Moisio pysyy Päätalolla

Kari Moisio on se pieni suuri sankari, joka tulee tuskastuneen luennoitsijan avuksi, kun videotykki osoittaa mieltään.

Se virkapukuinen mies, jonka näkee päivittäin Päätalon käytävillä. Se kadulla vastaan kävelevä kaveri, jonka tietää tuntevansa jostakin, muttei muista mistä.

Kuusikymppinen Moisio on tehnyt elämäntyönsä Tampereen yliopiston päärakennuksessa.

Hän aloitti kolmenkymmenenviiden vuoden työuransa tuntiapulaisena, sitten ovenvartijana ja vahtimestarina. Tätä nykyä hän työskentelee virastomestarina. Vuosien varrella kasvot ympärillä ovat muuttuneet, samoin tekniikka.

Kun ennen luennoitsija pärjäsi prujuillaan, piirtoheittimellä ja filmiprojektorilla, nykyään hän tarvitsee videotykkiä ja tietokonetta.

Ja useimmiten tekniikka voittaa henkien taiston ihmisvoimien kanssa

"Kyllähän luennoitsijat pyytävät usein apua, muttei se harmita. Ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että he työskentelevät toisaalla eivätkä laitteet ole heille entuudestaan tuttuja. Alkuun tuli ongelmia siitäkin, että luennoitsijoilla oli oma kone matkassa. Nykyään useimmilla on tarvittava materiaali muistitikulla", hän kertoo.

Tärkeä nippu ei katoa

Teknisten laitteiden käytössä auttaminen on oikeastaan vain pieni osa Moision ja hänen työtovereidensa päivittäistä työnkuvaa. Päätalon virastomestari aloittaa työnsä aamuseitsemältä avaamalla ovet. Sen jälkeen Moisio saa kiertää avainnippua luentosalien lukoissa kymmeniä kertoja, koska jokainen luentosali pitää avata ja sulkea erikseen.

"Tämä on tärkeä nippu. Ei ole hukkunut vielä kertaakaan", tarkan ja säntillisen virastomestarin perikuva hymyilee.

Kädet ovat kovilla myös kirjeenjakajana, sillä virastomestarit lajittelevat päätalolle tulevan postin. Ja sitä on paljon.

"Meille tulee postia parikymmentä laatikkoa päivässä. Myös lähtevä posti on meidän vastuullamme."

Työpäivänsä aikana virastomestarit huolehtivat vielä muun muassa puhelinpäivystyksestä, päivälipukkeiden jaosta parkkipaikalle, kalustosiirroista sekä tarvittaessa loisteputkien ja hehkulamppujen vaihdosta ja lippujen nostoista.

Iltavuorolainen sulkee ovet kahdeksalta ja lähtee kotiinsa puoli kymmeneltä.

Päätalon viiden virastomestarin tehtävä ei ole pelkästään arkista puurtamista rutiinin parissa. Erityistehtäviin he pääsevät silloin, kun yliopistolle saapuu arvovaltaisia vieraita.

Presidentti käy kääntymässä noin kerran vuodessa, suurlähettiläät useammin.

"Olen minä ottanut vastaan Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen. Ei siinä sen kummempia juteltu, minä toivotin tervetulleeksi, he kiittivät."

Yksi kunniavieras on jäänyt vaatimattoman Moision mieleen ylitse muiden.

"Kyllä minä Koivistosta tykkäsin."

Ja ikään kuin nykyisessä työssä ei olisi rupeamaa tarpeeksi, on ehdotettu, että virastomestarit hoitaisivat myös etupihan hiekoittamisen.

Päätalon virastomestarit eivät kuitenkaan lämpene lapioille ja kauhoille.

"Mutta eihän sille mitään mahda, jos sellainen lisähomma tulee", Moisio toteaa korrektisti.

Professori jäi palveluksen auki

Vaikka päätalon nurkille on noussut toinen toistaan modernimpia yliopistorakennuksia, Moisio ei vaihtaisi työpaikkaansa.

"On minua pyydetty töihin Atalpaan, Pinni A:han ja Pinni B:hen, mutten ole halunnut lähteä mihinkään. Täällä on hyvä olla."

Rehtorit, professorit ja opiskelijat ovat tulleet ja menneet, Kari Moisio jäänyt. Mieluisimpana rehtorina Moisio pitää Jarmo Visakorpea. Professoreista hän kehuu sympaattista emeritusprofessoria Erkki Pystystä sekä tiedotusopin professoria Kaarle Nordenstrengia. Jälkimmäinen on muuten Moisiolle palveluksen auki.

"Nordenstrengin piti mennä Helsinkiin ja hän unohti kansionsa työpöydälleen. Nordenstreng soitti minulle ja pyysi viemään sen seuraavan Helsinkiin lähtevän junan konduktöörille. Minä tein työtä käskettyä ja Nordenstreng lupasi korvata vaivan. Ei ole vielä kuulunut mitään, vaikka tapauksesta on kolmisenkymmentä vuotta aikaa", Moisio naurahtaa.

