Kirjoituksia ainejärjestöstä: "Te ympäristöhihhulit"

Tässä parin vuoden aikana olen huomannut jotain hassua. Aina kun mainitsen opiskelevani ympäristöpolitiikkaa, saan vastaan mielenkiintoisten kommenttien kirjon tyyliin: "Jaa sää oot tommonen puunhalaaja kettutyttö", "Ai, no sä äänestätkin sitten vihreitä" tai "Ooksää joku ympäristöaktivisti?"

Ainejärjestössämme on moni saanut huomata saman. Ympäristöhihhulin leima on isketty otsaan heti, kun sanan "ympäristöpolitiikka" päästää huuliltaan, vaikka aineella ei varsinaisesti vihreiden aatteiden puolesta toitottamista tarkoiteta.

Asia vain on niin, että emme kaikki samastu tähän oletettuun identiteettiin.

Totuus on, että emme luentojen välissä suunnittele radikaaleja mielenosoituksia puhtaamman luonnon puolesta ja että meistä löytyy myös skeptikkoja reilua kauppaa ja ilmastonmuutosta kohtaan.

Itse pystyn kävelemään yliopistolle halaamatta matkalla yhden yhtäkään puuta. Meissä on sekä vegaaneja ja kaikkiruokaisia, ja allekirjoittaneen voi löytää jopa McDonaldÂ’sista. Osa meistä ostaa vaatteita kirpputoreilta, mutta kyllä jotkut on nähty jopa H&M:ssä!

Tietenkin oppiaineemme vuoksi ainejärjestöömme Perusvoimaan (josta itse käytämme tuttavallista lyhennettä Pervo) on siivilöitynyt tavallista enemmän ympäristöasioita huomioon ottavia ihmisiä.

En tarkoita, että olisin itse ylpeä halpatyövoimalla tuotetusta paidastani tai että ympäristöaktivistipuunhalaajavegaanikettutytöissä olisi mitään pahaa - päinvastoin.

Haluan vain tehdä selväksi, ettemme kaikki ole automaattisesti sellaisia. Meitä pervoja on kuulkaas kirjava joukko.