Kun lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe eivät riitä

Sanomistahan siitä kotona tulee, kun 70-luvun Kouvolassa alakoulu-ikäinen, suomenkielinen poika vaatii Sokoksen levyosastolla palvelua toisella kotimaisella. Rangaistukseksi Kalle Ankat menettävät muotonsa saunan kiukaan alla hyvin nopeasti.

Mikko Virtasessa (Miska Kaukonen) vanhempien Venäjä-pelko on jalostunut kokopäiväiseksi Ruotsin ihailuksi.

Pentti Kotkaniemen ohjaus Miika Nousiaisen vuonna 2007 ilmestyneestä romaanista ei jää vain suomalaisten ja ruotsalaisten välisten erojen listaamiseksi. Esityksessä on kysymys suuntaa etsivän ihmisen pyrkimyksestä löytää onni.

Vadelmavenepakolainen antaa yhden vaihtoehtoisen vastauksen kysymykseen, miksi suomalaiset tuntuvat olevan hullun maineessa maailmalla.

Mikko Virtasen pään sisäinen kaoottisuus konkretisoituu Mikko Saastamoisen loistavassa lavastuksessa. Risto Korhosen fyysinen taito tuottaa komiikkaa tuntuu olevan kerrankin oikeissa kehyksissä. Korhonen revittelee taidokkaasti Lasse Pöystistä aina kissaksi asti.

Teksti koostuu päähenkilön esittämistä pitkistä monologeista. Nousiaisen värikkään tekstin kohdalla ratkaisu on toimiva. Päähenkilön lässyttävä puhetyyli tukee ratkaisua, vaikka vaatikin alkuun totuttelua.

Tiivistämisen varaa esityksessä olisi, sillä itse tapahtumat tuntuvat alkavan vasta väliajan jälkeen. Perinteinen kerronta ei tarjoa yllätyksiä, mutta pitää katsojan kiinnostuneena päähenkilön kohtalosta.

Kuinka kauaksi Kouvolasta voi lopulta päästä?

Vadelmavenepakolainen, TT, KÄS. Miika Nousiainen, SOV. ja ohjaus Pentti Kotkaniemi

*** 1/2

Sanna-Kaisa Lähdeaho