Nato siellä, Sauli Niinistö täällä

Amerikkalaisjohtoinen Läntinen sotilasliitto Nato ja Venäjä olivat Lissabonin huippukokouksessa yhtä mieltä siitä, etteivät ne enää ole uhka toinen toisilleen. Lähentymistä ovat edistäneet vastavuoroiset turvallisuusintressit Afganistanissa, Iranissa ja Keski-Aasiassa.

Tilaisuudessa sovittiin heti Naton sotilaskaluston kuljetusten lisäämisestä Venäjän kautta Afganistaniin. Nato ja Venäjä sopivat myös tekevänsä yhteistyötä Eurooppaan luotavan ohjuskilven rakentamisessa.

Meillä on jo erheellisesti kirjoitettu miten "Joka tapauksessa Venäjän suunnanmuutos tarkoittaa sitä, että eurooppalainen ohjuskilpi voidaan rakentaa." Tosiasiassa ei ole olemassa mitään "eurooppalaista" järjestelmää. Kysehän on siitä, että USA aikoo suunnitella, rakentaa ja itse ylläpitää Euroopassa omaa valvontaverkostoaan.

Puolustusministeriön viestintäjohtaja Jyrki Iivonen on lausunut, että "Naton ja Venäjän välinen suhde on suoraan alisteinen Yhdysvaltain ja Venäjän välisille suhteille." Edelleen miten "Seuraavat kuukaudet kertovat jo paljon siitä, onko muutos Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä suhteissa pysyvä."

Uusi tilanne on saanut suomalaiset "Nato-miehet" liikkeelle ja nyt vaaditaan, että jäsenyydestä olisi keskusteltava vakavasti ja perusteellisesti.

Hätääntynyt Nato-asianajaja Kari Silvennoinen kirjoitti Helsingin Sanomissa (22.11), että "Valtiojohdon on heti ruvettava toteuttamaan Suomen Nato - jäsenyyttä. Saattaa olla jo liian myöhäistä, mutta ehkä meidät vielä otetaan mukaan, jos asia hoidetaan oikein."Ei tilanne todellisuudessa ole mitenkään muuttunut. Suurvallat päätyvät neuvotteluissaan usein "suorastaan historiallisiin" ratkaisuihin, jotka saattavat kuitenkin nopeastikin kääntyä päälaelleen. Muistakaamme esimerkiksi miten Saksan ja Neuvostoliiton ystävyys muuttui nopeasti vihollisuudeksi.

Henkilökohtaisesti vierastan myös ajatusta, että Venäjästä tulisi maamme Nato-kumppani.

Eikö meidän joka tapauksessa kannattaisi pysytellä puolueettomana?

Yrjö Saraste, sotaveteraani

Viittaan Pohjalaisen (20.11) pääkirjoitukseen "Nato ja Venäjä lämmittelevät välejään."

Kirjoittaja toteaa, miten "Suomelle muutoksilla isoisten suhteissa voi olla kauaskantoista merkitystä." Sekä miten "Esimerkiksi Nato-jäsenyysasiassa Venäjä-jarru voitaisiin Suomessa saada vihdoin pois päältä." Edelleen miten "Se on tarpeen myös, jos Euroopan puolustus alkaisi kehittyä. Se etenisi kuitenkin niiden 21 EU-maan tahdissa, jotka ovat jo jäsenenä myös Natossa. Suomen paikka on siinä kerhossa."

En näe mitään syytä siihen, miksi EU:n mahdollisen yhteisen puolustuksen tulisi rakentua amerikkalaisjohtoisen Naton varaan.

Yrjö Saraste, sotaveteraani

Ellei oteta huomioon nukkuvien puoluetta niin Sauli Niinistön kannattajat muodostavat maan suurimman "puolueen." Millään puolueella taikka niiden yksittäisillä edustajilla ei ole niin laajaa kannatusta kuin Niinistöllä. Hän on täysin ylivoimainen suosikki seuraavaksi presidentiksi. Kaikkien yksittäisten puolueiden ei kannattaisi tässä tilanteessa edes yrittää kaupitella puheenjohtajiaan presidentiksi.

Tilanne on kuitenkin sikäli mielenkiintoinen, ettei Niinistön suhde kokoomuksen nykyjohtoon ole kovin lämmin. Johtuen tämä ilmeisesti siitä, että kokoomuspamput pelkäävät, ettei Niinistö alistu vain näyttelyjen avaajaksi.

Yleisesti vahvistunut mielikuva siitä, ettei Niinistö ole vain Kokoomuksen ehdokas tulee varmasti viemään hänet Mäntyniemeen. Sillä tämä toisaalta kuiva kamreeri ja toisaalta epämuodollinen luisteleva ja joskus kaljallakin käyvä talousmies nauttii todella laajaa kansansuosiota.

Ainakin alamaissa olevan SDP:n saattaisi kannattaa jo ennen eduskuntavaaleja ilmoittaa valinneessa presidenttiehdokkaakseen "Työväen presidentti" Niinistön.

Yrjö Saraste, sotaveteraani