Minne menet, suomen kieli?

Suomen kieli elää ja muuttuu, kuten se on muuttunut koko historiansa ajan. Enää ei kielipoliisien mielestä voi kuitenkaan puhua pelkästä muutoksesta, vaan laiskuudesta ja huolimattomuudesta. Miten hyvin omaa äidinkieltään pitäisi osata?

Sikahalvalla vai sika halvalla?

Suomen kielen lehtori Sirkka Wahlstén käyttää usein tätä esimerkkiä havainnollistaakseen, että yhdyssanoilla on oikeasti merkitystä. Huolimattomassa kielenkäytössä merkitys hämärtyy tai pahimmassa tapauksessa muuttuu kokonaan.

Paitsi että * nykyään kyse ei enää ole huolimattomuudesta. Suomalaiset eivät osaa yhdyssanasääntöjä tai peruskielioppiasioita ylipäänsä.

Asiain tilan voi huomata milloin tahansa kaupungilla kävellessä tai netissä surfatessa - jos vain osaa suomea sen verran, että huomaa virheet.

Mainoskyltit ja ruokalistat ovat täynnä kielioppivirheitä niin suomalaisissa kuin etnisissäkin ravintoloissa. Television chat-ohjelmissa oikein kirjoitettuja yhdyssanoja saa hakemalla hakea. Virkamiesraportit, lehdistötiedotteet ja jopa valmiit lakitekstit ovat täynnä kömpelöä kapulakieltä ja suoranaisia kielivirheitä.

"Jos kielessä on virheitä, voi miettiä, onko asiassakin virheitä", Wahlstén tiivistää.

Yksi syypää äidinkielen ruostumiseen löytyy vuodelta 1995, jolloin hyväksyttiin uusi lukion opetussuunnitelma, jossa pakollisten äidinkielen kurssien määrä<ä> vähennettiin kahdeksasta kuuteen ja valinnaisten kurssien määrää lisättiin.

Opetusministerinä toimi tuolloin Riitta Uosukainen, äidinkielen opettaja itsekin. Uosukainen joutui myöhemmin toteamaan, että lukiolaisten into opiskella äidinkieltään ei ollut niin kova, kuin uskottiin. Opetussuunnitelmaa rukatessa oli ajateltu, että lukiolaiset korvaisivat vähennetyt pakolliset kurssit valinnaisilla.

Niin ei käynyt, kuten nyt on huomattu. Keskivertolukiolainen lukee nykyisin seitsemän kurssia äidinkieltä. Ne, jotka oppia eniten kaipaisivat, lukevat vähiten, mutta kirkkainta kärkeä lukuun ottamatta taso on laskenut kaikilla.

Tämä koskee myös suurinta osaa korkeakouluopiskelijoista.

Oikeinkirjoitus pitäisi oppia ennen yliopistoon tuloa

Suurin osa Tampereen yliopiston opiskelijoista joutuu opiskeluaikanaan lukemaan vain yhden kolmen opintopisteen kurssin suomen kieltä. Kielikeskuksen järjestämän kurssin nimi on Tieteellinen kirjoittaminen, ja sillä on tarkoitus perehtyä tieteelliseen kirjoittamiseen ja hyvän kielenkäytön periaatteisiin. Käytännössä kursseilla joudutaan käyttämään iso osa ajasta oikeakielisyysasioihin.

"Oikeinkirjoituksen pitäisi olla toisen asteen koulun käyneillä jo hallussa. Yliopistossa pitäisi päästä käsiksi tieteelliseen kirjoittamiseen", kielikeskuksen johtaja Ulla-Kristiina Tuomi sanoo.

Sirkka Wahlstén opettaa suomea tiedotusopin laitoksella toimittajaksi opiskeleville, joiden kiinnostus suomen kieleen on keskimääräistä suurempi. Hänkin on joutunut huomaamaan, että äidinkielen taidot ovat heikentyneet.

"Minusta tuntuu, että taustalla on jonkinlainen laiskistuminen ja se, että aina pitää olla kivaa. Tärkeintä kuitenkin on, että asia tulee opituksi kunnolla. Ei kaiken suinkaan tarvitse aina olla kivaa", Wahlstén toteaa.

Wahlsténin suosittama opetusmetodi on kertaaminen. Välimerkkejä, yhdyssanoja, lauseenvastikkeita, taivutusta ja sanajärjestystä pitäisi kerrata niin kauan, että ne menevät selkäytimeen. Sen jälkeen niitä pitäisi kerrata lisää, että ne myös pysyvät siellä.

