Kuka saa ja kenelle annetaan?

Opiskelijoiden liikkuvuuden edistäminen on tämän hetken tärkeimpiä tavoitteita Euroopan unionin alueella. Sen toteutumista kuitenkin rajoittavat opiskelijoiden erilaiset taloudelliset rahkeet.

Pohjoismainen harvinaisuus on paitsi suora opintotuki myös se, että tuen voi viedä mukanaan ulkomaille - ja vieläpä korotettuna. Vaikka tutkinnot yhtenäistyvät Bologna-prosessin ansiosta, rakentuu korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo Euroopassa yhä hyvin erilaisille järjestelmille.

Pohjoismainen malli suorine, opiskelijalle maksettavine etuuksineen on ainutlaatuinen - muualla liikkeelle lähdetään yleisesti perheen vastuusta rahoittaa jälkipolven opintie. Etelä-Euroopassa elatusvastuu on ensi sijassa perheellä, vaikka lapsukainen kävisi jo pitkälle kolmattakymmentä ja olisi ehtinyt naimisiinkin.

Euroopan unionin alueella ei kuitenkaan ole aikeita yhtenäistää järjestelmiä, toteaa opetusministeriön neuvotteleva virkamies Leena Koskinen.

"EU:ssa ei konkreettisesti ole lähdetty harmonisoinnin suuntaan. Voisi melkein sanoa, että hyvä niin, sillä tämä pohjoismainen malli on niin erilainen, ettei se varmastikaan toteutuisi muualla Euroopassa. Ja meillä tuskin olisi halukkuutta siirtyä perheajattelumalliin."


Tuet kulkevat eri maissa eri reittejä

Opiskelijoita kuitenkin tuetaan tavalla tai toisella lähes kaikkialla. Monessa Euroopan maassa vanhemmat, joilla on opiskelevia lapsia, saavat vähentää tietyn summan vuodessa verotettavista tuloistaan.

Näillä verohelpotuksilla pyritään lopulta ajamaan samaa asiaa kuin suoralla opintotuella. Kyseenalaista kuitenkin on, päätyykö tätä kautta suunnattu tuki lopulta itse opiskelijalle. Uusissa EU-maissa vanhojen järjestelmien päälle ollaan kiivaasti rakentamassa tukisysteemejä. Leena Koskisen mukaan kustannusten vertailu ei ole yksioikoista.

"Jotkut mielellään vertaavat koulutuksen menoja ja väittävät, että Suomessa on korkeat opintotukimenot. Muualla Euroopassa yhteiskunnan tuet kuitenkin menevät eri reittejä, eivätkä kokonaiskustannukset välttämättä ole sen pienempiä. Meillä on katsottu oikeammaksi tukea suoraan opiskelijaa."

Oleellisin ero pohjois- ja alankomaiseen malliin on se, että Euroopassa vanhempien varallisuus voi usein estää tuen saamisen. Vasta perheen tiukan tulosyynin jälkeen saatetaan myöntää yhteiskunnan tukea.

Ranskassa opintorahaa saa noin kolmannes opiskelijoista. Norjassa ja Alankomaissa kaikki puolestaan aloittavat opintonsa lainalla, mutta lainan saa myöhemmin anteeksi joko kokonaan tai osittain, mikäli tutkinto valmistuu määräajassa. Ruotsin erityispiirre on se, että kotona asuva saa saman verran tukea kuin itsenäisesti asuva. Espanjassa puolestaan monilapsisista perheistä tulevien ei tarvitse maksaa täysiä lukukausimaksuja.

Mitä etelämmäs kartalla mennään, sitä epätodennäköisempää on löytää minkäänlaista opintotukijärjestelmää. Italiassa ja Espanjassa tukijärjestelmää ei käytännössä ole, eli perheen kanssa on syytä olla hyvää pataa, jos tähtää maisteriksi. Vanhempien kanssa on myös varauduttava asumaan pohjoismaisittain katsottuna tuskastuttavan kauan.


Tšekissäkin vaikeinta on humanisteilla

Tšekkiläinen tietotekniikan opiskelija Nikola Ciprich, 25, opiskeli viime vuoden Suomessa. Hänelle pohjoismainen opintotukimalli ei ollut entuudestaan tuttu.

"Kuulin jotakin sellaista, että suomalaiset opiskelijat vaativat hallitukselta lisää rahaa. Siitä päättelin, että täällä on siis jonkinlainen tukisysteemi."

Tšekissä vaihtoehdot ovat vähissä.

"Jos vanhempasi ovat rikkaita, opiskelet. Jos eivät, menet töihin ja opiskelet tai et opiskele lainkaan", hän kertoo.

Ciprichin mukaan Tšekissä etenkin tyttöjen on vaikea löytää töitä, eivätkä työnantajat ylipäänsä mielellään palkkaa opiskelijoita töihin korkeiden työnantajamaksujen vuoksi. Hän uskoo, että vaikeinta on humanististen alojen opiskelijoilla. IT- alan yritykset puolestaan houkuttelevat jatko-opiskelijoita hyvin palkattuihin hommiin jo kesken opintojen.

"Ei opiskelijoiden tilanne nyt mitenkään hirvittävän huono kotimaassani ole. Erilaisia stipendejä on kyllä mahdollista saada, etenkin jos opiskelee oikeaa alaa", Ciprich toteaa.

Opintoetuuksien vertailun rinnalla on oleellista ottaa huomioon koulutuksen maksullisuus. Pohjoismaissa korkeakoulut ovat yhä maksuttomia, mutta eurooppalaisessa keskustelussa lukukausimaksut ovat Leena Koskisen mukaan voimakkaasti esillä. Opintoetuuksia ollaan myös muuttamassa lainapainotteisemmiksi, kuten Suomessakin vastikään tehtiin, kun lainan osuutta lisättiin mutta opintoraha jätettiin ennalleen. Koskisen mukaan tulevaisuuden malliesimerkki saattaa olla Iso-Britannia, jossa yliopistot ovat maksullisia ja tukijärjestelmä lainapainotteinen.

Iira Hartikainen