Kulmahuone: Välittämisen politiikkaa

Kisailu Arkadianmäen 200 halutusta paikasta käy kuumimillaan. Kadut, torit ja kauppahallit täyttyvät huomioliiveissä pyörivistä ehdokkaista, jotka jaksavat hymyillä jokaiselle ohikulkijalle ja vastata turhautuneiden kansalaisten valituksiin. Tarjolla on uusia kasvoja, kokeneita vaikuttajia, luotettavia ja rehellisiä muutoksen tekijöitä, jotka tekevät huomisesta paremman ja uskottelevat olevansa juuri minun asiallani.

Olen katsonut lähes jokaisen vaalipaneelin televisiosta, tehnyt vaalikoneita ja tutkinut puoleiden hallitusohjelmia. Olen tutustunut kaikkiin saamiini kutsuihin ehdokkaiden kannatusryhmiin Facebookissa ja eteisen pöydälleni kasautuneisiin vaalimainoksiin. Kaikesta vaivannäöstäni huolimatta en ole vieläkään päättänyt, ketä äänestän. Varmaksi tiedän vain sen, että jollekulle ääneni annan.

Minua on jo pitkään ihmetyttänyt suomalaisten perustelut ehdokkaidensa valintaan. Eläkeläiset äänestävät eläkeläisiä, opiskelijat opiskelijoita, köyhät köyhiä ja rikkaat rikkaita. Minulle ei ehdokkaan sukupuolella, iällä, koulutuksella tai ammatilla ole väliä. Aion äänestää ehdokasta, joka ei aja pelkästään minun kaltaisteni asioita. Haluan eduskuntaan päättäjiä, joilla on laaja käsitys ja ymmärrys paremmasta maailmasta. Ei maailma muutu paremmaksi, jos vain minun vaatimuksiini vastataan.

Liian monet poliitikot ajavat sokeasti omia tai oman taustaryhmänsä etuja ilman yhteistä päämäärää, vailla jaettua unelmaa onnellisemmasta maailmasta. Toki ymmärrän demokratian perusajatuksen siitä, että erilaiset ihmiset päättävät yhdessä ja tekevät siten kompromisseja. Pelkään kuitenkin, että politiikassa pärjäävät nykyään vain ne, jotka huutavat äänekkäimmin. Eivät ne, jotka kuuntelevat.

Yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa välittämisen, empatian ja huolenpidon arvostaminen kapenee kapenemistaan. Tunnen oloni aina naiiviksi maailmanrauhaa toivovaksi missiksi julistaessani yhteisöllisemmän maailman puolesta: "Kyllä kuule se maailma vielä sinuakin tyttönen opettaa, että ei ole olemassa mitään yhteistä hyvää. Jokaisen on vain huolehdittava omista eduistaan ja hoidettava omat asiat ensin kuntoon." Tällä tyttösellä tulee kuulkaas savua korvista aina kuullessani tuollaisia vastauksia! Mikä siinä on muka niin vaikeaa edes hetkittäin ajatella omaa nenänvartta pidemmälle? Edes joskus puolustaa jonkun toisenkin oikeuksia?

Haaveilen onnellisemmasta Suomesta, jossa ihmiset välittävät toisistaan. Toivottavasti sinäkin annat äänesi vaaleissa ehdokkaalle, joka välittää - myös vaalien jälkeen!

Veera Ikkelä

Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen