Kärsivällisyys, korput ja kielikylpy

Aikana, jolloin nuorempien ystävieni mukaan kaikki musiikki soitettiin hanurilla, leikittiin käpylehmillä eikä ollut Googlea, ihmisillä oli vielä kärsivällisyyttä. Ja sitä vaadittiin, etenkin tietokonepeleissä.

En voisi nykypäivänä kuvitella huvittavani itseäni tuntikausia koneella katsellen kuvia, joiden taso on tuskin parempi kuin omat Paint-taideteokseni, kuunnellen musiikkia, joka muistuttaa läheisesti modeemin soittoääntä, vaihdellen korppuja ja kääntäen ihan oikean, painetun sanakirjan avulla joka toista sanaa.

Meitä oli sentään monta: kaksi selasi sanakirjaa, yksi käytti hiirtä ja neljäs neuvoi vieressä. Tyttökavereiden kanssa opimme englantimme Leisure Suit Larryn, Laura BowÂ’n ja ties kenen avulla. Kärsivällisyyden ohella opimme vonkaamaan englanniksi seksiä, olemaan koskematta asioihin, joista ei tiedä, missä ne ovat olleet, ja että naisen käsilaukusta voi löytyä mitä vain. Opimme, että jos asiat tuntuvat junnaavan paikallaan, on hyvä lähteä ystävien kanssa pitkälle iltakävelylle pohtimaan, miten edetä.

Jos kurkkaan sinne noin kahden vuosikymmenen takaisiin peleihin, huomaan ehkä etten tarvitse enää sanakirjaa, mutta kärsivällisyyttä sitäkin enemmän. Yritän avata ovea, mutta Laura Bow sarkofagi käsilaukussaan inttää minulle, ettei siihen saa koskea, kun ei tiedä missä se on ollut. Kyllästyn viiden minuutin jälkeen ja tyydyn muistelemaan sitä riemua, kun avasin Monkey Islandin ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun koneeseen oli lisätty äänikortti.

Laura Ristaniemi

Leisure Suit Larry 1-6 (1987-1993, SierraLine)
& Laura Bow 2 (1989-1991, Sierra OnLine)