Kolumni: Asioiden vasen laita

Kun opiskelin viestintätieteitä Vaasan yliopistossa seitsemisen vuotta sitten, minua pyydettiin ehdolle edustajistovaaleihin. Tartuin haasteeseen, koska ajattelin olevani maailmanparantaja. En tiennyt ylioppilaskuntapolitiikasta mitään, mutta ajattelin, että tekemällä oppii.

Kaverini oli piirtänyt minusta pilakuvan, jossa oli vain hiukan liioiteltu silloista hippimäistä ulkonäköäni. Näpräsin kaverin kanssa karikatyyristä vaaliflaierin, jota levitin yhtenä aamupäivänä vaalimarkkinoilla. Humanistien ryhmästäni paikalle ei ollut raahautunut ketään muuta ehdokasta. Parin tunnin pöydän takana pönötyksen tuloksena sain tarpeeksi ääniä päästäkseni läpi.

Ensimmäisessä edustajistokokouksessa arjen karuus alkoi paljastua. Kun äänestimme kiinteistöhankinnasta, ryhmyri kuiskaili hermostuneena: "muistakaa, että me äänestetään tuota!" Koska en ymmärtänyt äänestettävän kiinteistön hyvistä tai huonoista puolista, yritin kysellä ryhmyriltä taustatietoja. Kuulin myöhemmin, kun ryhmyri kuiskaili toiselle ryhmämme konkarille jotain, johon liittyivät sanat "Hertta", "mitä se nyt" ja "ensimmäisen kauden". Päänsärky alkoi tehdä tuloaan.

Menin sinnikkäästi seuraavaankin kokoukseen. Tehtäväni oli edelleen istua hiljaa ja tehdä, mitä muut sanoivat. Kaikki päätökset tunnuttiin vain nuijittavan läpi, mutta silti kokoukset olivat julmetun pitkiä. Jossain välissä lupauduin yliopiston tasa-arvotoimikuntaan varajäseneksi. Varsinainen jäsen kävi aina kokouksissa, joten minun ei tarvinnut olla kuin nimi paperilla. Tosin olin valintapaperissa Marttamari. Luovutin varsin pian.

Seuraavana vuonna pääsin Tampereen yliopistoon. Minulla ei käynyt edes mielessä, että olisi pitänyt ilmoittaa, etten tule enää edustajistoon. Talvella Vaasan ylioppilaskunnasta soitettiin, haluanko hakea eroa edustajistosta, kun minua ei ole näkynyt. Aloin nauraa. Olin luullut, että se oli selvää kysymättäkin.

Olen toki merkinnyt kyseiset luottamustoimet ansioluettelooni aina, jos olen kuvitellut niistä olevan mitään hyötyä. Joku palkkio niistä päänsärynsekaisista tunneista on sentään kiskottava irti.

En väitä, että politiikka on väistämättä karua. Tamyssä asioista jopa keskustellaan. Lähdin ehdolle toisiinkin vaaleihin. En käyttänyt kampanjassani enää pilapiirrosta, vaan selkeitä faktoja. En päässyt läpi.

Hertta-Mari Kaukonen