Töissä ihan vapaaehtoisesti

Yliopiston kautta voi päästä vapaaehtoistöihin moneen yhdistykseen, ja samalla voi jopa suorittaa opintojaksoja.

Vapaaehtoistoimintaan voi päästä mukaan yliopiston kautta. Monilla laitoksilla on valinnaisia opintojaksoja, jotka voi suorittaa myös tekemällä vapaaehtoistyötä. Toimintaan pääsee mukaan ottamalla yhteyttä laitosten vapaaehtoistoiminnan opintojaksoista vastaavaan opettajaan tai osallistumalla eri laitosten vapaaehtoistoimintaan liittyville kursseille.

"Vapaaehtoistyö tarjoaa käytännön kokemuksia ja elämyksiä teoreettisen opetuksen vastapainoksi. Vapaaehtoistoiminnassa oppii vuorovaikutustaitoja ja kykyä kuunnella toista ihmistä. Vapaaehtoistyössä voi oppia myös organisointi-, kasvatus- ja koulutustaitoja", Juha Nieminen kertoo.

Nieminen on Ahjola setlementin kehittämispäällikkö. Hän on aikaisemmin vastannut kasvatustieteiden laitoksen vapaaehtoistoiminnan opintojaksosta ja toimii vapaaehtoistoiminnan kurssin tuntiopettajana myös ensi keväänä.

Kasvatustieteiden laitoksen opiskelijat ovat olleet aktiivisimmin mukana vapaaehtoistoimintaan liittyvillä opintojaksoilla. Myös terveystieteiden, sosiaalipolitiikan ja slaavilaisen filologian laitoksilta on osallistunut jonkin verran opiskelijoita yliopiston kautta koordinoitavaan vapaaehtoistoimintaan.

Opiskelijat ovat toimineet vapaaehtoisina esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin nuorten turvataloissa, Mummon Kammarissa, setlementti Naapurin kanssa toteutetussa Aikalisä-nuorisoprojektissa, Mannerheimin lastensuojeluliitossa, maahanmuuttajatyössä sekä erilaisissa nuoriso- ja liikuntajärjestöissä.

www.uta.fi/~otlela/veto/ks.htm

"Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille"

Ninni Sandelius tekee vapaaehtoistyötä ihmisoikeuksien parissa paikallisella tasolla. 24-vuotias Sandelius on ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin tamperelaisen paikallisryhmän ryhmäsihteeri.

"Kiinnostuin paikallisryhmän toiminnasta opiskelujeni alkuaikoina saatuani Amnestyltä kirjeen, jossa kaikki uudet jäsenet toivotettiin tervetulleiksi kokoukseen. Aluksi osallistuin toimintaan ryhmän jäsenenä", Sandelius kertoo.

Sandeliuksen vastuulla on paikallisryhmän toiminnan suunnittelu, koordinointi ja kokousten vetäminen. Tehtäviin kuuluu myös yhteydenpito eri yhteistyötahoihin. Lisääntyneestä työmäärästä huolimatta ryhmäsihteerin tehtävä on Sandeliukselle mieluisa.

"Tekemisen määrä vaihtelee viikoittain, tilanteiden mukaan. Pidän ryhmäsihteerin tehtävästä, sillä siinä tulee opittua paljon uutta ja perehdyttyä joihinkin asioihin entistä paremmin."

Kaikkein vaikeinta vapaaehtoistoiminnassa on Sandeliuksen mukaan ajanhallinta. Opiskelujen ja vapaaehtoistyön yhteensovittaminen ei ole aina helppoa. Sandelius opiskelee englantilaista filologiaa ja tiedotusoppia.

"Minulle on tärkeää, että saan tehdä jotain mielekästä opiskelujen ulkopuolella. Tämä on myös sosiaalista toimintaa, mukava tapa olla yhdessä. Toivon, että pystyn omalla toiminnallani myös lisäämään tietoisuutta ihmisoikeuksista."

Amnestyn paikallisryhmiä on Tampereella kolme: ryhmä 1, Akkaryhmä ja viime keväänä toimintansa aloittanut kansainvälinen opintopiiri.

Yo-talon sisäpihalla sijaitsevalla Amnesty-talossa toimii myös kauppa, joka on auki lauantaisin. Lisäksi tamperelaiset pyörittävät järjestön postimyyntiä.

"Suosittelen vapaaehtoistoimintaa Amnestyssä kaikille, iästä ja taustasta riippumatta. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ja ne koskettavat kaikkia, myös meitä suomalaisia", Sandelius painottaa.

Nykyään tamperelainen paikallisryhmä on muiden Amnesty-ryhmien tavoin mukana uudessa, naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa Joku raja -kampanjassa. Lisäksi ryhmän toimintaan kuuluu esimerkiksi nimien kerääminen erilaisiin vetoomuksiin ja suosittujen Amnesty-klubien järjestäminen Yo-talolla.

Amnestyn jäseneksi voi liittyä netissä järjestön kotisivuilla. Toiminnasta saa lisätietoja esimerkiksi poikkeamalla Amnesty-talolla. Paikallisryhmä 1 kokoontuu parillisten viikkojen torstaina.

www.amnesty.fi

“Vapaaehtoistoiminta
tuo vaihtelua arkeen"

Ympäristöpolitiikan opiskelija Eeva Laine, 26, on toiminut erilaisissa vapaaehtoistehtävissä jo reilut kymmenen vuotta. Laine kiinnostui vapaaehtoistyöstä alun perin oululaisen kehitysmaakaupan kautta. Nykyisin hän on Tampereen maailmankauppaa pyörittävän Tasajako-yhdistyksen puheenjohtaja.

