Veri vetää puoleensa

Martin Scorsesen elokuvissa näkyy jatkuva halu uudistua, uusimpana esimerkkinä iänikuisesta New Yorkista muualle siirtymisenä. The Departed on Bostoniin sijoittuva gangsterimyllytys (kuvattiin se sentään puoliksi Nykissä), joka pelaa psykologisilla koukuilla ja äärimmäisillä hahmoilla.

Kutkuttavia juonenkäänteitä on vain nimeksi, mutta kuolemaa pilkkaavat one-linerit tilkitsevät puutteita ja teksti rullaa.

Leonardo DiCaprio on poliisi, joka soluttautuu rikollisliigaan ja Matt Damon on rikollinen, joka on soluttanut itsensä poliisiksi.

Klassista kyttä-kriminaali-undercoverhuttua siis, mutta sen verran harkiten tehtyä, että se toimii elokuvan sisäisenä systeeminä. Väkivaltaa ja moraalitonta asennetta tihkuvat sutkautukset ja aggressiiviset hullut pitävät yllä elokuvan hektistä rytmiä. Kaksi ja puoli tuntia kestävä eepos ei käy tylsäksi.

Elokuvan alussa nähdään ja kuullaan vaivihkaista ajankuvaa, vanhoja kappaleita ja amerikkalaisen elämän yksityiskohtia. Elokuvan edetessä nostalginen tyyli karsiutuu pois ja Jack Nicholsonin esittämä Frank Costello rynnii kaiken keskiöön suurella egollaan ja sairaalla mielellään. Kohta seitsemänkymppinen Nicholson ottaa elokuvan haltuun törkyisellä rahakeisarin hahmollaan, olkoonkin, että Costello on vähän liiankin kärjistetty pahuuden ilmentymä.

Leonardo DiCaprio on vihdoinkin kasvanut sen verran isoksi, että voi uskottavasti esittää vanhan koulukunnan lyhytpinnaista älykköhulttiota, joka pieksee kaikki vinoilijat alta aikayksikön, jos tarve vaatii tai muuten vain.

DiCaprion Billy Costigan on lähes ainoa hahmo, jolle yritetään luoda jonkinlaista moniulotteisuutta, tunne-elämää ja sisäisiä ristiriitoja. Muilla, kuten Matt Damonin esittämällä Colin Sullivanilla sekä puhtailla rikollisilla ja poliiseilla tällaista sielun liikehdintää ei juuri ole. He ovat vain päätään aukovia kyttiä ja rosvoja, "mies-elokuvien" arkkityyppejä, samaa sakkia kaikki. Mark Wahlberg on typerän näköinen.

Elokuvan nimi, Vainajat, kuvaa hyvin tarinan henkeä. Monet henkilöt ovat tavallaan kuolleita jo ennen kuolemaansa ja useimpien tehtävä on vain kuolla. Loppupuolella kertalaakit lisääntyvät lähes ylettömään potenssiin. Kuolemilla, kokaiinikasassa naimisella sekä esimerkiksi Comfortably Numb -kappaleella Scorsese luo nihilistisiä vihjauksia, joiden mukaan tappamisen ei pitäisi tuntua missään. Miksi minusta sitten tuntuu näin pahalta?

The Departed on yksi jännäri ja sellaiseksi jää. Parasta elokuvassa ovat muutamat ohjaukselliset seikat, yllättävä raakuus ja näyttelijöiden uskottavuus. Elokuva porskuttaa hyvin loppuun asti, mutta jättää suuhun hitaasti väljähtyvän maun. Hienoja kohtauksia ja oveluutta riittää, mutta aivan 2000-luvun Epäillyiksi elokuva ei yllä.

Kohtaus, jossa Jack Nicholson, tuo vanha rivo niljake, heittää valtavasta kokaiinimaljasta kourallisen sängylle ja usuttaa naisystävän siihen komentaen: "Älä liiku ennen kuin olet tunnoton", saattaa hyvinkin jäädä elokuvan historiaan.

* * *

Jantso Jokelin

The Departed (2006)
Ohjaus Martin Scorsese. Käsikirjoitus William Monahan. Pääosissa Leonardo DiCaprio, Matt Damon, Jack Nicholson ja Mark Wahlberg. Kesto 152 minuuttia. K-15.