Mainostus ja selostus sujuvana sotkuna

Olen menossa Tappara-Kalpa-matsiin. Olen käynyt viimeksi jääkiekko-ottelussa ala-asteella Kuopiossa, koska siihen koulussa pakotettiin. Muistan, että oli kylmää ja tylsää. Välissä en ole katsonut ollenkaan jääkiekkoa, tai jos ihan tarkkoja ollaan, mitään muutakaan urheilua, edes televisiosta. En menisi nytkään, jollei tätä lehtijuttua varten tarvitsisi. Kukaan kaveri ei meinaa lähteä mukaan, vaikka tarjolla on ilmaislippuja. Onneksi lopulta työkaverit lähtevät.

Kuulen työkavereilta, että Kalpa on hyvällä sijalla, mutta Tapparalla ei ole juurikaan hävittävää. Kalpan siis odotetaan voittavan, eikä pelin pitäisi olla edes kovin jännä. Etkot on kuulemma läheisessä baarissa Jäähovissa. Sinne en sentään suostu menemään.

Jäähallin liepeillä alkaa kuulua sieltä täältä savon murretta. Kuopiolaisia on tullut peliin pilvin pimein neljän tunnin automatkan takaa.

Yritän päästä tunnelmaan, joten ostan jo ennen matsin alkua jättilihiksen makkaralla. Ennen pelaajia paikalla näkyy esitanssijoita. Yllätyn, että jäätävässä hallissakin cheerleadereilla on päällään vain lyhyttäkin lyhyemmät mikrosortsit ja tiukka paita. He tulevat erätauolla vastaan, ja vaikka kuinka läheltä tiiraa, heillä ei näyttäisi olevan edes sukkahousuja! Itse istun koko matsin hattu päässä ja tumput käsissä.

Ottelun aluksi pelaajat esitellään nimeltä ja kultakypärän merkitys selitetään. Täällähän voisi jopa ymmärtääkin jotain, jos kiinnostuisi. Siitä ei tosin ole pelkoa.

Katsojia on vastoin odotuksiani melkein viisi tuhatta eli todella paljon, vaikka katsomo ei ole edes täynnä. Takanani kailottavalla miehellä meinaa ääni pettää huutamisesta jo kymmenen minuutin jälkeen. Lapsifaneilla näyttää olevan paras meininki.

Hämmentävintä ottelussa on selostajan kaksoisrooli. Hän selittää täsmälleen samalla äänenpainolla sekä ottelun tapahtumat että äänimainokset. "Jäähy kaksi minuuttia. Pelin jälkeen jäähylle Jäähoviin!" Jäähovin mainos kietoutuu jokaiseen jäähyilmoitukseen. Niitä on paljon. Ottelussa on myös erilliset mainostauot. Siis erätaukojen lisäksi!

Toisella erätauolla päätämme kierrellä tuoppien kanssa makkarakoppien ja oluthanojen täyttämää tilaa. Kun olemme kiertäneet lähes koko hallin ympäri, järjestysmies tulee katsomaan meitä tuimasti: "Joko annatte tuopit tänne tai menette tuonne!" Kävelemme hänen osoittamaansa suuntaan. Matkalla toinenkin järkkäri pysäyttää meidät. "Nopeasti siitä!" Emme olleet huomanneet anniskelualueen päättymistä mutta kiiruhdamme parhaamme mukaan oikeaan osaan hallia.

Loppuottelusta edessäni istuva nainen lukee uusinta Aviisia. Mietin, onko hänelläkin joku tekosyy olla täällä.

Lähden erillisellä Y99-pelibussilla keskustorille. Meno on kuin aamuyöntuntien kännibusseissa. Jokunen viaton kaupunkilainen nousee kyytiin matkalta, eikä selvästikään ymmärrä, mihin on joutunut. Onhan kello vasta iltayhdeksän ja on tavallinen torstai.

Hertta-Mari Kaukonen