Historia räpäyttää silmiään

Yhteiskuntamme ei ole täydellinen, mutta se on täydellinen menestystarina. Jos vertaa menneisiin vuosisatoihin, jokainen suomalainen elää uskomattoman aineellisen ja henkisen yltäkylläisyyden keskellä.

Vuonna 1868 yltäkylläisyys oli kaukana. Suomi kärsi nälänhädästä, joka tappoi kahdeksan prosenttia väestöstä. Nykyaikana se tarkoittaisi lähes kaikkien helsinkiläisten kuolemaa. Siihen verrattuna sikainfluenssat sun muut ovat mitättömiä vitsauksia.

Kun kitkuttelin opintotuella, kuuluin Suomen vähävaraisimpaan porukkaan. Olin köyhä.

Aamusuihku lämmitti täyttä vatsaani. Huomasin, että köyhyyteni oli sangen suhteellista. Saatavillani oli kaikkea, mitä oikeasti tarvitsin. Tietysti olisin mielellään ottanut enemmän kaikkea, mutta eihän ihminen ole tyytyväinen, vaikka olisi mammonassa kieriskelevä monimiljonääri. Hänkin tahtoo lisää.

Meillä on juoksevaa vettä, lämpimiä taloja ja ravitsevaa ruokaa. Meitä ei orjuuteta, ruoskita tai alisteta pakkotyöhön. Meillä on toimiva, lahjomaton oikeuslaitos. Meillä on mahdollisuus mennä lääkäriin ja saada hoitoa. Meillä on tilaisuus kouluttautua, pyrkiä eteenpäin, toteuttaa unelmiamme ja nauttia työmme hedelmistä. Voimme vaikuttaa elinympäristöömme. Ulottuvillamme on kaikki maailman tieto ja suurten ajattelijoiden ajatukset. Meillä on vapaus uskoa tai olla uskomatta, kuulua joukkoliikkeisiin ja julistaa näkemyksiämme.

Maailmanhistorian mittakaavassa elämme ohikiitävää hetkeä, silmänräpäystä, jolloin lähes jokaisella on mahdollisuus valita elämäntapansa. Yhteiskuntamme on niin ainutlaatuinen, että se sallii myös erilaisuuden.

Kuinka moni yhteiskuntaa vastustava anarkisti elää yhteiskunnan tuella: sen, jota hän väittää vastustavansa. Kuinka moni voisi valita, mikä ruokavalio sattuu itselle kelpaamaan, jos hän eläisi nykyaikaisen, tehokkaan yhteiskuntarakenteen ulkopuolella. Entä kuinka moni valtavirrasta poikkeava saisi äänensä ilmoille, jos eläisi muualla kuin liberaalissa, suvaitsevaisessa länsimaassa.

Maailma - ja myös Suomi - on täynnä virheitä, vääryyttä ja epäkohtia. Niistä pitää purnata ja niitä täytyy koettaa korjata. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä ja huomata, miten hienossa tilanteessa oikeasti olemme. Maailmanhistorian näkökulmasta on lottovoitto elää vuotta 2009.

Seppo Honkanen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (7)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

santeri (14.05.09, kello 17:24)
Hyvä pointti, taas pisteet Sepolle! Näin se on, ovat asiat miten hyvin tahansa, aina itketään jotakin.

Minä ainakin nautin elämästä ja (opiskelijan)yltäkylläisyydestä täysin siemauksin, ja haistatan pitkät masennuksille, oravanpyörille yms. muoti-ilmiöille. Suosittelen samaa muillekin!
Jani (27.05.09, kello 12:04)
Kyllä muakin oikein hävettää, kun mulla on niin paljon rahaa! tässä kuussa jäi 47 euroa laskujen jälkeen käteen, wuhuuuu!!! Mutta onhan mulla sitä lämmintä vettä.... Et taida Seppo oikein tajuta tilannetta!
Seppo Honkanen (27.05.09, kello 13:55)
Tajuan tilanteen, Jani, mielestäni oikein mainiosti. Olenhan itse ollut monta vuotta samassa jamassa. Se ei ole nannaa, ei tietenkään.

