Pääkirjoitus

Ulkomaisten ravintolanpitäjien ruokalistojen ja mainoslehtisten kömpelölle suomen kielelle on helppo naureskella.

Mutta tiedättekö mitä? Niin on useimpien poliitikkojen, insinöörien, lääkärien ja opiskelijoidenkin äidinkielen taidoille.

Aiemmin huonosta suomesta oli ehkä vaikea jäädä kiinni, koska tavallisilla ihmisella oli vain vähän foorumeja, joille kirjoittaa julkisesti. Internetin keskustelupalstojen, television chat-ohjelmien, sähköpostin ja tekstiviestien ansiosta perus-Perakin voi jakaa mielipiteensä koko kansalle.

Se on hieno asia.

Surkeaa on kuitenkin se, että lisääntyneet ilmaisuväylät eivät ole parantaneet suomalaisten ilmaisutaitoja.

Yhdyssanavirheet ovat usein harmittomia, jos ei häiriinny siitä, että tulee samalla leimatuksi vähän tyhmäksi. Pahimmillaan ne voivat kuitenkin muuttaa koko sanoman merkitystä. Mitä mieltä on kielessä, jos sillä ei pysty välittämään haluamaansa viestiä? Kertovathan elekieli ja murahtelukin tietysti paljon.

Toisenlaista suomen kielen rappiota näkee etenkin virkamiesteksteissä. Niistä ei ehkä löydy pilkku- tai yhdyssanavirheitä, mutta teksti voi olla rakenteeltaan niin raskasta ja kömpelöä, että sanoma jää arvailun varaan. On säälittävää, että edes lakeja ei kyetä laatimaan sellaisella kielellä, että tavallinen ihminen sitä ymmärtäisi.

Syytä äidinkielen heikkoon osaamiseen voi etsiä vähennetyistä opetustunneista, mutta kyllä jotain vikaa on asenteissakin. Kaikkien ei tarvitse olla kirjailijoita tai kolumnisteja, mutta luku- ja kirjoitustaidon luulisi silti olevan normaalille suomalaiselle tavoiteltava asia jo itsekunnioituksen takia.

Talous kasvaa ja elämä jatkuu näinkin, mutta kaikilla olisi ihan varmasti paljon kivempaa, jos pistettäisiin yhdyssanat yhteen ja pilkut paikoilleen. Petrata voivat kaikkitietävät päätoimittajatkin - lue vaikka suomen kielen lehtorin korjaama juttu keskiaukeamalta.

Tuomo Tamminen
päätoimittaja