Tutkinto kasaan lasten päikkäreillä

"Ehdin opiskella puolitoista vuotta päätoimisesti, ennen kuin Jiri syntyi. Sen jälkeen opiskelu on sijoittunut lähinnä lasten nukkuma-aikoihin. Joskus olen päässyt iltaluennoille. Gradua tehdessä nukkuma-aikojen lisäksi kävin kolmena lauantaina kirjastossa tekemässä noin viiden tunnin pätkän", tutkijan urasta haaveileva Seela Koivula, 26, kertoo hymyillen.

Seelalla oli aikaa opiskella lasten päiväunien aikaan noin kaksi tuntia päivässä. Kaikkina päivinä opiskeluaikaa ei ollut ollenkaan.

"Ennen lapsiakin opiskelin tehokkaasti. Monet perheelliset opiskelijat sanovat opiskelevansa vain tiettyinä lyhyinä aikoina. Kun on se aika, silloin on sitten saatava aikaiseksi. Ei voi odottaa, että tulee joku inspiraatio. Ja graduun täytyi valita kiinnostava aihe, että sitä viitsi tehdä. Tietysti pitää organisoida ajankäyttö. Imuroin monesti sillä tavalla, että vauva on sylissä", Seela sanoo.

Opiskeluaikana hankitut kolme lasta Jiri, 4, Sini, 2, ja Jade, 1, eivät ole venyttäneet Seelan eivätkä hänen miehensä Tomin, 27, opintoja. Tomi valmistui pari vuotta sitten lastentarhanopettajaksi, Seela tänä syksynä sosiaalipolitiikasta.

Viime keväänä Tomi sai päiväkodista sijaisuuden, jolloin Seela opiskeli toisinaan ennen miehen töihin lähtöä tunnin.

"Tomi ja lapset menivät siksi aikaa pihalle. Jiri sanoi, ettei hän tykännyt, kun minä tein koulujuttuja. Hän odotti, että mulla loppuu koulu", Seela nauraa.

Sosiaalipolitiikan opiskelun joustavuus on mahdollistanut perhe-elämän. Seela on tehnyt paljon kirjatenttejä.

"Minun piti vääntää gradu ennen kuin Jade syntyi. Mietin, että ei enää kolmen lapsen kanssa hirveästi välttämättä pysty sovittelemaan", Seela hymyilee.

Seela ei ole pyytänyt opintoihinsa mitään erityisjärjestelyjä.

"Joskus olen kaivannut, että luennot saisi videoituina."

Koivulat eivät ole joutuneet käyttämään lastenhoitajaa juuri ollenkaan. Tomi on lähtenyt töistä vähän aikaisemmin, kun Seelan on täytynyt päästä tenttiin.

"Varsinkin aikaisemmin oli vaikeaa jättää lapsia kenenkään muun hoitoon. On ollut ihan hyvä, että minun on ollut vähän pakkokin käydä tenteissä", Seela muistelee.

Seela soitti kerran lapsiperheiden kotipalveluun. Palvelu on tarkoitettu kotiäideille, jotka tarvitsevat lepoa, virkistystä tai aikaa omille menoille.

"Tuli ilmi, ettei kotipalvelu ole tähän tarkoitukseen. Mielestäni se oli aika hölmöä. Jos olisin sanonut haluavani käydä kerran viikossa ostoksilla yksin, se olisi ollut hyväksyttävämpi syy kuin opiskelu. Kuitenkin opiskelu on ollut minulle oma virkistys ja harrastuskin. Siitä on aina saanut energiaa, kun on jotain saanut suoritettua", hän toteaa.

Ajatus lapsiparkista saa kannatusta Koivuloiden perheessä.

"Kun tarvitsisi päästä tenttiin eikä pääsisikään, olisihan siitä jonkun verran valmis maksamaan", Seela sanoo.

Talous ei liian tiukoilla

Koivuloiden perhe sai ensimmäisen lapsen synnyttyä opintotukien ja äitiysrahan lisäksi noin kaksisataa euroa palkkaa Tomin iltatöistä.