Muutama tunti kielenhuoltoa koko opiskeluaikana riittää harvoin edes lukion oppien päähän palauttamiseen, saati sitten kielitaidon ylläpitämiseen. Tiedekunnista kerrotaan tuskastuneina, miten huonoa kieltä maailmalle lähtee opiskelijoiden gradujen ja kandin töiden kansien välissä.

Kaikesta ei voi syyttää opetusministeriötä

Opetusneuvos Pirjo Sinko Opetushallituksesta uskoo, ettei ainoa syypää suomen kielen rappioon ole suinkaan lukion opetussuunnitelma. Takeltelevathan äidinkielessään muutkin kuin 1990-luvulla lukion käyneet.

Singon mielestä suomen kielen arvostus on päässyt tippumaan ja sen mukana motivaatio suomen opiskeluun. Hän on huolestunut siitä, että englannin asema ilmaisun ja tutkimuksen kielenä on jatkuvasti kasvanut.

"Pienenä maana meidän pitää panna paljon voimia vieraisiin kieliin. Siihen ei tarvitse motivoida. Valitettavasti moni kuvittelee, että kyllähän omaa äidinkieltään osaa joka tapauksessa tarpeeksi", Sinko valittelee.

Suomen kieli on täynnä etenkin venäjästä ja ruotsista tulleita lainoja, joista osa on jo virallisestikin hyväksytty osaksi suomea. Anglismit, eli englannista tulevat lainat, ovat kuitenkin soluttautuneet kieleen vain muutaman kymmenen vuoden aikana.

Monesti ne tulevat englannista suoraan, ilman mitään suomen kielen vaikutusta. Tällaisia sanoja on usein myös mahdotonta taivuttaa luontevasti suomen kielioppisääntöjen mukaan.

Suomalaisten kielitajuun vaikuttaa myös median ja mainonnan kieli, joka ottaa koko ajan enemmän vapauksia kielioppisäännöistä. Mainoskieltä yhden aamun Helsingin Sanomista: "AleSaunaPaketti", "Fly Euro Shuttle!", "3rd International Jorma Panula Conducting Competition". Ja mainostavien yritysten nimiä: Liukuovi Center, Re:Office, ultimatemarket.com.

Isojen ja pienten kirjainten mielivaltainen käyttö ja englannin vaikutus tarttuvat myös tavallisiin tallaajiin. Wahlsténin mukaan näkömuisti on yleensä parempi kuin kuulomuisti, ja mainoksista päähän tarttuneet kirjoitusmuodot tarttuvat myös kirjoittajan omaan tekstiin.

Internetissä sanojen kirjoitusasut ovat vielä kirjavampia. Ihana eli ihku on yhtä kuin IHQ. Nuorten suosimassa IRC-Galleriassa nimimerkit ovat tyyliä eeku^^, Do_Do ja e-M-M-y.

Sähköpostia ja tekstiviestejä kirjoitetaan ja luetaan paljon, mutta perinteisiä kirjeitä kirjoitetaan vain vähän.

"Kirjalliseen kielimuotoon kasvaminen ei ole enää itsestään selvää", Pirjo Sinko sanoo.

Tällä hän tarkoittaa sitä, että moni lukee tavallisia kirjoja ja lehtiä niin vähän, ettei hänelle kehity käsitystä siitä, miten kirjoitettu kieli toimii. Nykylukiolainen saattaa esimerkiksi aloittaa rivin pilkulla eikä huomaa siinä mitään erikoista.

Paljon melua tyhjästä?

Toisaalta kaikenlainen kirjoittaminen tuo rutiinia ja kehittää tekijäänsä. Netissä käytetyt lyhenteet ja omanlaisensa kirjoitusasut voivat olla osoitus käyttäjiensä luovuudesta.

Suomen kielen rappiotakin on pelätty jo Agricolan ajoista asti.

Onko kyseessä vain äidinkielen opettajien, toimittajien ja muiden kielipoliisien turhautuminen siihen, että omaa alaa ja työkalua ei arvosteta tarpeeksi? Suurin osa ihmisistä kirjoittaa yhdyssanat iloisesti erikseen, jättää pilkut pois eikä murehdi asiaa sen koommin.

Sitä paitsi kielipoliisitkaan eivät ole kaikesta keskenään samaa mieltä. Yksi Wahlsténin käyttämä esimerkki on internet. Hän neuvoo kirjoittamaan sen pienellä alkukirjaimella, mutta esimerkiksi kielenhuollosta vastaavassa Kielitoimistossa osa työntekijöistä kirjoittaisi sen isolla.

Wahlstén luottaa silti omaan perusteluunsa: internet on nykyisin abstrakti käsite eikä sitä siksi voi kirjoittaa isolla alkukirjaimella.

