Aviisi tulee kotiin

Ramppaan Satakunnankadun kerrostaloa ylös kerros kerrokselta. Renkutan ovikelloa toisensa perään, mutta kukaan ei tule avaamaan. Kesän viimeiset hetket ovat käsillä, ja rapussa on hiljaista. Parvekkeiden ovet ovat sentään auki.

Lopulta Loposen residenssistä tärppää. Tyttö suorastaan ilahtuu visiitistä ja käskee peremmälle. Astun valoisaan huoneistoon, jossa soi eteerinen etnomusa.

Kirjahyllyt reunustavat rentohenkistä olohuonetta. Olen ilmeisesti keskeyttänyt virkeän yliopistotytön pyykkihommat.

Pieni passivointi kyseenalaisen journalismin vuoksi ei kuitenkaan Säde Loposta haittaa. Aviisin tungettelut ovat hänelle lehdestä tuttuja. Mainitsen juuri alkaneesta sivaripestistäni.

"Joo joo, mun mies oli sivarina mielisairaalan keittiössä. Kyllä siinä voi kaikenlaisiin hommiin joutua."

Säde Loponen asuu Satakunnankadun kämpässä miehensä kanssa. Naimisissa on oltu kolmisen vuotta, nykyiseen kämppään muutettu kesäkuun alussa. Asuntoa hän pitää sijaintiin nähden edullisena.

Alun perin toijalalainen Säde on asunut koko opiskeluaikansa Tampereella. Hän opiskelee Suomen kirjallisuutta, kuudetta vuotta.

Säde Loposen kesä on sujunut rauhallisissa merkeissä. Tenttejä, ei töitä, ei stressiä.

"Kesästä jäi käteen rento tunnelma, kun ei tarvinnut työskennellä. Yhdellä nuortenleirillä olin ohjaajana, en oikeastaan muuta."

Kirjahyllyn päälle on aseteltu pystyyn mallinuken koipia, joista on tulossa varsinainen vitsaus opiskelijapiireissä. Ei niiltä ole säästynyt Aviisin toimitus, eivät ystäväni, en edes minä itse. Mistä nämä mallikelpoiset kappaleet ovat löytäneet tiensä somisteiksi?

"Löysin ne yhden vaatekaupan roskiksesta. Mulla oli käsikin, mutta annoin sen kaverille lahjaksi."

Kirjallisuuden kuudennen vuoden opiskelijan pitäisi tietää, kuka kaunokirjallisuuden kentällä tekee säännöt. Kysyn, kuka on kovin suomalainen kirjailija.

"Tove Janssonista ja Väinö Linnasta olen aina pitänyt. Ja uusissa runoilijoissa on paljon hyviä."

Loposen isäntää en pääse tällä visiitillä näkemään. Katselen vielä hetken ympärilleni, idyllistä keittiötä, värikkäitä esineitä, tyylikästä vinyylisoitinta. Jätän Loposen kesätunnelmiin, pysähtyneen kellon alle pyykkiä ripustamaan.

Jantso Jokelin