"Käytännössä meillä ei ole edes ollut mitään ongelmia. Omat kulutustottumukset on vain ajateltava sen mukaiseksi, että tarvitseeko kaiken olla uutta vai ei, ja kuinka hieno auto tarvitsee sitten loppujen lopuksi olla", Tomi luettelee.

"Kun itsellä on elämänhallinta kunnossa, pienet tulot eivät ole ongelma", Seela lisää.

Pariskunta kaipaisi kuitenkin lisää tukea opiskelijaperheille. Perheellisten opintorahaa ja sen tulorajoja olisi korotettava.

"Opiskelijoille tulee yleensä minimiäitiyspäiväraha, joka on kyllä ihan surkea. Mukamas tuetaan ja puhutaan, että voisi opiskelun aikana tehdä lapsia. Kuitenkin saa niin pienen äitiyspäivärahan verrattuna edes työttömyyspäivärahoihin. Semmoisen viestin se antaa, ettei sitä arvosteta eikä tueta, eikä kannata ryhtyä hankkimaan lapsia, ennen kuin on sitten hankkinut tuloja ja on paremmat äitiyspäivärahamahdollisuudet", Seela sanoo.

Seela teki gradunsa kotihoidontuen tavoitteista.

"Vertailin hiukan myös sitä, miten päivähoitoa ja kotihoitoa tuetaan. Ehdottomasti enemmän tuetaan ulkopuolista hoitoa. En koe, että kotihoitoa arvostettaisiin hirveästi."

Perhe asui aikaisemmin Toasin opiskelija-asunnossa.

"Kyllä siellä suhteellisen hyvin oli huomioitu lapsiperheet, mutta piha oli tosi pieni lapsille. Meidän pihaan meinattiin antaa toisesta pihasta poistuva liukumäki, joka oli todettu vaaralliseksi", Seela ihmettelee.

Perhe muutti pois, koska tuuletusikkunat olivat lapsille vaaralliset.

"Ei voinut koskaan tuulettaa vahtimatta lapsia. Voisi tietenkin perheasuntoja rakentaessa huomioida, että siellä oikeasti asuukin niitä lapsia", Tomi arvostelee.

Lastenhoitohuoneet ovat lisääntyneet yliopistolla, mutta niitä kaivattaisiin edelleen lisää.

"Se on jännä, että vanhassa kirjastossa lastenhoitohuone oli naisten vessassa. Mitäs miehet tekevät, jos he kulkevat lasten kanssa? Menevätkö ne naisten vessaan?", Seela ihmettelee.

Seela on viihtynyt ylioppilaskunnan perheellisten opiskelijoiden toiminnassa.

"On se vähän eri asia puistoissa. Ennen ainakin useimmat vanhemmat olivat minua vanhempia ja vähän muutenkin eri elämäntilanteissa", Seela sanoo.

Yhteensovittamista riittää

"Mä aloitin 2001 syksyllä opiskelun. Joulukuussa rupesin ehdottelemaan Tomille lastenhankintaa", Seela kertoo.

Sosiaalipolitiikan opiskelijoiden ikähaitari oli suuri.

"Ajattelin, että vaikka olen vähän aikaa äitiyslomilla, kerkeän tehdä opinnot silti ihan ajoissa. Mä olisin muuten valmistunut kauhean nuorena. Ehkä sitä ei olisi ollut vielä valmis töihinkään. Nyt ainakin tietää paremmin, mitä työltä haluaa, millaista perhe-elämä lasten kanssa on, ja minkälaisen työn siihen sitten pystyy sovittamaan. Ja toisaalta taas vaikutti, että opiskelu on niin joustavaa, että olisi varmaankin mahdollista yhteensovittaa perhe-elämä opiskeluun", Seela nauraa.

Seela pystyikin heti yhdistämään lapsenhoidon opiskeluunsa.

