Tuire on Tamyn muisti

"Puhuin pääsihteerin pyörryksiin", Tamyn pitkäaikaisin työntekijä, toimistonhoitaja Tuire Jalaskoski nauraa muistellessaan, miten pääsi Tamyyn töihin.

Eletään elokuuta vuonna 1975 ja Tuire Saarinen huomaa Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan lähetin paikan työpaikkailmoituksen. Hän soittaa pääsihteeri Juha Sihvoselle, joka lupaa esitellä asian hallituksen kokouksessa. Tuire aloittaa lähettinä seuraavana päivänä.

Yleistoimistossa nykyisin muun muassa opiskelijakortteja jakava Tuire, 50, arvelee, että hän sai paikan, koska tunsi Tampereen hyvin. Hän on tamperelaissyntyinen ja oli tuurannut lähettiä kolme kuukautta aikaisemmin.

"Nykyisten Tamyn sääntöjen mukaan en ole edes virallisesti töissä täällä, koska en koskaan lähettänyt työhakemusta", Tuire naurahtaa.

Tuirella ei ole 33 vuoden jälkeen myöskään työsopimusta. Kaikesta sovittiin 1970-luvulla suullisesti. Työsopimus on vihdoin nimiä vaille valmiina.

Tuire kiinnitti taloon tullessaan ensimmäisenä huomiota Tamyn poliittisuuteen. Ei ollut olemassa asiaa, johon poliittisuus ei olisi liittynyt. Aviisikin tunnusti väriä rohkeasti. Tuire itse oli yliopistopolitiikan ulkopuolella. Kommunistisessa ylioppilaskunnassa kävi säännöllisesti neuvostoliittolaisia delegaatioita.

"Neuvostoliittolaiset lauloi ja joi suomalaiset pöydän alle, kun vodkaa tarjoiltiin."

Lähetin tehtäviin kuului juosta ympäri kaupunkia toimittamassa asioita. Posteista ja mainoksista suuri osa vietiin jaloin. Pidemmillä matkoilla Tuire käytti bussia.

"Juoksin monta kertaa päivässä yliopiston postia viemässä ja ilmoitustauluja täyttämässä."

Tuiren ensimmäisiin lähetin tehtäviin kuului viisumien hankkiminen ystävyyskaupunkivierailua varten Helsingistä. Junareissu oli silloin 17-vuotiaan Tuiren elämän ensimmäinen.

"Olin ihan nuori kakara, kun tulin tänne. Olin juuri tullut töihin, kun minut lähetettiin viinakauppaan punkkua hakeman. Siellä vasta tajusin, että olen alaikäinen, joten en saa ostettua mitään", Tuire muistelee.


Tuire haki Tamyyn lähetiksi, koska tarvitsi rahaa oppikoulun lukukausimaksuihin ja kirjoihin. Työ Tamyssä loppui puoli neljältä ja iltaoppikoulu alkoi neljältä, joten työajat sopivat hänelle loistavasti. Tuire huomasi heti viihtyvänsä Tamyssä, joten hän lopetti iltakoulun oppikoulun jälkeen, eikä jatkanut lukioon. Aloituspalkka oli 1200 markkaa.

"Se oli valtion palkkaluokista alin eli pienin, mitä ihmiselle voitiin maksaa."

Tuire muutti tulevan aviomiehensä Tapio Jalaskosken kanssa yhteen 18-vuotiaana.

"Meidän ensimmäinen vuokrakämppä Tapsan kanssa oli pieni hätäkämppä, jonka vuokra oli alkuun 200 markkaa. Melkein voi sanoa, että palkan voi kääntää suoraan euroiksi. Se vastaa nykyrahassa noin 1200 euroa."


Tuire jakoi nykyisen kopo-sihteerin huoneen toimistoapulaisen, Mervi Selinin, kanssa. Viereisessä huoneessa olivat kansliasihteeri Sinikka Hakala ja konekirjoittaja Eeva Peltonen. Väliovi oli jatkuvasti auki ja sieltä tulvi tupakansavua. Savua tuli myös käytävältä.

