Puitu: Tummien perhosten koti

TT: Leffan alkua on pakko kritisoida: Solar Filmsin logo on ruma ja ruutuun ilmestyi suuren maailman tyyliin teksti "Dome Karukoski -elokuva". Pieniä, mutta häiritseviä asioita.

OK: En antanut niiden häiritä, koska pidin leffasta kokonaisuutena. Tarina oli vahva ja puhutteleva, vaikka se voisikin avautua paremmin, jos olisi lukenut Leena Landerin romaanin, johon elokuva perustui.

TT: Tarina oli monin tavoin traaginen. Päähenkilö Juhani (Niilo Syväoja) on kokenut lapsena jotain kamalaa, ja hänet passitetaan 13-vuotiaana kasvatuslaitokseen syrjäiselle saarelle.

OK: Saarella Juhani sitten taistelee menneisyyden haamujaan vastaan ja yrittää samalla sopeutua elämiseen muiden ongelmanuorten kanssa lujatahtoisen Harjulan (Tommi Korpela) tiukassa komennossa.

TT: Eikö sinua häirinnyt se, että päähenkilö jäi niin etäiseksi? En saanut hänestä yhtään kiinni.

OK: Etäisyys johtui ehkä Harjulan hallitsevasta hahmosta. Hänhän nousi selvästi toiseksi päähenkilöksi, enkä kokenut sitä häiritseväksi. Juhanin hahmo oli myös sen verran sisäänpäin vetäytyvä, että ehkä katsojaa ei haluttu siksikään päästää liian lähelle häntä.

TT: Totta, mutta mielestäni käsikirjoituksessa tai näyttelijässä oli jotain pielessä, koska Juhanin oli kuitenkin tarkoitus olla keskushenkilö. Kiinnostavinta oli lopulta se, millaiseksi Korpelan hahmo paljastuu. Häneltä jälleen vakuuttavaa työtä. Siinä oli jotain samaa pakkomielteisyyttä kuin Miehen työssä.

OK: Juu, hän oli taas eräänlainen työn sankari: mies, jolla on selvä päähänpinttymä, jota hän toteuttaa turhankin määrätietoisesti ja muiden tunteita liikoja miettimättä.

TT: Hyvän elokuvan merkki on se, että hahmojen välisiä suhteita joutuu pohtimaan. Sivuhahmoja oli hyödynnetty kerronnassa hyvin, sillä saari tuntui elävältä. Toisaalta kaikkien henkilöiden tarinat eivät oikein auenneet, koska heitä oli niin paljon.

OK: Tässä näkyi ehkä se, että käsikirjoitus oli tehty romaanin pohjalta. Sitä olisi voinut muokata enemmän elokuvaan sopivaksi.

TT: Mikä mielestäsi oli leffan sanoma?

OK: Jotain sellaista, että on ihmisiä, jotka voi lannistaa, ja niitä, joita ei. Vahva voi olla hyvin monin tavoin, ja selviäminenkin on monitulkintaista. Huolenpidon ja välinpitämättömyyden muodot olivat myös läsnä.

TT: Tärkeää oli myös se, että jokaisen keskeisen mieshahmon suhtautumisessa naisiin oli jotain pielessä. Mutta oliko tällä mitään virkaa tarinan lopputuloksen kannalta?

OK: Vaikea sanoa. Juhanin hapuileva ystävyys Harjulan tyttäreen (Marjut Maristo) ainakin auttoi häntä eteenpäin elämässään.

TT: Mikä on lopullinen tuomio?

OK: Lähtisin neljästä kädestä. Tarinasta kirposi paljon miettimisen aihetta, ja
henkilöhahmot herättivät kiitettävän monipuolisia tunteita.

TT: Pidin tästä kolmen tähden verran, eli leffa oli hyvä. Puutteita oli kuitenkin sen verran, että kolme kättä riittää.

Tuomo Tamminen: * * *
Olli Koikkalainen: * * * *