Älähdys!: Sähköiset aineistot eivät sovi kaikille

Yliopiston kirjasto on siirtynyt yhä enemmän sähköiseen aineistoon. Erityisesti tämä trendi näkyy lehdissä: yhä useampia lehtiä tilataan vain verkkoversiona.

Verkkoaineistossa on monia hyviä puolia. Se on ekologista ja säästää aikaa arkistoinnilta. Monet näkövammaiset hyötyvät siitä. Mutta ei sekään ole täysin ongelmatonta. Ruudun tuijottaminen on joillekin ihmisille tuskallista, jopa mahdotonta.

Ruutu sattuu ehkä silmiin ja aiheuttaa päänsärkyä. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että jotkut ovat vanhanaikaisia, vaan oikeista terveysongelmista.

Tietenkin verkkoaineistonkin voi tulostaa itselleen, mutta onko siinä järkeä, jos tahtoo lukea sen vain kerran tai ehkä vain silmäillä sitä?

Sähköisen aineiston hyökyaallon suurin ongelma on kuitenkin ehdottomasti se, että siihen pääsee käsiksi vain yliopiston käyttäjätunnuksilla.

Mihin on unohtunut, että yliopiston kirjaston tehtävä on tarjota julkista palvelua myös yliopistoyhteisön ulkopuolisille ihmisille: opettajille, lukiolaisille, avoimen yliopiston opiskelijoilla ja muille kiinnostuneille?

Ainakin Linnassa vierailijakone, jolla taviksetkin pääsevät käsiksi tieteeseen, on vaikea löytää.

Sama ongelma koskee verkkokursseja. Aiemmin kenellä tahansa oli periaatteessa ollut mahdollisuus ilmaantua luentoa kuuntelemaan. Ne olivat julkista palvelua niillekin. Mitä useampi kurssi siirtyy verkkoon, sitä eksklusiivisempaa tiedosta tulee.

Yliopisto ei saa unohtaa laajaa yhteiskunnallista sivistystehtäväänsä, vaan sen on mietittävä, miten tietoa voidaan edelleen tarjota kaikille.

Anna-Maria Urhonen
Tamyn edustajiston jäsen
Vihreä lista