Arvio: Ihmisellinen mies

Mies jonka ympäriltä tuolit viedään

Kourallinen yksinäisiä miehiä yrittää sopeutua Kellariteatterissa

Milloin itse pääsee perille, jos aina päästää toiset edelle? Raine Kukkia (Auvo Vihro) on mies, joka yrittää toimia kaikissa tilanteissa "ihmisellisesti". Kiltteys ja pyyteettömyys herättävät monenlaisia reaktioita toisissa ihmisissä.

Kuntaliitosten synnyttämän dominoefektin vuoksi Raine on menettänyt työnsä, vaimonsa ja talonsa. Uuden elämän rakentamisen lisäksi Raine yrittää lämmitellä suhdettaan aikuiseen poikaansa (Mikko Nousiainen). Hannu Lindholmin rakentamissa läpinäkyvissä ja peilaavissa lavasteissa nykyaika näyttää ankealta.

Naapurin Kakea aidon yksityiskohtaisesti tulkitseva Aimo Räsänen on esityksen vivaihteikkain hahmo. Alkuun Kake vaikuttaa moneen kertaan nähdyltä möläyttelevältä alkoholistilta, jota ilman yksikään kesäteatteri ei pyöri.

Onneksi Sirkku Peltola on rakentanut Kakesta tunkeilevan sivuhenkilön lisäksi nykyaikaa kommentoivan kertojan sekä päähenkilön todellisten tuntemusten ilmaisijan. Räsäsessä tiivistyy nauru ja suru - se hetki illasta, jolloin karaoketulkinnat alkavat kuulostaa äärettömän surullisilta.

Kellariteatterin intiimissä tilassa ohjaaja-käsikirjoittaja Peltola on kotonaan. Hänen tekstinsä on koko ajan suurten kysymysten äärellä, vaikka ääneen puhutaan mopoista, pölynimureista tai koiran ulkoiluttamisesta.

Yhdeksän hengen näyttelijäkaarti tuntuu isolta sijoitukselta pienelle lavalle. Peltolan ammattitaitoon näyttää Kellariteatterin lisäksi luottavan yleisö: räntäsateessa teatterin edessä seisoo nainen, joka olisi valmis maksamaan huomattavaa ylihintaa lipusta loppuunmyytyyn esitykseen.

Sanna-Kaisa Lähdeaho

****

Ihmisellinen mies
Kellariteatteri
Käsikirjoitus ja ohjaus: Sirkku Peltola