"Jiri syntyi kesken proseminaarin. Sanottiin, että voin ottaa vauvan mukaan, jos itsestä siltä tuntuu. Jiri olikin mukana kuusiviikkoisena yhden kerran. Sini on ollut kerran mukana nukkumassa, kun kävin graduohjaajaa tapaamassa", Seela sanoo.

Tomi olisi toivonut enemmän joustoa omiin opintoihinsa. Lastentarhanopettajan koulutuksessa kaikki etenevät samassa tahdissa ja tunneilla on oltava paikalla.

"Istuin luennolla kännykkä päällä ja odotin soittoa synnytykseen. Menin luennolle heti synnytystä seuraavana päivänä", Tomi sanoo.

Seela ja Tomi alkoivat seurustella 16-vuotiaina. He menivät naimisiin viisi vuotta sitten.

"Myös jälkeenpäin ajateltuna olen tosi tyytyväinen, koska olen pystynyt hoitamaan lapset kotona ja olen samalla saanut opinnot. Muuten minulla olisi nyt kauhea vauvakuume, kun valmistun. Jäisin heti äitiyslomalle, joten minun pitäisi varmaan päivittää koulutuksia jotenkin", Seela naurahtaa.

Tomikin pitää lasten saamista opiskeluaikana hyvänä ratkaisuna.

"Kun valmistuu, ei tarvitse enää niin paljon miettiä pienten lasten kanssa olemista, vaan se on mennyt siinä samalla. Tässä vaiheessa on tosi kiva, että on tulevaisuus edessä. Jos päättäisi lapsiluvun olevan tässä, olisi kiva, että on aika nuorena saatu lapset kasvatettua näinkin pitkälle. Jos haluaisimme tehdä vielä lisää lapsia, se olisi erittäinkin hyvin mahdollista", Tomi sanoo.

Lastentarhanopettajana Tomi on saanut kotona paljon kokemusta työtään varten.

"Olen saanut uutta näkökulmaa työhön. Paljon paremmin varmasti olen pärjännytkin töissä, kun tiedän, mitä pienten lasten kanssa kotona oleminen on", Tomi sanoo.

Kesällä Seela imetti aamuisin vuoden ikäistä tytärtään Jadea vielä viime hetkillä ennen kuin lähti työharjoitteluun työvoiman palvelukeskukseen. Harjoittelun jälkeen koko tutkinto on syksyllä koossa. Rivitalo-asuntoon Atalassa jäänyt perhe noudattaa päiväkotimaista päivärytmiä.

"Aamupalan jälkeen yleensä mennään ulos ja ollaan siellä parisen tuntia. Siinä yhdeltätoista tullaan syömään ja mennään päikkäreille. Sitten välipala kahden aikaan suurin piirtein ja taas ulkoilua ja syömään", Tomi kertoo.

Perhe muuttaa syksyllä Riihimäelle, josta Seela ja Tomi ovat kotoisin. Työmahdollisuudet voisivat olla molemmille parempia Tampereella, mutta he haluavat asua lähempänä sukulaisiaan.

"Tulevaisuutta ajatellaan niin, että kyllä se järjestyy. Pientä epävarmuutta on siedettävä, jos hankkii opiskeluaikana lapsia", Tomi sanoo.

Seela on syksyn kotona lasten kanssa ja alkaa aikaisintaan talvella miettiä joustavia töitä.

"En suin päin mene kannustamaan lasten hankintaa opiskeluaikana, jos esimerkiksi muutenkin on tiukkaa taloudellisesti. Tosin ei talous sen tiukemmaksi oikeastaan ole mennyt meillä lasten kanssakaan kuin se oli aikaisemmin. Mutta toki, jos siltä tuntuu, että haluaa lapsia opiskeluaikana", kolmen lapsen äiti pohtii.

"En minä kehota odottelemaan siihen asti, että on valmistunut ja vakituinen työ hankittuna ja talo rakennettuna. Eihän elämässä oikeasti missään vaiheessa kaikki ole valmista. Kyllä perhe-elämä aina jotenkin onnistuu", hän rohkaisee.

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Katrin Havia, kuvat