Olutmessujen huumaa

Alkuilta raitiovaunussa. Humalainen tyttö kumartuu kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa oksentamaan lattialle.

Tuloksena on ennemminkin kasa kuin lätäkkö. Lattialle rätkähtelee vaaleaa, haisevaa puuroa pieninä annoksina. Kengillenikin roiskuu hieman, mutta en jaksa välittää. Yritän paikallistaa tuttua tuoksua.

Samassa sanat tulevat minulle. "Sour cream & onion!" hihkaisemme kuvaajani kanssa yhdestä suusta. Oksentajan ystävä myöntää, että tyttö söi sipsejä aikaisemmin. Onnittelemme itseämme neniemme tarkkuudesta.

Olemme matkalla Helsinki Beer Festivaleille, jossa fanaattista lasinpyörittelyä tai nirppanokkaisinta haisteluakaan ei katsota pahalla. Ratikkaepisodi toimii oivana lämmittelynä.

Kaapelitehtaan seinien sisällä ei annospäiväkirjaa pidetä. Hallissa on turkasen kuuma. Hiestä kiiltävät, punakat pukuäijät tapittavat tuoppiensa kanssa keskittyneinä ja välillä syvään vatsanauruun pyrähtäen. Oluita pumpataan tuoppi toisensa perään harrastajien ja harrastelijoiden virikkeeksi ja maistellaan lähes autistisella hartaudella.

Suurimmat entusiastit ovat linnoittautuneet savuttoman puolen pöytiin. Tupakansavulla ei saa olla pienintäkään vaikutusta näiden todellisuudesta irtaantuneiden friikkien arvostelukykyyn. Kaikki haju- ja makuarviot kirjataan vihkoihin.

Tapahtuma ei kuitenkaan vaikuta hienostelulta. Messuilla parveilee paljon uteliaita nuoria, tottuneita keski-ikäisiä ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki näyttävät viihtyvän, ketään ei katsota kieroon. Sekä alkoholismi että raittiutta markkinoiva moralisointi loistavat poissaolollaan.

Illan toinen elämänläheinen kokemus tulee vessassa. Pieni huone täynnä miehiä nostaa lämpötilan saunalukemiin. Jokaiselle pisoaarille on reipas jono. Joku huutaa: "Apua, mulle tuli pissalukko! Sitä ei tule! Liikaa olutta!"

Aluksi tuntuu, ettei Helsinki Beer Festival ole onnistunut luomaan itselleen tarpeeksi vahvaa identiteettiä. Hulinaa piisaa, mutta kohderyhmä vaikuttaa epäselvältä. Se ei ole Oktoberfest-tyylinen tapahtuma, jossa tukevat saksalaisnaiset kiikuttavat kaljaa litran tuopeissa. Se ei myöskään täytä täysin asiantuntijoiden usein korkeitakin kriteereitä messujärjestelyistä. Ammattilaistunnit pidettiin toisaalta erikseen. Mutta onko HBF eräänlainen väliinputoaja, ei-kenenkään-pyhättö?

Ei ole. Olutmessut paljastuvat täysin omanlaiseksi kokemukseksi. Helsinki Beer Festival on eräänlainen ristisiitos ylevää ja kansanomaista juhlintaa. Festivaalin edetessä meininki paranee kuin hyvä viski.

Perjantaina lavalle kiipeää emotyttöjäkin paikalle houkutellut The Orders sekä bluesräjähdys Honey B. & T. Bones vieraanaan Tuomari Nurmio. Tonnin stiflat kajahtaa ilmoille. Omat stiflani ovat himmeiden vatsahappopisaroiden koristelemat.

Lauantaina tapaamme olut- ja viskitietoudella elämäntyönsä tehneen Michael Jacksonin. Hän on olutmessujen kunniavieras. Jacksonin motto on: "Älä tilaa vain kaljaa". Haastattelu meni jotakuinkin näin.

Miten festivaalit ovat sujuneet?
"Oikein hyvin. Minun tehtäväni on lähinnä hengailla ja kävellä ympäriinsä, välillä signeerata pari kirjaa ja jutella ihmisten kanssa."

Oletko maistanut mitään uutta täällä?
"No ensimmäisenä tietysti kyselen, onko täällä mitään uutta. Uusia makuelämyksiä tulee kyllä aina."

Eräässä kirjassasi väität, että paras ikä tutustua viskiin on 19. Miksi?
"En tiedä, onko se välttämättä paras, mutta itse tutustuin skottiviskeihin sen ikäisenä. Vaikka luultavasti minä join viskiä ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana. Isäni piti nyrkkeilystä ja tarjosi matsin kunniaksi. Äiti huusi vieressä."

Ylpeät skottiviskitislaamot ovat alkaneet myydä pullotettua vettä alueiltaan. Tätä omaa vettään he suosittelevat viskin laimentamiseen. Onko esimerkiksi Speysiden vesi parempaa kuin muut vedet?
"Vesi on kenties saanut liikaa huomiota viskimaailmassa. Olen yrittänyt vähän rikkoa veden myyttiä. Mutta kyllä sillä jokin vaikutus viskiin on. Speysiden viskit ovat usein pehmeitä. Sitä on perusteltu sillä, että Speyn vesi nousee graniitista ja virtaa itään. Niillä alueilla, joilla vesi nousee esimerkiksi hiekkakivestä, maku on monisyisempi."

Oletko harkinnut siirtymistä veden maisteluun?
"Kirjoitin kolumneja erääseen alan lehteen, enkä saanut aina kirjoittaa oluesta. Kirjoitin kerran muistaakseni vedestä. Hitto, maistelin minä kerran koiranruokaakin uteliaisuudesta. Mutta vesi on mielenkiintoinen seikka. Voi olla, että sillä on oma vaikutuksensa esimerkiksi viskien pyökkisyyteen..."

Jackson puhuu meille vedestä noin tunnin ajan. Luennon jälkeen kiiruhdamme kuuntelemaan viskiklinikan ihmeellisyyksiä. Vesiselvänä.

Jantso Jokelin