"Nämähän oli kaikki savukammioita. Aviisi erityisesti, koska siellä oli niin paljon väkeä töissä: päätoimittaja, toimitusapulainen ja ilmoitushankkija. Päätoimittajalla oli vielä erillinen koppi huoneen sisällä ja sen päälle kaikki se roina!"

Tupakointia yritettiin Tamyssä hillitä perustamalla tupakkatiloja.

"Vähän sillä mentaliteetilla keskusteltiin, että tupakoitsijat vastaan tupakoimattomat ääliöt, jotka rajoittaa toisten ihmisoikeuksia", Tuire hymähtää.


Tuirelle alkoi tulla vuosien saatossa lähetin töiden lisäksi pikkuhiljaa toimistotöitä ja hänen tittelinsä muuttui lähetti-toimistoapulaiseksi. Uudessa tekniikassa oli kova opetteleminen. Vahamonistuskoneet korvattiin kopiokoneilla ja kirjoituskoneet tietokoneilla.

"Tietokoneet oli isoin muutos. Ne tuotiin pöydän nurkalle ja sanottiin, että opetelkaa. Olin nähnyt sitä ennen koneen vain kaupan ikkunassa. Kaikki oltiin ihan yhtä tyhmiä koneiden kanssa."

Tamy ajautui suuriin talousvaikeuksiin 1990-luvulla, koska sen perustama Radio 957 tuotti tappiota. Irtisanoutuneen kansliasihteerin paikalle ei palkattu ketään vuonna 1990 ja kolme vuotta myöhemmin konekirjoittaja ja toimistoapulainen irtisanottiin. Tuire jäi yleistoimistoon yksin hoitamaan kaikkia toimistotöitä. Samaan aikaan tulivat sääntöuudistukset ja opiskelijakorttiuudistukset.

"Olen tehnyt töitä sumuputkessa. En edes muista paljon mitään. Silloinen pääsihteeri ei suostunut käyttämään tietokonetta, joten purin saneluista pöytäkirjat ja hoidin silti samaan aikaan toimistoa koko ajan."


Tuirella on ollut tällä vuosikymmenellä taas normaali määrä töitä ja hän viihtyy Tamyssä nyt uudestaan. Yleistoimistossa käy nykyisinkin kuhina. Puolen tunnin haastattelun aikana puhelin soi jatkuvasti ja opiskelijoita tulee hakemaan hänen luotaan niin opiskelijakorttia, avaimia kuin kokousten pöytäkirjojakin.

"Kun tulin Tamyyn olin hierarkiassa alapäässä. Nyt olen urani huipulla. Työ on itsenäistä ja siinä on vastuuta koko ajan enemmän ja enemmän", Tuire hymyilee.

Tuire on kiinnittänyt huomiota, että nykyopiskelijat eivät enää osallistu kovin paljoa opiskelijaliikkeeseen.

"Opiskelijoista on tullut yhtäkkiä hirveän nuoria. Ensimmäisen vuoden opiskelijat näyttävät ihan lapsilta. Se johtuu varmaan siitä, että he ovat nuorempia kuin omat lapseni", Tuire naurahtaa.

Tuire on ollut yli puolet elämästään töissä Tamyssä, joka on hänelle erittäin tärkeä.

"Työporukkaan kuuluminen on iso asia. Paljon on tullut ystäviä, joihin pidän yhteyttä pitkienkin aikojen takaa. Tamy on fressi työpaikka, koska väki vaihtuu ja olemme ajan hermolla. Ei tämä ole tylsä missään nimessä. "

Nyky-Tamyä Tuire kuvailee ammattimaiseksi ja ei-poliittiseksi. Nykyisin keskitytään opiskelija-asioihin.

"Tämä on ollut minun kasvatuslaitos ja koulu. Voi hyvin pitkälle sanoa, että mitä olen oppinut elämästä ja asioista, niin täällähän minä sen olen oppinut! Eikä ollenkaan hassumpi koulu."