Jos luet kirjoitukseni uudestaan, huomaat, että vertaan nykytilannetta vaikkapa Suomen tilanteeseen vuonna 1868. Siihen verrattuna sinullakin on asiat loppujen lopuksia aika hyvin. Kaikki riippuu siitä mihin vertaa.
luuseri (28.05.09, kello 11:16)
"Kyllä muakin oikein hävettää, kun mulla on niin paljon rahaa! tässä kuussa jäi 47 euroa laskujen jälkeen käteen, wuhuuuu!!! Mutta onhan mulla sitä lämmintä vettä.... Et taida Seppo oikein tajuta tilannetta!"

Tee vähemmän laskua! Mene soppajonoon, se on ILMAISTA.
Jakke (28.05.09, kello 11:37)
Asiaa puhuu Sepi! Suomessa eletään melko yltäkylläistä aikaa. Etenkin jos on ymmärtänyt kouluja käydä. "Ilman koulutusta ei ole tulevaisuutta" -sanoi aikoinaan eräs opettaja. Ja aika hyvin piti paikkaansa. Veilä 60 ja 70 luvulla pääsi töihin helposti jo kansakoulun jälkeen ja 16 -vuotiaana. Nykyään vaatii melkein sen 2-3 ammattitutkintoa jos mielii olla töissä sen +40 vuotta. Toki poikkeuksiakin löytyy.

Mielestäni jokaisen pitäisi pystyä toteuttamaan itseään nykyaikana. Kuten Seppo sanoi 1868 ei ollut mahdollisuutta siihen. Mitä enemmän kansa saa sitä enemmän kansa vaatii. Loppumaton noidan kehä.... Vaaditaan täydellisiä terveyspalveluja ilman jonoja ja halvalla, ilman minkäänlaisia veroja.
Akateeminen pätkätyöläinen (28.05.09, kello 13:09)
Mikähän propagandapläjäys tuo Sepon juttu oikein mahtaa olla? Kenties joku tilaustyö näin vaalien alla?

Mikä hassuinta, rivien välistä kuultaa läpi, ettei Seppo itsekään tunnu ihan sataprosentti uskovan väitteisiinsä nykyajan auvoisuudesta. Niinpä vertailukohtakin piti hakea aina 1860-luvun kuuluisilta nälkävuosilta saakka, jotta varmasti saataisiin luotua riittävän vahva kontrasti nykyajan ihanuuden ja entisten aikojen kurjuuden välille.

Lähemmäs - esimerkiksi 1930- tai 1970-lukuun - verrattaessa olisi ollut jo olemassa melkoinen riski, että joku historiaan perehtynyt olisi näpäyttänyt takaisin. Olisi voinut mainita useitakin seikkoja, jotka tuohon aikaan olivat yhteiskunnassamme jopa paremmin kuin nyt armon vuonna 2009.

Siinäpä Sepon kovalla vaivalla laatima manifesti olisi romahtanut kasaan melkein yhtä kovalla ryminällä kuin Suomen puhdas hiihtomaine Lahdessa keväällä 2001.
Seppo Honkanen (28.05.09, kello 15:54)
Vai että oikein manifesti ja tilaustyö vaalien alla! :D Jopas tuli kirjoitettua tehokkaasti, jos arvon Pätkätyöläinen moisia piirteitä pääkirjoituksessani näkee.

Mielenkiintoista olisi tietää, minkä puolueen manifesti mahtaa mielestäsi olla kyseessä? (Onhan taskussani tavallaan aika montakin puoluejäsenyyttä: kunnallisvaalien alla tein Aviisiin jutun, jossa koetin liittyä kaikkiin Suomen puolueisiin kertarysäyksellä. www.aviisi.fi/artikkeli/?... )

Vakavasti puhuen: on selvää, että vuonna 2009 moni asia menee päin prinkkalaa. Emme elä täydellisessä maassa saati maailmassa. Moni asia on ollut menneinä vuosikymmeninä paremmin - mutta todella moni asia myös huonommin.

Kuulutan suhteellisuudentajua: välillä on hyvä huomata, että monet asiat ovat erittäin hyvin. Nälkä toki kasvaa syödessä, itse kullakin. Vuonna 1868 Suomi oli kehitysmaa, jossa ei ollut syötävää.