Werstas: Pari Amiraalia Tillikassa

"Vapautunut alkoholikulttuuri näkyi Tillikassa, josta muodostui 1960-luvulla opiskelijoiden ja opettajien ykköskapakka. Se tunnettiin koko maassa", A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja, professori Lasse Murto muistelee 1960-lukua.

Murto opiskeli Tampereen yliopistossa vuosina 1963-1969 sosiaalipolitiikkaa ja sosiologiaa. Hänen mukaansa juominen kuului olennaisesti jo 1960-luvulla etenkin poliittisiin opiskelijatapahtumiin. Valtaosa opiskelijoista joi hyvin maltillisesti, mutta Vanhan Domuksen ympärille kehittyi paikoin hillittömäänkin ryypiskelyyn innostunut porukka.

"Sakki oli pieni mutta piti suurta meteliä itsestään. Yöaikaan Domuksessa toimi salakapakoita, ja moni porukasta ryyppäsi pitkiä putkia. Siellä sattui myös alkoholiin tukehtumisia."

"Fukseilla oli tapana juoda Domuksen nurkalla sijainneessa Civis-kellarissa. Myös Sorsapuiston grilli oli suosittu. Sitten kun elintaso nousi, porukka alkoi siirtyä kohti Tillikkaa", kertoo Tampereen yliopiston viestintäpäällikkö Timo Malmi.

Malmi aloitti tiedotusopin opinnot Tampereella syksyllä 1970. Hänen opiskeluvuosinaan lähes kaikki opiskelijatoiminta tapahtui kapakoissa.

"Vuosikymmenen alussa eri poliittista kantaa edustavat viihtyivät vielä samoissa pöydissä. Sitten kun taistolaisuus sai jalansijaa, ihmiset jakaantuivat vasemmiston ja oikeiston kuppikuntiin. Ja omaa väriä tunnustaneiden pöydissä vasta syntyikin kunnon kiistoja", Malmi naurahtaa.

Hänen mukaansa örveltäminen ei kuulunut 1970-luvun yliopisto-opiskelijoiden juomakulttuuriin. Harvinaista ei ollut sekään, että poliittinen vääntö käynnistyi spontaanisti selvin päin.

"Illan mittaan tuli toki usein otettua tuoppi jos toinenkin."

"Jonkinlaisia opiskelijatapahtumia oli Yo-talolla viikoittain. Se oli nimenomaan tanssipaikka, jonne oli viikonloppuisin kymmenien metrien jonot. Tillikka oli myös suosittu, kuten myös Wienerwald (nykyinen Kustaa III)", sanoo Siirtolaisuusinstituutin Pohjanmaan aluekeskuksen aluepäällikkö Markku Mattila.

Mattila luki Tampereen yliopistossa pääaineenaan historiaa vuodet 1982-1991. Hän kertoo olleensa melko vakionäky opiskelijatapahtumissa ja myös järjesteli niitä ainejärjestöstään. Mattila muistelee, että tapahtumissa ryypiskeltiin pääosin sivistyneesti.

"Jotkut joivat vain pari kolme annosta, mutta jotkut vetivät jo kotosalla isoja pohjia. Senkin muistan, että 1980-luvun alussa toiset suosivat vielä nelosolutta, mutta se jäi pian muodista. Kotipippaloissa taas juotiin yleensä halpoja viinejä, jotka nousivat hyvin päähän."

Yhä voimissaan oleva Hämeenkadun Appro sai syntynsä 1980-luvulla. Se oli aluksi hyvin pienimuotoinen ja vaikutti Mattilan mielestä hauskalta vitsiltä. Tapahtuman nykyinen luonne ei kuitenkaan miellytä.

"Se on sellaista teekkarimeininkiä, jolla saa vapunkin pilalle. Mutta aikanaan teekkarit kehittivät Densometri-nimisen laskukoneen, jolla sai selville eri alkoholijuomien hinta-känni-suhteen. Se oli kätevä ennen tietokoneaikaa."

1990-luvulla Tamy yritti tietoisesti järjestää myös päihteettömiä opiskelijatapahtumia Yo-talolla. Ne eivät saavuttaneet suurta suosiota, toisin kuin esimerkiksi saman talon pop-diskot.

"Ne olivat tärkeitä minulle etenkin opiskelujeni alkuvaiheessa, kun Dorikseen ei ollut vielä ikää. Pääosin porukka osasi juoda ihan asiallisesti Yo-talolla, mutta eräällä Eläkeläisten keikalla sattui paljon järjestyshäiriöitä", kertoo ex-kansanedustaja, maisteri Rosa Meriläinen.

Vuodet 1994-2000 Tampereen yliopistossa valtio-oppia lukenut Meriläinen toimi koko opiskeluaikansa aktiivisesti Tamyssä. Ainejärjestöbileet jäivät vähemmälle, eivätkä Bommarien tai Hämeenkadun Appron kaltaiset ryyppäjäiset kiinnostaneet, vaikka ne vetivätkin isoja massoja.

"Kävin enemmänkin kavereiden kanssa ihan vain baarissa. Kustaa III, Artturi ja Telakka olivat suosittuja paikkoja."

Teksti: Olli Koikkalainen
Kuva: Aviisin arkisto