(Etelä)navanaluspommi

Jos laitetaan amerikkalaiset stand up -koomikot, Saturday Night Liven kärkinäyttelijät ja loputkin Bob Sagetin kaverit asialle, niin kasasta pingviinin jätöksiäkin saa huippuhauskan vetonaulan.

Hitto, kiljaisinko tuon liian äänekkäästi jossain taidekuppilassa Manhattanilla, vai miksi rukouksiini vastataan näin pian. Pan Vision nimittäin lähetti pyytämiemme leffojen mukana kevään kiistattoman törkypommin Farce of the Penguins. Luonnollisesti se kurvaa tällä viikolla muiden arvioiden edelle.

Nimi on parodinen sanaväännös March of the Penguinsista, ranskalaisesta menestysdokumentista vuodelta 2005, joka kuvasi pingviinien elämää Etelänavalla ilmeisesti aika hellyttävällä otteella. Farce of the Penguinsissa näytetäänkin muutamaan otteeseen ranskalaisia pingviinejä pieremässä ja kommentoimassa ranskaksi farssin luokattomuutta: "He pilaavat meidän palkitun elokuvamme!"

Alkuperäistä pingviinien marssia ei luultavasti tarvitse nähdä pystyäkseen nauttimaan pingviinien farssista. Minä en ainakaan ole sitä nähnyt, enkä kyllä totta puhuen mitään eurooppalaista roskaa jaksa katsoakaan.

Bob Saget, Jon Lovitz, Gilbert Gottfried, James Belushi ja muut koomikot ovat antaneet äänensä pingviinielokuvalle, joka ei promokuvista huolimatta ole animaatio, vaan leikelmä oikeiden pingviinien puuhista.

Kuvaraidalla ne vaeltavat ruoan perässä, liukuvat mahallaan, ulostelevat ja paneskelevat. Ääniraita koostuu kahden viimeisen lisäksi myös vinoilusta, puujalkavitseistä ja viittauksista populaarikulttuuriin. Samuel L. Jackson on matalaääninen kertoja, joka selostaa pingviinien matkaa ja yltyy välillä riitelemäänkin ruudun takaa rivojen pingviinien kanssa.

Farssi kertoo pingviinien pariutumisesta havainnollisesti, vaikka tökeröt leikkaukset kokonaan toisista maailmankolkista — kuten psykiatrina toimivasta tunturipöllöstä — katkovatkin varsin asiallista informaatiopläjäystä. Tästä dokumentista voi nimittäin oppia yhtä ja toista, jos jaksaa katsoa sen loppuun asti.

Pingviinifarssin läpät ovat pääosin aivan luokattoman huonoja, mutta toisaalta se saa monessa kohdassa omituisen jenkkihuumorin ystävän suorastaan ulvomaan naurusta. Kuten sanottu, kun Amerikan kärkikoomikot laitetaan tekemään lähestulkoon mitä tahansa, homma toimii. Varsinkin jos he kaikki ovat parhaita kännikavereita keskenään.

Joo, eiköhän se jo piisaa tästä rainasta, mä lähden Pulteriin. Tuomo, pistä tähän vaikka neljä tähteä tai jotain.


(JOTAIN)

Jantso Jokelin