Välillä kielenhuoltajat taas joutuvat taipumaan enemmistön painostuksesta. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi Kielitoimiston suosittamat sanat tunnettuus ja henkilöys. Niitä suomalaiset eivät ole suostuneet käyttämään suosituksista huolimatta, vaan vanhat sanat tunnettavuus ja henkilöllisyys ovat jääneet käyttöön.

Muita vakiintumatta jääneitä suosituksia ovat esimerkiksi eriö (wc), lehtiläs (lehtimies) ja kieppo (roll-on).

"Loppujen lopuksi kielenkäyttäjä valitsee sen, mikä vakiintuu", Wahlstén sanoo.

Wahlstén ei silti suostu hyväksymään sitä, että luovuuden ja ilmaisun nimissä saisi sovittuja sääntöjä polkea, miten milloinkin mieli tekee.

Tekstiviesteihin ja irkkiin puhekielen omainen teksti saattaa sopia. Sanomalehdissä, työhakemuksissa, käyttöohjeissa ja ruokalistoissa tärkeämpää on kuitenkin se, että asia välittyy lukijalle oikein.

Jollei kyseessä ole teurastamo tai eläinkauppa, on ihan eri asia ostaa sika halvalla tai sikahalvalla.

Tuomo Tamminen

*Ei pidä kuvitella, että ammatti tekisi kenestäkään virheetöntä kirjoittajaa. Suomen kielen lehtori Sirkka Wahlstén korjasi pyynnöstä valmiin jutun. Ensimmäinen korjaus löytyi hänen omasta nimestään.

Korjatut kohdat näkyvät punaisella. Korjaamaton teksti on hävitetty bittiavaruuteen, mutta internet pitää huolen siitä, että muun lehden kirjoitusvirheet jäävät muistoksi jälkipolville.

Kirjoittajan ongelmakohtia

1. Pilkku unohtuu pää- ja sivulauseen rajalta
Talousarvion pohja petti koska muun muassa yleisötulot mitoitettiin toiveajattelun pohjalta. (pitäisi olla ... petti, koska ...)

2.Pilkulla ei muisteta erottaa lisäyksiä
Monet Tamperetta pienemmät paikkakunnat kuten Kouvola, Raahe ja Äänekoski ovat aktiivisempia jazzrintamalla kuin Tampere. (po. ... paikkakunnat, kuten Kouvola, Raahe ja Äänekoski, ovat ...)

3.Yhdyssana jää sanaliitoksi
Tuottamuksellisena ympäristön turmelemisena tutkitaan viime kesäistä tapausta, jossa UPM-Kymmenen Kaukaan sellutehtaan puhdistamosta pääsi mustalipeä päästö Saimaan vesistöön. (po. viimekesäistä, mustalipeäpäästö)

4.Lukusanasta unohtuu sijapääte tai siihen tulee ylimääräinen
Pilottiryhmä koostuu 15 Hämeenlinnan yksikön osastosihteeristä. (po. 15:stä ...)
Rahoitus myönnettiin 19:lle hankkeelle. (po. 19 hankkeelle)

5. Lukusanasta unohtuu järjestysluvun tunnus
Imagotutkimuksessa Nokian kanssa samassa kokoluokassa paini 38 kuntaa. Nokia sijoittuu listalla 22:ksi. (po. 22:seksi)

6. Kaksinkertainen passiivin tunnus jää mukaan puheesta
Ministeriössä ei ainakaan vielä tuolloin oltu ryhdytty aktiivisesti etsimään sivustoja, joille oltiin linkitetty laittomia linkkejä (po. ei ollut ryhdytty ; oli linkitetty)

7. Verbin tekemisen saattelija "kävellen" jää usein vääräksi
Tämäkin oikeusaste hylkäsi valituksen katsoen, ettei aiempaa markkinaoikeuden päätöstä ole syytä muuttaa. (po. esim. ... ja katsoi ...)

8. Pronominin viittaus pääsanaan jää tarkistamatta
Lainmuutoksen jälkeen heijastimen käytöstä tulee pakollista, mutta siitä ei ole määrätty rangaistusta. (po. esim. ... käyttämättä jättämisestä ...)

9. Omistusliite unohtuu pääsanasta
Ahtisaari sai pyyhkeitä siitä, että hänen matkakustannukset oli piilotettu ulkoministeriön määrärahoihin. (po. hänen matkakustannuksensa)

10. Komparatiivin käyttö ilman vertailua
Voimasoitoksi kutsutaan yhden kappaleen samaa tehostettua soittoa useamman kerran päivässä. (po. useaan kertaan päivässä, monta kertaa päivässä)

Sirkka Wahlstén