Kulmahuone: Mutanttininjapöpöt eli miksi kaikkien kannattaisi kiinnostua kehitysyhteistyöstä

Tein viime keväänä Tamyn kehitysyhteistyöhankkeen seurantamatkan Intiaan. Kahden viikon reissulta mukaani lähti maustepussukoiden ja helvetillisen vatsataudin lisäksi ESBL-bakteeri, joka tuskin tulee koskaan jättämään elimistöäni.

Alkujärkytyksen jälkeen tajusin, ettei kyse ehkä ollut kovin dramaattisesta asiasta. Bakteeri ei välttämättä aiheuttaisi minulle infektioita, ja jos kuitenkin sairastuisin, olisi otettava oikeat lääkkeet, sillä se on resistentti useille antibiooteille. Siksi oli myös tärkeää pitää pöpö vain minun pöpösenäni - antibioottiresistentin bakteerin leviäminen kun voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Minusta bakteeri bongattiin, koska jouduin matkani jälkeen sairaalahoitoon. Mutta entäpä vaikka ne 12 000 suomalaista, jotka matkustivat Intiaan vuonna 2011 - mitähän jännittävää he toivat tietämättään tuliaisinaan?

Intian terveydenhuolto on yhtä kuralla kuin turistipolo Kalkutassa. Köyhyysrajan tuntumassa elävä maaseudun asukas ei välttämättä pääse sairastuessaan lääkäriin pitkien välimatkojen vuoksi. Valtio tekee sen, mikä tilanteessa on helpoin pikavoitto: jättää antibioottien myynnin sääntelemättä, jolloin niitä voi koska vain ostaa apteekista vailla reseptiä ja lääkärin konsultaatiota.

Lääkkeiden mukana tulevista ohjeista ei aina piitata, eivätkä kaikki osaa niitä edes lukea. On yleistä, ettei kuuria syödä loppuun, vaan antibiootit joutavat roskiin, kun oireet alkavat vähänkin helpottaa.

Voi vain kuvitella, mikä kansanterveydellinen aikapommi antibioottiresistenttien bakteerien muodossa globaalissa etelässä tikittää. Pääoman, työvoiman ja ihmisten liikkuessa mikrobitkaan eivät halua jäädä kotiin jumittamaan.

Intian talous on kasvanut huimasti, mutta vähäosaisten terveyden edistämiseksi rupiat eivät kerry. Korruptio istuu hallinnossa tiukasti, eivätkä valtaapitävät halua luopua saavutetuista eduistaan. Luokkaeroja pönkittävä hindulainen ajatus karman laista ja ihmisen muuttumattomasta paikasta yhteiskunnassa voi tuntua takapajuiselta, mutta ei juuri poikkea meidän julkisessa keskustelussamme pulpahtelevista libertaristisista harhakuvista siitä, että menestyjien erinomaisuus olisi sisäänrakennettua.

Toinen harhakuva on, ettei asia kuulu meille. Globaalikapitalismi on kuitenkin linkittänyt maapallon asukkaat monin tavoin kaupan, tavaran ja lisäarvon kautta. Kolmanneksi annetaan ymmärtää, että hyväntekeväisyys riittää edesauttamaan kehitystä samalla, kun ylläpidämme poliittisia rakenteita, jotka pitävät rikkaat rikkaina ja köyhät köyhinä.

Todellisessa kehitysyhteistyössä ei kuitenkaan ole kyse almuista vaan oikeudenmukaisuudesta, rakenteiden muuttamisesta ja tietoisuuden lisäämisestä. Se ei yksin riitä panemaan maailmaa raiteilleen mutta voi parhaassa tapauksessa aktivoida meitä poliittisesti ja antaa köyhimmille voimaa vaatia itselleen sitä, mikä heille kuuluu: turvaa, toimeentuloa ja terveyttä.

Siitä hyödymme lopulta kaikki.

Varpu Jutila

Kirjoittaja on Tamyn Kv-sihteeri.