Vettä

Näky Tharin autiomaassa on lohduton: silmänkantamattomiin vain hiekkaa, hiekkaa ja vähän pusikkoa. Köröttelemme jeepillä kotvasen, kun vastaan tulee vehreä pelto keltaisine kukkineen. Sinappia. Se menee vientiin, rajastanilaisessa ruokapöydässä siihen ei törmää. Raha puhuu.

Ja uskonto. Törmäämme myös valtavaan hindupuutarhaan, joka juo pohjavettä ehkä saman verran kuin kylällinen ihmisiä.

Jotta köyhät saavat kasvatettua omaan nälkäänsä edes hirssiä, pitää niukan veden riittää. Jos jonakin kesänä ei sateita tule, oltaisiin kotikonstein lirissä.

Näyttävin Gravisin vedenkeruutapa on nadi, pieni tekojärvi. Jo sellaisen näkeminen keskellä aavikkoa tuo hyvän mielen. Alueelle rakennetut yli sata nadia hyödyttävät noin 14 000:ta perhettä.

Keskellä autiomaata saattaa nähdä joukon naisia kuokkimassa, lapioimassa ja kantamassa päänsä päällä hiekkakivistä maata. Siellä tehdään khadinia, pelloille satavan veden keräävää patoa. Niitä on reilu 1 600, ja ne hyödyttävät yli 4 500:aa
taloutta.

Tharissa sataa vain kolmena kuukautena vuodessa, mutta kerralla vettä tuleekin kunnolla. Monsuunisateen vedestä suuri osa valuisi hukkaan ilman khadinia, joka ohjaa valumaveden noin kaksi metriä leveään kohtaan. Siitä vesi ohjautuu viereiselle pellolle hallitusti.

Kaivot kuin ansoja

Kyliin on rakennettu myös pari tuhatta taankaa, eli maahan upotettua, sadevettä keräävää tankkia. Yksi taanka vetää juomavettä noin 20 000 litraa. Vesi pysyy riittävän puhtaana, sillä rakenteensa ansiosta taanka pitää ulkona olevan veden virtaavana sisäänmenoon asti.

Erityisesti naiset hyötyvät taankoista, sillä niiden ansiosta vedenhakureissut lyhenevät kilometrejä.

Neljäs Gravisin käyttämä vedenkeruutapa on suomalaisillekin tuttu beri eli kaivo. Niitä on reilu kuusikymmentä, ja ne hyödyttävät noin tuhatta perhettä. Järjestö pyrkii tekemään kaivoista turvallisia, mutta paikoin ne vaikuttavat suojausoksineen varsinaisilta ansoilta.

Kahdeksan kymmenestä rajastanilaisperheestä saa elantonsa maanviljelyksestä. Karjatalouden pääasialliseksi tulonlähteeksi ilmoittaa vain kolmisen prosenttia väestä. Suurin osa syö vain kasvisruokaa, osin pakon sanelemana, osin gandhilaisen filosofian mukaisesti. Kylissä juuri kukaan ei ole nähnyt kalaa - edes kuolleena.

Puolet alueen maalaisperheistä tienaa vuodessa vain 100-400 euroa; rikkaampi puoliskokin jää 400-2 700 euroon. Kuivuusvuosina perheen mies joutuu lähtemään pitkiksikin aikaa kaupunkeihin töihin. Rajastanissa kaivokset työllistävät paljon, mikä näkyy keuhkosairauksien leviämisenä ja oopiumin käyttönä.