöntä tapausta ja määrä vain kasvaa. Suuri osa niistä on Venäjältä.

"Kieltämättä on noloa huomauttaa jotakin valtiota siitä, että heidän oikeusprosessinsa on kestänyt liian kauan, kun oma prosessimme voi kestää vielä kauemmin", pohtii Hirvelä.

Juuri, kun lautaseni on tyhjä, pyyhältää teräsrouva jälleen viereeni. Tuntuu, että Anneli Jäätteenmäki ehtii olla joka paikassa ja jutella kaikkien kanssa. Hän on mainio matkaopas. Jossain välissä hän on ilmeisesti syönytkin.

Mitenkäs olisi Tasavallan Presidentin virka, Anneli Jäätteenmäki?

"En tiedä mitä pojat (Vanhanen ja Korhonen) ovat miettineet, kun siitä puhuivat. Taisivat unohtaa, että nyt ovat eurovaalit tulossa."

Eikö se kuitenkin ole kaikkien poliitikkojen perimmäinen unelma?

"No ei minun, sen mä voin niin sanoa. Se on niin hirveän kaukainenkin asia. Nyt hoidetaan EU-vaalit. Toivon, että omakin puolue huomaa sen. Julkisuus on ihan mukavaa, mutta tahtoisin sitä EU-asioissa."

Niin, tosiaan, vaalit. Ã„änestyspäivä on Suomessa 7. kesäkuuta. Eräs Jäätteenmäen vaaliteemoista näyttää olevan veroparatiisien kitkeminen. Siitä hän jaksaa puhua antaumuksella.

"Nyt on niin, että pieni yritys maksaa verot, mutta iso konserni voi käyttää esimerkiksi Mansaaren veroparatiisia niiden kiertämiseen."

EU:lla pitäisi hänen mukaansa olla veronkierron ja muun keinottelun kitkemisessä sama johtava rooli kuin ilmastonmuutoksen torjumisessa.

"Kymmenen vuoden kuluttua on jälleen uusi lama, jos pankkien ja vakuutuslaitosten sijoitustoiminta ei tule avoimemmaksi. Näin käy, jos perustoimintaperiaatteita ei muuteta."

SMP:n Veikko Vennamo puhui rötösherroista. Jäätteenmäki on mukaillut Lauri Tähkän laulusta käyttöönsä sanan maailmankoijari. Ne hän tahtoo laittaa kuriin.

Koetan tiristää mukiini aamukahvia.

"Olitko muuten mukana viime puolueristeilyllä?" kysyy kuppi kädessä seisova pönäkkä mies.

Mutisen jotain kieltävää ja alan kiireesti puhua aamun koleasta säästä.

Matka lentokentälle kestää kolme tuntia. Tukiryhmään kuuluva pastori nappaa linja-auton mikrofonin ja alkaa kertoa pappivitsejä.

Seppo Honkanen,
teksti ja kuva