Epilogi: Professori tuo Afrikasta polkupyörän

Aviisi muistutti pitkäaikaista tiedotusopin professoria Kaarle Nordenstrengiä Kari Moisiosta, juna-asemalle kolmisenkymmentä vuotta sitten kiikutetusta kansiosta ja siihen sisältyneestä lupauksesta.

Nordenstrengille tapaus ei tullut heti mieleen, mutta professori myönsi kuvaillun tapahtumaketjun olevan hänelle hyvin tyypillinen, erikoisjärjestelyjä vaativa toimintatapa.

"Se oli sitä aikaa, kun minä olin vauhdissa", professori vitsailee, kun kaksikko muistelee menneitä hymyssä suin.

Kun Aviisi kertoi tarinan kansiosta, Nordenstreng oli lähdössä työmatkalle Afrikkaan ja hän lupasi lunastaa lupauksensa. Professorit ovat tunnetusti hajamielisiä, mutta tällä kertaa Nordenstreng ei unohtanut. Professori palasi matkalta maaliskuun lopulla ja toi Moisiolle polkupyörän tuliaisiksi.

Kauniisti maalattu menopeli oli valmistettu Etelä-Afrikan Kapkaupungissa käsityönä. Yliopistolle Moisio ei voi tosin kauniina kesäpäivänä pyörällä hurauttaa, sillä se on vain kämmenen kokoinen pienoismalli.

Tehokkaita, fiksuja ja miellyttäviä

1960-luvulta asti yliopistolla vaikuttaneella Nordenstrengillä on tärkeä elämänohje kaikille rakennuksessa työskenteleville: puhelinkeskuksen väen ja virastomestareiden kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.

"Minulla on virastomestareista vain positiivista sanottavaa. He ovat kaikki erittäin tehokkaita, fiksuja ja mukavia", Nordenstreng kiittelee.

Nuorena miehenä psykologiaa Helsingin yliopistossa opiskellut professori kertoo, että pääkaupungin virastomestarit eivät aikanaan tehneet yhtä lähtemätöntä vaikutusta.

"He olivat jäykempiä ja pelottavampia. Täällä Tampereella on paljon miellyttävämpi kulttuuri."

Pauliina Leinonen
Riku Korkki

Silakat kiukaalla ja salkut täynnä rahaa

Virastomestari Kari Moision 35 palvelusvuoden aikana yliopistolla on sattunut ja tapahtunut. Pahiten opinahjo oli sekaisin vuoden 1986 virkamieslakon aikaan, kun virastomestareita ei näkynyt työpaikalla kuukauteen.

"Se aiheutti täydellisen kaaoksen. Pelkästään jakamatonta postia oli keskusvarastossa satoja laatikoita. Suman purkamiseen tuhraantui monta kuukautta", Moisio muistelee.

Yliopiston entisen voimistelusalin pukukopin sauna koki kovia 1980-luvun lopulla. Moisio oli mennyt normaaliin tapaan laittamaan höyryhuoneita yöpuulle, kun haju pysäytti.

Miesten saunan lauteilta löytyi opiskelija, joka grillasi silakoita kiukaan kivillä. Kyseinen kokki oli Moision mukaan ollut iloisella tuulella, mutta ei selvin päin.

Hullulla 1980-luvulla yliopiston virastomestarit kävivät myös tyhjentämässä Postipankin. Pankit olivat menossa lakkoon, joten opettajien ja henkilökunnan palkat oli haettava etukäteen.

Moisio oli matkassa, kun virastomestarit hurauttivat firman autolla tekemään isoa nostoa.

"Tarkkaa summaa en muista, mutta paljon oli salkkuja ja jokainen niistä täynnä rahaa."

Samalla vuosikymmenellä opiskelijat antoivat myös mainosmiehille opetuksen. Pääaulaan oli rahdattu uutuutta kiilteleviä FIAT-autoja, mutta menekki oli huono.

Petojen sukua olevat menopelit saivat nopeasti kananmuna- ja kaurapuuropeitteen.

"Sotku oli melkoinen. Siinä oli siivoojille hommaa kerrakseen", Moisio päivittelee.

Moisio ei ollut työvuorossa Tampereen yliopiston valtauksen aikaan 1970-1980-luvun vaihteessa. Autonkuljettajien virastomestari Reijo Ahonen, 53, sen sijaan oli.

"Me olimme vahtimassa, että mitään ilkivaltaa ei tapahtuisi. Ongelmia ei ollut. Pääasiassa yön aikana pidettiin puheita ja virastomestarit pidettiin tyytyväisinä kahvilla ja makkaralla", Ahonen kertoo.

Riku Korkki