Werstas

Tamyn talous oli melko hataralla pohjalla 1960-70-luvuilla, sillä jäsenmaksutulot olivat vain murto-osa nykyisestä. Kassavarat olivat monesti niin vähissä, että pääsihteerin oli haettava pankkilainaa, jolla rahoitettiin juoksevia menoja siihen asti, kunnes jäsenmaksut tulivat tilille.

Suuri talouskriisi koitti kuitenkin vasta 1970-luvun lopulla, jolloin ilmassa leijui jopa konkurssin uhka. Tilanteeseen vaikutti ennen kaikkea Tamyn hoidossa olleen gourmet-ravintola Tiiliholvin jatkuvasti tappiollisena pysynyt tulos.

"Tamyssä ei ollut silloin osaamista ammattimaisen ravintolatoiminnan pyörittämiseen. Ravintolapäällikkö ja toimistohenkilökunta osasivat kyllä asiansa, mutta päätöksistä vastanneet poliitikot olivat aika amatöörejä. Yo-talossa elettiin tuolloin selvästi yli varojen."

Näin toteaa Lohjan kaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth (omaa sukua Taipale). Hän tuli Tamyn taloussihteeriksi 1977 ja siirtyi pääsihteeriksi 1979. Juuri noina vuosina Tiiliholvin tappioista tuli Tamylle niin suuri rasite, että taloutta oli pakko saneerata rankasti.

"Ensi töikseni marssin KOP:n konttoriin hakemaan lainaa palkkojen maksua varten. Minut heitettiin sieltä ulos, koska pankissa ei ollut lepytty Aviisille, jossa oli aikanaan julkaistu pilapiirros kyseisen pankin johtajasta. Parin yrityksen jälkeen lainaa kuitenkin irtosi", Lehto-Häggroth naurahtaa.

Taloussihteerinä hän aloitti myös neuvottelut Tiiliholvin myynnistä, mikä onnistuikin syksyllä 1978. Talouden tasapainottamiseksi Lehto-Häggroth joutui myös lakkauttamaan sekä taloussihteerin että taloustoimiston toimistoapulaisen virat. Talous saatiin lopulta tasapainoon.

Tiiliholvi-kokeilun jälkeen Tamyn talous pysyi uomissaan 1980-luvun puoliväliin, kunnes ylioppilaskunnan bisnesvaisto pääsi pettämään toistamiseen.

Tamy lähti vuonna 1985 mukaan Suomessa upouuteen paikallisradiotoimintaan ja alkoi pyörittää Radio 957:aa. Toiminnan uskottiin olevan rahasampo, jonka avulla Kauppakatu 10:een tulvisi kottikärryittäin rahaa. Niinpä Tamy käytti paljon rahaa radiota pyörittäneeseen Tampereen Ääni Oy:hyn ja muun muassa takasi sen lainoja.

957 ei kuitenkaan tuottanut voittoa. 1990-luvulla lama ja kilpailevat kanavat romahduttivat radion mainostulot. Tampereen Ääni turvautui ottamaan lisää velkarahaa, josta Tamy yhtiön pääomistajana joutui vastaamaan. Kun Tamy luopui radion pääomistajuudesta 1992, takkiin tuli noin 700 000 euroa.

"Se oli kallis seikkailu. Päättäjät eivät uskoneet hommaan lähdettäessä vastuiden lankeavan omaan piikkiin. Velkojen maksamiseksi Tamystä jouduttiin irtisanomaan kaksi toimistotyöntekijää", muistelee vuosien 1990-93 pääsihteeri Tuomo Huuskonen.

Nykyisin Tammelan kunnankamreerina toimivan Huuskosen pääsihteerikauden toinen merkittävä taloudellinen uudistus oli Yo-talon klubiravintolan uudelleenjärjestäminen.

Vuodesta 1978 lähtien Yo-talon klubin ohjelmistosta oli vastannut Tamyn kulttuurisihteeri ja anniskelupuolesta ravintola Tiiliholvi. Vuonna 1991 Tamy otti myös anniskeluluvat hoitaakseen, ja klubin pyörittämistä varten perustettiin uusi ohjelmapäällikön virka.

"Se paransi klubin kannattavuutta, sillä enää osaa tuloista ei tarvinnut tilittää Tiiliholville. Lisäksi Tamyn kulttuurisihteeri sai jatkossa keskittyä kunnolla muuhunkin kulttuuriin kuin klubitoimintaan ja Yo-talon ohjelmisto annettiin ammattilaisen käsiin", Huuskonen kuvailee.

Klubin päätöksenteko pysyi kuitenkin vielä kankeana, sillä kaikki jääpalakoneen kaltaiset ostopäätöksetkin piti hyväksyttää lopullisesti edustajistossa. Klubitoiminta muuttui voitolliseksi vasta, kun Yo-talo muuttui osakeyhtiöksi vuonna 1997.

Jälleen vuosituhannen vaihteessa Tamy lähti riskien tielle ja osti IT-osakkeita 400 000 eurolla. Parin vuoden päästä niistä kuitenkin luovuttiin 130 000 euroa ostohintaa halvemmalla. Muuten Tamyn taloudenhoito on mennyt koko ajan ammattimaisempaan suuntaan.

"Sihteeristö on nykyään koulutetumpaa kuin alkuaikoina ja Tamyn yhtiöiden hallituksissa istuu asiantuntevaa väkeä, joka pystyy vastaamaan haasteellisemmaksi muuttuneeseen toimintaan", muistuttaa Tamyn toimintaa yleistoimistosta yli kolme vuosikymmentä seurannut Tuire Jalaskoski.

Teksti: Olli Koikkalainen
Kuva: Pasi toivonen / Aviisin arkisto