"Toimenkuvaani kuuluu lähinnä tiedottamista ja tapahtumien organisointia", Laine kertoo.

Kehräsaaressa sijaitseva maailmankauppa Tasajako tarjoaa kehitysmaiden pientuottajille kanavan saada tuotteitaan myyntiin, ja kuluttajille mahdollisuuden tehdä eettisesti kestäviä kulutusvalintoja.

"Tampereella on maailmankaupalla pitkät perinteet, ja monilla tuottajillamme onkin vakioasiakkaita. Monet ihmiset pitävät erittäin tärkeänä sitä, että tuotteen alkuperä ja taustat ovat selvillä."

Maailmankauppaa pyöritetään pääosin vapaaehtoistyön avulla. Vapaaehtoiset ovat suurimmaksi osaksi opiskelijoita, mutta toiminnassa on mukana muitakin. Työajat ja -tehtävät vaihtelevat jokaisen omien aikataulujen ja mieltymysten mukaan.

"Suurin osa Tasajaon vapaaehtoisista tekee myyntityötä kassalla, mutta kaikenlaisia muitakin tehtäviä löytyy."

Maailmankauppatoiminnalla muutetaan maailmaa pienillä, konkreettisilla teoilla. Myynnissä olevat tuotteet tilataan suoraan niiden tuottajilta. Tuotteita myymällä tarjotaan kehitysmaiden ihmisille mahdollisuus tehdä työtä ja esimerkiksi kouluttaa lapsiaan.

"Tässä hommassa näkee heti työnsä tuloksen. Aina kun on myynyt jonkun tuotteen, tietää, että samalla antaa työtä esimerkiksi jollekin naiselle Mosambikissa. On hienoa, että tällä työllä on merkitystä myös muille, eikä vain minulle."

Laine on tutustunut aasialaisten tuottajien arkeen myös paikan päällä. Kahden kuukauden vierailun aikana Intiaan ja Bangladeshiin hän pääsi tutustumaan maailmankaupan tuottajiin ja heidän tilanteeseensa henkilökohtaisesti. Parasta on kuitenkin arki.

"Ei tämä toiminta ole pelkkää totista puurtamista, vaan leppoisaa yhdessäoloa hyvällä porukalla."

www.tasajako.org

“Pienetkin teot riittävät"

"Parasta vapaaehtoistyössä on se, että tuntee olevansa jotenkin hyödyksi. Siitä tulee hyvä olo. Ei ole mitään hyötyä vain istua kotona ja jossitella maailman tilaa, kun asialle voi kerran itsekin tehdä jotain", Heidi Mörttinen sanoo.

20-vuotias Mörttinen aloitti vapaaehtoistoiminnan lukiolaisena seurakuntanuorten parissa. Hän on ollut mukana esimerkiksi rippikoulutoiminnassa ja lipaskeräyksissä. Nyt Mörttinen ja noin kaksikymmentä muuta lääketieteen opiskelijaa tekevät vapaaehtoistyötä vierailemalla säännöllisesti Koukkuniemen vanhainkodissa.

"Otimme viime keväänä yhteyttä Mummon Kammariin, sillä halusimme tehdä jotain konkreettista vanhusten ilahduttamiseksi. Tarkoituksena oli alun perin järjestää vain jokin yksittäinen tapahtuma, mutta Mummon Kammarin toiminnanjohtajan pyynnöstä aloimmekin tehdä vapaaehtoistyötä vakituisesti."

Viikottaisilla vierailuillaan ryhmän jäsenet esimerkiksi juttelevat, ulkoilevat ja pelaavat bingoa vanhusten kanssa. Arjen rutiinit rikkovat tempaukset ovat olleet erityisen suosittuja. Monille vanhuksille tärkeintä on kuitenkin se, että joku kuuntelee ja keskustelee heidän kanssaan.

"Toivottavasti saavutamme käynneillämme ainakin sen, että vanhuksille tulee sellainen olo, että joku välittää ja on kiinnostunut."

Koukkuniemen vapaaehtoisryhmä on lähtöisin kristillisten lääketieteen opiskelijoiden yhteisöstä Arbor Vitaesta. Ryhmän vapaaehtoistoiminta on kuitenkin uskontoneutraalia. Mukana on lähinnä alempien vuosikurssien opiskelijoita. Mörttisen mielestä vapaaehtoistyö vanhainkodissa auttaa tulevia lääkäreitä ymmärtämään paremmin vanhuksia.

"Vanhukset ovat merkittävä potilasryhmä, ja vapaaehtoistoiminta antaa hyvän kanavan tutustua heihin eri näkökulmasta."

" Voin suositella vapaaehtoistyötä kaikille, sillä se opettaa positiivista nöyryyttä. Vapaaehtoistoiminnan ei välttämättä aina tarvitse olla niin suurta ja ihmeellistä, vaan pienetkin teot riittävät."

www.aamulehti.fi/mummonkammari/lehdet/uusi/