"Minun ei tarvinnut tappaa edes ryssää"

Luin 31. tammikuuta ilmestyneestä Aviisista (2/08) siviilipalvelusmiehen kirjoittaman jutun ("Sivari on yhä b-luokan kansalainen") suomalaisen siviilipalvelusmiehen halveksitusta asemasta.

Ilmeisesti kirjoittajan motivaatio oli syttynyt eduskunnan päätöksestä lyhentääsiviilipalvelusaikaa (vain) yhdellä kuukaudella. Kirjoitus sisälsi paljon ennakkoluuloja ja asiavirheitä asepalvelusta ja sitä suorittavia koskien.

Kirjoittaja vertasi täysimittaista siviilipalvelusta lyhyimmillään puolivuotiseen asepalvelukseen. Kirjoittaja kuvasi siviilipalveluksen kuuden kuukauden asepalvelusta rankempana kokemuksena, jonka aikana "sentään oppii jotain oikeasta elämästä ja saa käyttää omia aivojaan".

Oikeus tehdä edellä mainittuja asioita, oppia elämästä ja käyttää omia aivojaan on erittäin hyvä syy lähteä suorittamaan siviilipalvelusta, enkä pidä niitä rankkoina vaan erittäin hyödyllisinä asioina. Kirjoittajan mainitsemassa oikeassa elämässähän omien aivojen käyttö on suorastaan suotavaa, joten harjoittelu jo tuossa vaiheessa elämää voi olla ihan hyvä juttu.

Tässä vaiheessa täytyy kuitenkin todeta, että itse opin 12 kuukautta kestäneen palvelukseni aikana sähkötystaidon, erätaitoja, johtamistaitoja ja myös paljon itsestäni ja kyvystäni selvitä kovan paineen alla. Kun jaksoin odottaa sen ensimmäisen puolen vuoden ajan, sain jopa alkaa ajatella jonkin verran ihan itse.

Itseäni on turhauttanut asepalvelus- ja siviilipalvelusajan holtiton vertailu. Usein siviilipalveluksen suorittajat unohtavat kansalaiskeskusteluun kiihtyessään täysin oman etunsa opiskella palvelusajan ulkopuolella asuessaan omassa kodissa ja nauttia vapaan ihmisen elämästä. (Muutamat tuntemani siviilipalveluksen suorittajat ovat omasta palveluspaikastansa saaneet myöhemmin jopa työsuhteen.)

Kuuden kuukauden asepalvelusmies kun joutuu satunnaisesti pyöriviä viikonloppuvapaita lukuun ottamatta olemaan jatkuvasti sotilaslain alaisena ja kärvistelemään kasarmilla eri tehtävissä ympäri vuorokauden. Epäilen vahvasti, että siviilipalveluksen parissa suoritetut työtunnit ja puolen vuoden asepalvelusmiehen "kiinniolotunnit" ovat vertailukelpoisia.

Mahdollisesti "kiinniolotunteja" on jopa enemmän kuin sivarissa vietettyjä työtunteja! Siviilipalveluksen kestoa ei siis pidä nähdä rangaistuksena. Mikäli siviilipalvelus lyhennettäisiin kirjoittajan toiveen mukaisesti yhdeksän kuukauden mittaiseksi, tapahtuisi suuri vääryys asepalveluksen suorittajia kohtaan. Pitäisin itse tuota menettelyä epäoikeudenmukaisena.

Lopullisena totuutena täytyy todeta, että nykyään asenneilmasto on entistä suotuisampi siviilipalveluksen suorittajaa kohtaan.Siviilipalveluksen suorittajaa voidaan tänä päivänä arvostaa persoonallisen ratkaisun tehneenä ajattelevana yksilönä.

Välillä vaan tuntuu siltä, että levoton siviilipalvelusmies tekee itsestään marttyyrin toteamalla, että "sivari on yhä b-luokankansalainen", tai että "sivarin kuuluu yhä kärsiä rangaistus siitä, ettei suostu tappamaan - edes ryssää".

Vetäkää siis sivarit ihan rauhassa henkeä. Teitä ei enää maailmansotien tyyliin jahdata ja lahdata sedantteina.

Muuten, asepalvelusaikanani minun tai tietääkseni kenenkään ei tarvinnut tappaa toista ihmistä (edes ryssää).